Lue keskustelun säännöt.
Siis jotain niin ihanaa, ihan itkettää.
20.11.2011 |
Äitini toi mulle suuren laatikollisen oman jo kauan sitten kuolleen mummuni itse kutomia, pellavaisia käsi- ja keittiöpyyhkeitä. Mummu oli jaksanut vielä nimikoida ne, muttei enää kiinnitää ripustuksia.
Nyt äiti oli löytänyt kasan, tehnyt loppuun ja toi mulle. Mä en tiedä mitään ihanampaa muistoa jaikkien muiden muistojen päälle rakkaasta mummusta kuin tämän. Olen itse jo 40-v ja äitini 70-v, joten todella vanan kansan käsitöistä nyt on kyse.
Kommentit (2)
Toi on aivan ihanaa!
Itse sain omilleni muuttaessani mukaani kylpy-, käsi- ja keittiöpyyhkeet ja leivinliinat, jotka mun mummo oli mulle tehnyt. Kestäviä ja laadukkaita kankaita, kauniita itse virkattuja pitsejä reunoissa ja nimikirjain kirjailtuna.
Lakanoita oli mulle myös vino pino valmiina, mutta olen pussilakanasukupolvea, en osaa käyttää... Ne on yhä äidilläni käytössä.
Noista mun aarteista osa on tosi vähällä käytöllä, kun ei vaan raaski! Kauan ovat kestäneet ja hyvänä pysyneet hyvällä hoidolla. Ikää mulla on 28, äitini on seitsemänkymppinen ja mummo oli 90 kuollessaan, viime kuussa vietettiin 101-vuotispäiviä ;)
Nää on vaan niin ihania muistoja ettei tosikaan. Osaan arvostaa. Ei varmaan musta jää omille jälkipolville mitään tällaista.
*snif*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein osata arvostaa. Mutta uskon, että sinä ap osaat. Ja minäkin osaan. Olen iloinen puolestasi, sait kivan joululahjan vähän etukäteen.