Meillä lapset vain itkevät, kiukkuavat ja tappelevat...

ja jos ei tule, niin ei yksi mököttävä lapsi minun mielenrauhaa vie.. siinähän mököttää, itselleen vain hallaa tekee

Juuri näin. tälläisiä aikuisia tarttettaisi enemmänkin! Nykyään kaikki ovat niin huolissaan siitä, että ei tule kenellekään paha mieli..

Kun joku yrittää sitten antaa jotain vinkkiä, niin aina löytyy joku tekosyy.. ja sitten vielä syytetään sukupuolta!

Kuvitteletko, että keskenään nahistelevien lasten vanhemmat eivät noudata tällaisia ihan perus juttuja? Sinä olet hyvä esimerkki ihmisestä joka ei vaan tajua kuinka haastavia lapsia joillain ihmisillä on!

Kyllä kuvittelen! Tiedän moniakin tapauksia, joissa pikkuveli ärsyttää isoveliä, käy sotkemassa leikit tms ja sitten kun isoveli tinttasee tai rupeaa itkemään tai karjumaan, niin isovelille ollaan tosi vihaisia ja käsketään leikkiä nätisti yhdessä! En voi käsittää, miksi isomman pitää aina joustaa ja sietää kaikkea..

Todella harvoin komennetaan tai houkutellaan 3-vuotias tekemään omia juttuja, ja annetaan isommille lapsille leikkirauha. Itse olen kannustanut isoja lapsia siirtämään leikit pöydälle tms. vauva-aikana ja sitten myöhemmin ohjannut kaikkia lapsia käyttäytymään! Ei isomman aina tarvitse leikkiä pienen leikkitaidottoman kanssa. Niin niitä riitoja ei juuri tulekaan!

Ja jos leikitään eri-ikäisten kanssa, niin silloin otetaan pienet huomioon! Mutta ei sellaista voi vaatia isommilta lapsilta koko aikaa.

Haastavaa tai ei, niin metsässä konttaavia 8-vuotiaita olen myös tavannut.. heidän kanssaan, joko otetaan syliin ja kannetaan jos onkin tullut jättivauva taloon. tai jätetään jonnekin puun viereen rääkymään, mutta ei pilata muiden retkeä. Jos muilla on selvästi hauskaa, niin usein se yksi mököttävä päättää sittenkin tulla mukaan.. ja jos ei tule, niin ei yksi mököttävä lapsi minun mielenrauhaa vie.. siinähän mököttää, itselleen vain hallaa tekee

Onko sinun niin vaikea ymmärtää, että monesti hankalien lasten kanssa on kaikki jo kokeiltu. Et ole antanut mitään uutta vinkkiä koko päivänä kertomalla mitä sinä teet, joten voit jo lopettaa. kaikki tuollainen perus asia on jo tehty ja kokeiltu ja jopa ammattilaiset neuvot on kokeiltu. Jotkut lapset vaan ovat haastavampia ja heitä ei saa petus jutuilla samanlailla ruotuun.

keskity sinä vaan jatkossakin noihin normi juttuihisi, normi lastesi kanssa.

ja kyllä minä, olen se ammattitaidoton ap äiti joka on jo kokeillut kaikki keinot.



Meillä on käytössä jäähypenkki ja tänäänkin metsässä kokeiltiin taas kaikki keinot. Mutta olen myös sitä mieltä, että lapsi ei voi olla se, joka arkea pyörittää ja meillä esim. esikoisen kohdalla on tilanne, että hän haluaisi olla se joka pomottaa. Syy metsäreissun kiukkuun oli osittain se, että emme menneet esikoisen valitsemaa reittiä hän etunenässä ja hän alkoi protestoimaan sitä. Emme myöskään menneet syömään eväitä kuten oli sovittu sillä esikoinen huusi kurkku suorana, että "nyt mennään syömään eväitä yhyy, en kävele metriäkään. Miksi minua ei rakasteta ja totella, yhyy". Minä katsoin parhaaksi viedä aikani touhua katsottuani viedä lapset kotiin rauhoittumaan. Tähän oli myös syynä se, että keskimmäinen 5v. itki alkumatkan että "miksi isoveli oli löytänyt maasta 20 senttiä ja minä en mitään, yhyy. Miksi minä en saa mitään, yhyy"



Meillä on oikeatsi käytössä jo nuo aikaisemmin mainitut perusjutut eli lapset auttavat kotitöissä eikä heitä "viihdytetä", olemme paljon ulkona ja luonnossa jne. Aina vain se ei riitä ja siksi juuri päivällä purnasinkin.

Meillä oli tuota etenkin muutama vuosi sitten. Lapsia on kaksi, eri sukupuolta, joten ei se kolme poikaa ole syy pelkästään.



Jos yhtään lohduttaa niin monessa lapsiperheessä se todellisuus on tollasta.



Olet varmaan kokeillut kaikkea, mutta meillä on auttanut ulkoilu, liikunta, tarkka uni- ja ateriarytmi. Koitamme välillä tehdä jotain erikseen kummankin lapsen kanssa, jotta saisivat jakamatonta huomiota. Se auttaa selkeästi. Se auttaa kanssa että itse nukkuu tarpeeksi ja pysyy rauhallisena!! (vaikeaa tosin usein...). Koitamme palkita lasten hyvää käyttäytymistä ja antaa siitäkin huomiota.



Lapset on erilaisia temperamentiltaan. Toiset kiukkuaa helpommin. On rasittavaa kun koittaa järkätä jotain kivaa lapsille ja toinen (tai molemmat) vaan raivoaa.



Et ole huono äiti... ihan vaan rehellinen, hyvä, tavallinen äiti... Jaksamista!

Meillä on auttaneet seuraavat asiat:



- Riittävä uni

- Riittävän usein ruokaa, meillä lapset tarvivat selkeästi varsinkin kausittain 2 tunnin välein reippaasti ruokaa muuten alkaa nälkäkänkkä. Ja eivät siis sano välttämättä että on nälkä mutta olo paranee selkeästi sillä että syödään.

- Sopiva ravinto, meillä ruoka-aine allergioita joista tyypillinen eka oire on hirveä huuto ja känkkä (joo ja se allergiaraivo on erilaista kun lasten normaalit kiukuttelut kun se on niin kovaa ja huomaa että lapsi on niin tuskanen eikä tahdo edes ymmärtää mitä hänelle puhutaan raivoamisen aikana jne) ja lisäksi tulee muitakin allergia oireita vaihtelevasti lapsesta riippuen. Tai yhdelle ei tule oikeastaan kuin noita isoja raivareita ja en varmaan itsekkään usekoisi noita allergioita mutta onneksi näkyvät myös veritesteissä ja tosiaan kun vältetään sopimattomia ruoka-aineita niin meillä on tosi rauhallinen lapsi ja taas kun altistetaan niin huudon määrä on järkyttävää.

- Hajoita ja hallitse eli meidän kolmikkoa ei pidetä jatkuvasti yhdessä vaan pyrin jakamaan porukan usein. Vanhimmat eri huoneeseen leikkimään kuin kuopus, sitten vanhin tekemään kotitöitä ja nuorimmat leikkivät ja välillä vaikka keskimmäinen kauppaan isän kanssa. Pääasia ettei lapsia kohdella "laumana" vaan yksilöinä.

- Yritän olla menemättä mukaan lasten kiukkuamiseen (toisinaan onnistuu toisinaan ei) ja säilyttää maltin. Usein pyrin ymmärtämään lapsen huudon syyn ja sanomaan sen ääneen lapselle nimeten tunnetta jne tyyliin ok, olisist siis halunnut iltapalalla toista makkaraa. No sinua varmaan harmittaa kun et saanut lempimakkaraasi mutta meillä ei ole sitä nyt. Joten syö tuota toista makkaraa leivällä tai syö leipä ilman makkaraa. Ja sitten annan lapselle aikaa rauhoittua ja jos ei onnistu millään niin vielä varoitus ja jos edelleen kiukutaan niin sitten lähdetään ilman iltapalaa nukkumaan.

- Ennakointi on myös kova sana joten pyrin tarvittaessa antamaan ylimääräisen välipalan jos tiedän jonkun olevan nälässä ja arvaan kohta räjähtävän. Samoin voin ennakoida univelkaisen kohdalla tilannetta niin että iltatoimet aloitetaan ajoissa ja sängyssä ollaan jo tavallista aikaisemmin jne.



- Tsemppiä toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa.