Suositelkaa kivunlievitystä synnytykseen! Vaihtoehtoja on niin monia.

hidasti synnytystä rajusti eikä auttanut yhtään, sen laittaminen oli lähes pahinta koko synnytyksessä. Jos synnytystä ei ajatella kokonaisuutena niin spinaali oli aivan ihana, vei kaikki kivut, nopea laittaa eikä sattunut yhtään. Jos vauva olisi syntynyt sen aikana niin olisi vielä positiiviset muistot synnytyksestä..



Ensi kerralla aion pyytää ensisijaisesti lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä kuten ilokaasua ja ammetta. Vaikka synnyttäisin luomuna, tuskat luultavasti ovat loppujen lopuksi paljon paremmin kestettävissä.

Minulle laitettiin siis synnytyksen aikana myös epiduraali spinaalin jälkeen ja vielä puoli vuotta synnytyksen jälkeen tuntuu pistoskohdat selässä.

Luomu on ollut ehdottomasti helpoin ja paras, jos vaan jaksaa ne muutamat viimeiset aukaisevat supistukset. Ponnistusvaiheessa luomu ehdottomasti paras, koska supistukset eivät satu enää.

Kaikista oli apua ja synnytys meni oikein hyvin. Supistusten jälkeen ei mitään kipuja, ponnistuksessa en tuntenut kipua yhtään.

petidiini-piikki oli aivan karsea kokemus, tuli vaan oksennus ja pitkään kestävä pahoinvointi. ilokaasusta ei niinikään mitään apua. Mulla auttoi vasta epiduraali. Voi että se oli mahtavaa!

Pyydä epiduraali ajoissa niin että anestesialääkäri osaa suunittella hommansa ja ehtii antaa sen ajoissa.

Oikein annettuna ihan loistava. Vie kaikki kivut mutta synnytyksen tuntee silti.

esim. Jyväskylässä ei saa.

Sain kaksikin kertaa sen (samalla reissulla). Hidas se synnytys kyllä oli, en tiedä johtuiko tästä, mutta kipua ei ollenkaan.

Toisessa synnytyksessä painostettiin kohdunkaulan puudutukseen. Olisin halunnut epiduraalin mutta kätilö päätti toisin. Sen laitto sattui hirveästi. Ei auttanut yhtään mitään.

Joten ilman kivunlievitystä jouduin olemaan sitten. Kun vihdoin lääkäri tuli laittamaan epiduraalia mitä toivoin alusta asti, oli jo lapsi sylissä.

Kohta kolmas synnytys edessä. Ehkä otan epiduraalin, jos saan tälläkään kertaa. Jos en, niin sitten en mitään.

kohdunkaulanpuudutuksen ja tykkäsin siitä kovasti. Vei pahimman kivun pois ja pärjäsin niin hyvin.



Kolmannessa synnytyksessä sain spinaalin ja se ei toiminut yhtään. Lopuksi sain vielä pudendaalin, joka helpotti ompeluvaihessa.

Sen laittaminen sattui niin paljon, että vieläkin tulee hiki, kun edes ajattelen sitä kipua. Pahempaa kuin mikään luonnollinen osa synnytystä. Mies kertoi jälkikäteen, että tuo oli ainoa hetki, kun häntä todella pelotti. Olin kuulemma kirkunut kuin tapettava ja silmät pyörähtivät moneen kertaan ympäri.



Ilokaasu auttoi lähinnä keskittymään hengitykseen. Vei pahimman terän kivuista ja rauhoitti avautumisen alussa.



Epiduraali epäonnistui (pisto ei osunut kohdalleen), eikä siitä ollut lainkaan apua. Lisäksi jouduin makaamaan epämukavasti kyljelläni 45 minuuttia ja liikuttelemaan välillä varpaitani, koska katetriin vuosi verta. Anestesialääkäri vaikutti aidosti huolestuneelta ja minua alkoi pelottaa, etten kävele enää koskaan.



Parasta olivat aquarakkulat, vaikka päästinkin pari kirosanaa, kun niitä pistettiin. Tulivat juuri oikeaan aikaan synnytyksen kestettyä noin kahdeksan tuntia ja veivät polteen selästä lähes täysin. Auttoivat lepäämään pari tuntia. Jälkikäteen harmittaa, etten ottanut niitä toiseen kertaan vaan suostuin kätilön painostuksesta epiduraaliin.

auttoi minua. Tuo sana on harhaanjohtava (oikeasti kyse on rentouttamisesta) ja joo, kuulostaa tosi hörhöilyltä, mutta olikin yllättävän toimivaa. Mulle sattu kätilö, joka oli erikoistunu tämmösiin ja siis ihan siinä synnytys-tilanteessa opetti.

Synnytyskin oli suht lyhyt, 5 tuntia. Laittaminen ei sattunut ja puudutus vei hyvin kivulta terän pois.



Toinen synnytys meni luomuna. Sekin oli nopea, 3 tuntia.



Jos vielä synnyttäisin niin yrittäisin pärjätä ilman mitään, mutta tuon puudutuksen ottaisin kyllä, jos en ilman pärjäisi.

älä suunnittele liikaa etukäteen. Minulla ainakin jokainen synnytys on ollut aivan erilainen, ja mikä on toiminut yhdessä, ei ehkä olisi toiminut toisessa.



Ensimmäisellä kerralla olin sairaalaan tullessani niin hirveissä tuskissa, että pyysin heti epiduraalin. Sitä odottaessani hegitin ilokaasua, josta ei olut mitään apua. Kun lopulta sain epiduraalin, se puudutti vain toisen puolen. Iso pettymys siis, ja kivulias synnytys.



Toisella kerralla synnytys eteni niin nopeasti, etten ehtinyt kuin vetäistä muutaman henkosen ilokaasua. Tällä kertaa sen kuitenkin selvästi auttoi! Avautumisvaihe oli niin helppo ja nopea, etten edes ehtinyt harkita muita kivunlievityksiä.



Kolmas synnytys oli taas paljon hitaampi ja rauhallisempi. Sain ensin oxynormia, joka lähinnä nukutti. Myöhemmässä vaiheessa sain kohdunkauluan puudutuksen, joka auttoi hyvin. Eikä se laittaminen ollut ollenkaan kauheaa, kuten muutaman täällä sanovat. Yksilöllistä siis tämäkin.