Kun lapset kipeitä ja itkuisia niin mies ärtyy hellyyden osoitusten sijaan :(

Uskoakseni aika tyypillistä miehille. Ei osaa suhtautua sairaaseen pieneen.

Hän ei kestä sitä, että toisen on paha olla.



Jutelkaapa asiasta. sitten kun lapset ovat terveitä, ei nyt!

Niin taitaa olla. Kiukkuaa mullekin jos olen kovin väsynyt yöstä ja huokailen, mies kivahtaa että no nuku kunnolla, jos on aidosti väsynyt niin ihminen kyllä nukkuu. Mutta minkä tässä tekee? Ei mies osaa asiaan sen kummemmin sanoa.

mut kyse voi olla siitäkin, että mies olettaa, että hänen odotetaan jotenkin ratkaisevan tilanne. Monet miehet ei ollenkaan ymmärrä esimerkiksi sellaista, että nainen valittaa omaa väsymystään, ja että jo se valittaminen helpottaa hänen oloaan. Mies tulkitsee sen niin, että nainen esittää hänelle ongelman, joka miehen pitää ratkaista. Ja niinpä mies halauksen sijaan sanoo, että nukkuisit enemmän.



Lasten kanssa voi olla sama juttu; mies kuulee sen lapsen kitinän hyvin stressaavana, koska ei voi ratkaista tilannetta, eikä lapsi näytä olevan siihen kovin yhteistyöhaluinenkaan. Tällainen mies ei vaan kestä sitä, että istutaan kipeän lapsen kanssa ja lorutellaan tai paijaillaan. Se on heille outo tilanne.



Voit ap sanoa (jos miehesi on tällainen) joskus miehellesi, että hänen ei tarvitse nähdä lasten sairasteluja ongelmina, vaan ihan elämään kuuluvana asiana, joka ei ole kenenkään syy eikä kukaan voi sitä ratkaista.

Tiedän omasta kokemuksestani, että ihmiset, jotka kitisevät ja valittelevat ja huokailevat pikkuasioista, saavat sappeni kiehumaan. Ei asiat kitisemällä parane eikä pieniin flunssiin tai oksennustauteihin kuole. Kuulostaa siltä, että mies on vain kyllästynyt ottamaan vastaan ainaista huokailua, valitusta ja käninää. Ymmärrän häntä hyvin.

Mies itse on huippuvalittaja, näkee kaiken negatiivisessa valossa ja huokailee. Minä yritän kääntää asioita positiiviseen valoon, muttei mies siitäkään tykkää. Silloin kun olen valvonut valtavasti, silloin huokailen ja valitan kun olen niin väsynyt.

Lapset kitisevät ja itkevät ja kyllä se käy minunkin pinnan päälle.

Miehesi ei vain jaksa sitä lapsen itkua.

Vaikka kuinka yritän selittää miehen käytöstä sen ymmärtäminen on minulle hankalaa. Ymmärrän että lapsen sairaus ja kaikki siitä johtuvat hankaluudet ärsyttävät (niin ne ärsyttävät minuakin). Silti tuo oma ärsytys pitäisi minusta ylittää ja olla lapselle ekstra-kiltti.



Esim. kun huonovointinen ja itkuinen lapsi on oksentanut keskellä yötä sänkyynsä, niin miehellä menee hermo ihan täysin. "Voi v***u saa***a miks pitää aina oksentaa ja tietenkin menee kaikki petivaatteet roskiin. V***u noita voi pestä. Et kyllä tule tänne ja sotke mua.."



Lapsi hätääntyy entisestään ja minä sitten lohduttelen että ei se mitään jos oksentaa ja haetaan puhtaat lakanat. Äiti pesee sitten huomenna. Pestää ja silitellään ja halitaan. Äiti tulee viekkuun ja auttaa jos oksettaa.



Mies ei normaalisti edes kiroile, mutta lasten saiastaessa ja kitistessä kirosanat lentelevät. Nuhaisetkaan lapset eivät saisi häiritä isänsä rauhaa ja levittää yököttävää räkäänsä.

Isät eivät ole tuollaisia -vain epäkypsät! Seuraavan kerran kun ukkos on kipee niin pistä show pystyyn.

Eikö me kaikki toisteta (tahtomattammekin) niitä samoja malleja, joilla meitä itseämme on hoivattu pieninä?

Ja stressaavassa tilanteessahan tuollainen hyvin alitajuinen reaktio tulle helpoiten esiin.