Lue keskustelun säännöt.
apua, mua masentaa!
18.11.2011 |
olen keski-ikäinen nainen, kaikki periaatteessa hyvin, mutta elämässämme on vähän haasteellinen aika nyt.
Töissä stressiä, sairautta ja kipuja, perhetilanne nyt väliaikaisesti tiukilla (mies "pois luotamme" väliaikaisesti), murrosikäiset lapset kiristää pinnaa jne.
Olen jo pidemmän aikaa ollut ihan tööt, pinnaa kiristää ja tuntuu että olen ihan yksin ja onneton. Antakaa jotain piristysvinkkejä?
Kommentit (8)
Käsitöistä, liikunnasta, kahvittelusta? Tee paljon ja itsekkäästi sitä mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen ollut masentunut jotain 7 vuotta niin en osaa oikein tuntea empatiaa. Mutta kai täällä joku on samassa tilanteessa kuin sinäkin. En itse muista mikä minua edes piristää.
niinpä. Mikähän minua piristää? Olen jotenkin kadottanut itseni.
En oikein jaksa lähteä mihinkään, kun työpäivän jälkeen kaupan kautta kotiin raahaudun. Kuten sanoin, mies ei ole kotona, eli olen käytännössä YH. Nuorin lapsista on sen verran pieni vielä, etten voi häntä kauaksi aikaa yksin jättää. Niinpä olen hyytynyt sohvalle, mikä pahentaa minun kipujani ja masentaa entisestään.
Ja tämä kamala pimeys tuntuu vievän viimeisetkin mehut. Mitään tukiverkkoja meillä ei ole, isovanhemmatkin ovat mitä ovat. Työstäni olen tähän asti saanut virtaa (erittäin vaativa tehtävä) mutta nyt tuntuu että sielläkin vain vaaditaan ja vaaditaan ja kukaan ei arvosta.
Olenko minä vaipumassa masennukseen?
En käytä alkoholia juuri lainkaan, mutta yhtäkkiä tuli mieleen, että helvetti lähden ryyppäämään ja jätän kaikki.
ap
mutta kuulostaa siltä, että olet vähintäänkin loman tarpeessa. Kännit saattaisivat auttaa, mutta todennäköisesti vaan pahentaisivat olotilaasi.
Toisaalta, kaamosmasennuskin on ihan oikea "tauti", mihin lääkäri tietysti tietää parhaimmat rohdot.
Joka tapauksessa tilanteesi on toivottavasti väliaikainen. Kannattaa vähän "kuulostella" itseään ja sitten alkaa tehdä sitä mitä parhaaksi kokee ja näkee.
minä ajattelin jo alkaa puuhaamaan jotain naisten pikkujouluja tai jotain. Mutta eipä kukaan tietysti tule, kaikilla on omat kiireensä. Olen varmaan ollut ihan huono ystäväkin, kun en ole jaksanut pitää kunnolla yhteyttä.
Minä jaksan silti uskoa, että kevään korvalla helpottaa.
syyslomalla olin juuri, mutta kotona lasten kanssa. Mitään en itselleni saanut (omaa aikaa tai muuta). Töitä sain tehdä sekä ennen lomaa että loman jälkeen hullun lailla, että pystyin olemaan viikon pois. Olen johtavassa asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta lääkitys, olo meni tosi tukalaksi sitä ennen. Nyt jaksaisin jo piristyä :) syön edelleen lääkettä.
on minullakin ollut joskus aikoinaan synnytyksen jälkeinen masennus, johon söin hetken aikaa lääkkeitä, ne auttoivat kyllä. Lihoin kylläkin 10 kiloa niistä lääkkeistä, mikä oli kamalaa.
Tästä täytyy nyt nousta jotenkin muuten. Kun vain löytäisin jotain iloa jostain ja saisin jotenkin itseni liikkeelle. Ihan kuin suossa tarpoisi.
ap
ja nyt mua masentaa entistä enemmän, kun ei ketään kiinnosta edes vastata.