Ei uskovainen: Onko lapsesi koulussa ET vai uskonto tunneilla?

Yllättävän vähän kuitenkin väkeä ryhmässä, vaikka ollaan Helsingissä!

Koska:

Saduista ei ole lapselle haittaa

Koulussa ei ole ketään ET-tunnilla, olisi koulun voimavarojen haaskausta vaatia yhdelle lapselle ET:tä. Olisi sitten tukiopektuksesta ja muista tärkeistä tuntiresursseista pois.

Sen vuoksi, että saa olla samassa ryhmässä kuin suurin osa luokkakavereista. Lapsen koulunaloitus oli tarpeeksi hankalaa muutenkin, ilman että olisin sitä ehdoin tahdoin hankaloittanut erikoisjärjestelyillä.



Se on kyllä totta, että satuja nuo näyttävät uskontotunneilla opiskelevan. Olisin luullut, että uskonnon opetus on jo hieman muuttunut omista kouluajoista 30 vuodessa, mutta samanlaista näyttää olevan. Toisaalta, yleissivistäviähän nuo Raamatun kertomuksetkin ovat, kun Suomessa asutaan, eikä niitä kotonakaan opeteta.

Pieni ryhmä, jossa lapsia monelta luokka-asteelta. Molemmat lapseni ovat samoilla tunneilla. Loistavia aiheita, ystävyys, käytöstavat, turvallisuus, suvaitsevaisuus, oma ja muiden kulttuuri yms.

Esikoiseni oli uskonnon tunneilla ensimmäisen luokan. Kirjoissa kyseltiin niinkin tärkeistä asioista, kuin että "Kaupat ovat auki kesäsunnuntaisin. Mitä Jumalan sääntöä vastaan tämä rikkoo?"

Olen äärimmäisen tyytyväinen ollut elämänkatsomustiedon opetukseen.

meille tämä oli itsestäänselvyys.kyseessä on suurehko koulu ja ryhmässä on 3 oppilasta.

1. Elämänkatsomustiedossa opetuksen lähtökohtana on lapsen oma elämismaailma



Elämänkatsomustiedon kasvatusopillinen lähtökohta on oppilas ja hänen suhteensa ympäröivään maailmaan. Kaikilla ihmisillä on erilaisia maailmankuvia, arvostuksia ja maailmankatsomuksia. Näitä piirteitä voidaan lähestyä hyvin monesta eri näkökulmasta (esim. keskustellen, pohtien, kirjallisuuden, taiteen ja kulttuurin avulla) ja eri tieteiden kautta (esim. psykologia, sosiaalipsykologia, filosofia, sosiologia, antropologia, uskontotiede, kulttuurintutkimus). Elämänkatsomustieto ei siis liity mihinkään yhteen instituutioon, vaan se pyrkii katsomaan asiaa oppilaan näkökulmasta käyttäen hyväksi erilaisia oppilaan iän huomioivia näkökulmia.



Opetuksen lähtökohdan perusteella elämänkatsomustiedolla on paremmat mahdollisuudet olla lapsilähtöinen, ongelmakeskeinen, sivistävä sekä opittuja tietoja ja taitoja yhdistävä oppiaine, kuin yhteen uskonnolliseen

näkökulmaan keskittyvillä oppiaineilla. Esimerkiksi evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksessa lähtökohtana on yhteiskunnallinen instituutio, jolla on oma historiansa, kulttuurinsa ja asema yhteiskunnassa. Instituutiolähtöisyys sitoo opetuksen liiaksi yhteen näkulmaan.

2. Elämänkatsomustieto edistää ihmissuhteita ja moraalia



Elämänkatsomustiedon opetussuunnitelman keskeisintä sisältöä ovat ihmissuhteet, etiikka ja moraalinen kasvu aivan alaluokilta lähtien. Lapselle opetetaan toisen ihmisen kohtaamista ja empatiaa, oikean ja väärän erottamista sekä ystävyyden ja oikeudenmukaisuuden merkitystä elämässä. Tärkeitä asioita ovat myös ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus sekä suvaitsevaisuus.



Uskonnon opetuksessa keskitytään Raamatun kertomuksiin ja Raamatusta löytyvien sääntöjen ja ohjeiden luomaan moraalikäsitykseen.

3. Elämänkatsomustieto on aidosti neutraalia



Elämänkatsomustiedon opetussisältö perustuu tietoon, eikä siinä painoteta minkään eri uskonnon oppeja. Elämänkatsomustiedon opiskelijat tutustuvat erilaisiin uskontoihin ja uskonnollisiin paikkoihin (kirkot, rukoushuoneet, tunnustukselliset hautausmaat, jne.) pääasiassa vasta yläasteella, eikä tutustumiskäynneillä harjoiteta uskontoa.



Uskonnon opetussuunnitelmaan kuuluu Isä meidän -rukous (rukous opetellaan usein ulkoa ala-asteella). Lisäksi uskonnon oppitunneilla voi edelleenkin olla uskonnon harjoittamista virsien laulun ja rukoilun muodossa. Yksittäisen virren laulaminen koulun juhlassa ei opetushallituksen linjauksen mukaan ole uskonnon harjoittamista. Lisäksi osana uskonnon opetusta ovat tutustumiskäynnit lähiseurakunnan jumalanpalveluksiin (yleensä 0-2 kertaa lukuvuodessa).



Lisäksi uskonnolliset päivänavaukset sisältävät yleensä virsien laulamista ja rukoiluttamista. Uskonnollisten päivänavausten määrä vaihtelee paljon eri kunnissa. Elämänkatsomustiedon oppilaiden ei tarvitse osallistua uskonnollisiin päivänavauksiin.

4. Elämänkatsomustieto perustuu todellisuuteen ja tukee muuta opetusta



Elämänkatsomustiedossa ei opeteta sellaisia asioita, jotka olisivat ristiriidassa nykyisen todellisuuskäsityksen kanssa tai ristiriidassa peruskoulun muun opetuksen kanssa.





5. Elämänkatsomustiedossa käsitellään kaikkia katsomuksia tasapuolisesti



Elämänkatsomustiedossa opetetaan erilaisten maailman- ja elämänkatsomusten historiaa ja olemusta tasapuolisesti. Opetuksessa käsitellään katsomusten suhdetta kulttuuriin ja korostetaan suvaitsevaisuutta eri katsomuksia kohtaan.



Uskonnon oppikirjoissa mainitaan ainoastaan muutamalla lauseella, että on olemassa myös ei-uskonnollisia maailmankatsomuksia. Suomessa on yli miljoona ihmistä, jotka eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Miljoonasta kirkkoon kuulumattomasta uskonnottomia on noin 700-800.000.

6. Elämänkatsomustieto vastaa paremmin kehittyvän lapsen tarpeisiin



Ala-asteella elämänkatsomustiedossa keskitytään erityisesti eettiseen kasvatukseen. Myöhemmin kun lapset ovat kypsempiä käsittelemään myös vertauskuvallisia asioita, käydään läpi myös uskontojen tarinoita. Yläasteikäisinä oppilaat ymmärtävät, että tarinoissa on kyse ennemminkin vertauksista, kuin todellisuuden kuvaamisesta. Elämänkatsomustiedossa tarinoita ei opeteta "ehdottomina totuuksina", vaan opetuksessa pyritään kehittämään kriittistä ajattelua.



Suuri osa uskonnon opetuksesta keskittyy siihen, että oppilaat oppivat lähes ulkoa runsaan määrän Raamatun kertomuksia. Koska uskonnon opetusta on 1-2 tuntia viikossa koko peruskoulun ajan, on uskonnollisten tarinoiden opetuksen määrä selvästi ylimitoitettu.

7. Elämänkatsomustiedossa opetetaan Suomen kulttuuriin liittyviä asioita



Elämänkatsomustiedossa opetaan paljon suomalaiseen kulttuuriin liittyviä asioita. Erilaisista uskonnoista kerrotaan enemmän yläasteen opinnoissa. Elämänkatsomustiedossa tutustutaan kotimaiseen kulttuuriin enemmän kuin uskonnossa, eikä tutustuminen rajoitu yhden uskonnon oppisisältöihin.



Uskonnon opetuksessa on vahva painopiste luterilaisessa kulttuurissa, joka ei enää nykypäivänä ole kovin merkittävä osa suomalaista identiteettiä. Tällainen painotus korostaa luterilaisuutta osana aitoa suomalaisuutta, jolloin oppilaille syntyy mielikuva, että ei-luterilaiset eivät voi olla aidosti suomalaisia.

8. Elämänkatsomustiedossa annat lapsellesi mahdollisuuden päättää itse oman katsomuksensa



Elämänkatsomustiedossa käydään erittäin laaja-alaisesti läpi erilaisia katsomuksia ja uskontoja. Opiskellessaan elämänkatsomustietoa, nuori saa neutraalin ja hyvin laaja-alaisen tiedollisen pohjan muodostaakseen itsenäisesti oman maailmankatsomuksensa.



Uskonnon opetukseen osallistuessaan lapselle opetetaan valmiiksi yksi "ainoa ja oikea" katsomus, hänen vanhempiensa. Lapsi ei saa todellista valinnan vapautta uskonnon opetuksessa.

ja on ollut tosi hyvä juttu!

meille tämä oli itsestäänselvyys.kyseessä on suurehko koulu ja ryhmässä on 3 oppilasta.

...mutta jos niitä esitetään totena, tällöin siitä on haittaa.



Joten ET.

kuten itsekin olin lapsena.

Ja meidän koulussa ne ryhmät ovat melko suuria. Pojankin luokalta ET-ryhmässä on 6 lasta.

Se on ihan yleissivistävää ja sitäpaitsi käytännössä kätevintä. Ei tule hyppytunteja tai muuta hankalaa.

pieni koulu ja ET-ryhmässä n. 5% koulun oppilaista

ja toistaiseksi kuulutaan...

Todennäköisesti lapsi haluaa mennä rippukouluun ja hänet voi ihan hyvin kastaa ennen konfirmaatioita. Tytöt haluavat useimminten käydä rippikoulun saadakseen kirkkohäät.

Vaikkakin poika varsinkin vihaa ko. ainetta. Poika itse haluaisi vaihtaa ET:hen, mutta en toistaiseksi ole katsonut aiheelliseksi. Uskonnon opetus on kuitenkin mielestäni ihan yleissivistävää. Tyttö ei ole ollut uskonnon opetuksesta oikeastaan mitään mieltä.

Alkuun olivat uskonnon tunneilla mutta vanhin lapseni varsinkin vihasi niitä tunteja ja kirkossa käymisiä.

Erottiin sitten koko perhe kirkosta -olisi pitänyt tehdä se jo kauan sitten- ja nyt viihtyvät et-tunneilla.

Katsoin lasten uskonnon kirjoja totesin että tällaista sontaa he eivät missään kuuntele.

Koska:

olisi koulun voimavarojen haaskausta vaatia yhdelle lapselle ET:tä. Olisi sitten tukiopektuksesta ja muista tärkeistä tuntiresursseista pois.

ET:n opettaminen muutamille on resursseista pois, mutta meidän lapsen koulussa on ainakin 5 erilaista omankielen opettajaa (ainakin somalia ja arabia yms) joten mitäs ne on? Vievätkö ne resursseja tukiopetukselta yms? Älä ole hölmö. Mitään ylimääräisiä resursseja minnekään ei tule, vaikka kaikki alle 7 hengen pienopetusryhmät lopetettaisiin.

Samassa koulussa ekaluokalle saatiin kaksi tuntia viikkoon lisää minimimäärän lisäksi, englantia siis ja silti on 2 tukiopetustuntia/viikko varattu niille jotka tarvitsevat...

Ja Helsingin kouluissa on jopa Islamin opettajia ja ryhmiä joihin kyllä riittää resursseja!! Kyllä nyt pitäisi kaikki nykymuotoinen uskonnon opetus lopettaa ja kaikki siirtää yleissivistäville ET-tunneille.

Haluan että lapseni pääsee tutustumaan myös uskontoihin ja luterilaisiin tapoihin vaikka itse en ole uskovainen.

Lapsena kyllä olisin kovasti halunnut olla (kun osa kavereista oli uskovia ja se näytti jotenkin hienolta), ja hirveästi yritin uskoa mutta ei siitä mitään tullut. Usko ei tullut pelkällä tahdonvoimalla.



Ajattelen niin, että lapsillani on paremmat mahdollisuudet valita elämänkatsomuksensa jos ovat mukana uskonnontunneilla kuulemassa niitä uskontoasioita.