Laihdutin 20 kg ja olen pettynyt

Kuten olet voinut muista viesteistä jo lukea, kissalla on mummot pyyhkineet monenlaisia pöytiä. Ja näitä on varmaan monentapaisia riippuvuuksia.

Toiset ovat sokerikoukussa, pitää saada verensokeri nopeasti tappiin. Sillä voi olla jotain tekemistä insuliinituotannon kanssa. Tai mielenterveydellinen piriste joko sokerin energisyydestä tai esim suklaan endorfiiniä lähellä olevista vaikutuksista. Jos kansantaloudelliset vaikutukset olisivat yhtä ilmeisiä kuin tupakan tai alkoholin, jotain varmaan olisi tehtykin. Jos ksylitoli vaikuttaisi, tämähän olisi helppoa.

Ei ole isommin auttaneet keskustelut tai vertaistuki. ¨

Lapsellani auttoi verensokeirn tasaaminen useammalla ruokailulla ja natsimainen tarkkailu.

Mutta kuka hoitaisi äitiä tai yksinasuvia, jotka saavat ilonsa siitä salapatukasta?

Minä en harrasta ahmimista, mutta esim. nyt haaveilen kanelipullasta, leivoksesta kahvilassa ym. Viikonloppuisin en ahda itseäni täyteen herkkuja, mutta jos tekee mieli syödä karkkia leffaa katsellessa, niin sallin sen itselleni. Viikolla en salli minkäänlaisia lipsumisia dieetistäni, joten tahdonvoimaa kyllä löytyy, iloa tästä hommasta ei niinkään. Tuntuu vain, että jos antaa pirulle pikkusormen, niin se vie koko käden. En itse asiassa kaipaa roskaruokaa vaan ihan tavallista kotiruokaa kaikkine riiseineen ja pastoineen.

Mies itse on sitä mieltä, että hän on suurimmaksi osaksi ajatellut minun terveyttäni, kun käski laihduttamaan, ettei sitten tule sokeritautia ym. Sanoi kyllä suoraan, että painoni vaikuttaa meidän seksielämään. Niin se vaikuttaa minun laihtumiseni, kun tuntuu, ettei siitäkään huolimatta arvosteta, niin eipä ole minulla paljon halujakaan. Toisaalta, kun en usko että mies varsinaisesti vaihtamalla paranisi, koska ainahan seuraavassakin on jokin asia mikä aiheuttaa ongelmia.

Olen jouluihminen ja pelkäänkin jo nyt miten joulun kanssa käy. En ole koskaan lihonut joulun aikaan, koska minusta pitää syödä sen verran kuin nälkä ja joulusuklaatkin saavat olla rauhassa. Muutaman suklaan saatan syödä pyhien aikaan. Mutta entäs nyt, kun kaikkea tekee mieli. Miten opetella syömään normaalisti ja säilyttää paino nykyisellään? Miten saada ilo takaisin elämään? Miten saada aika riittämään kaikkeen? Nykynainen saa olla kyllä supernainen, että joka puolelta tulevat ja itselle asetetut vaatimukset täyttyvät.

eikö sinulla tosiaan ole muuta ajateltavaa kuin laihdutus? Ennen kuin laihdutit, oliko sinulla muuta ajateltavaa kuin herkuttelu?

Jos ilo tulee ylensyömisestä tai niistä herkuista. Elämästä kyllä voi nauttia kohtuudellakin syömällä. Vaikea sanoa miten tuota pitäisi yrittää korjata, koska en tiedä mikä elämässäsi on vikana.

Te, joilla on tätä herkkujen himoa ja ahmimista

Mitä jos tuleekin tilanne että jää jonnekin mökille jumiin pariksi päiväksi ylimääräistä, tai joku panttivankidraama (no vähän haettu ongelma mutta kuitenkin), niin olisko siinä kamalinta, se ettei saa päivittäistä sipsipussia tai suklaata?

Ei ole ollenkaan kamalaa, ettei VOI saada herkkuja, vaan se on iloinen juttu. Esimerkiksi vaelluksella suunnitellaan ruoka etukäteen, eikä ylimääräistä pääse hakemaan kipsalta. Ennen palkkapäivää voin elää muutaman päivän porkkanoilla, ettei tarvitse ostaa Visalla. Ylitöistä ei aina ehdi syömään ja, jos on kiireinen projekti menossa, saattaa ruokailu jäädä moneksi päiväksi vähemmälle. Sellaisen jälkeen olo on mainio. Ahmiminen tapahtuu sitten, kun on kotona yksin ja mahdollisuus käydä kaupassa tekemässä heräteostoksia.

Jos perusrunko ruokavaliossa on kunnossa ja annoskoot järkeviä, on aikamoinen saavutus lihottaa itsensä leivoksella silloin makaroonilaatikolla tällöin. Kyllä se kokonaisuus on se juttu. Oletkohan ap rehellinen itsellesi lihomisesi syistä? Syötkö enemmän/huonommin kuin itsellesi myönnät? Vai mistä ne ylimääräiset kalorit tulevat, joilla pääset lihomaan ilman syömisten jatkuvaa tarkkailua ja "herkutelun" välttämistä?

Suomessa tutkitaan juuri nyt BED:n (binge eating disorder) hoitoa naloksonilla. Naloksoni blokkaa opioidireseptorit aivoissa. Samaa lääkettä käytetään alkoholi- ja huumeriippuvuuden hoidossa.



Aika vaikea tällaisissa riippuvuuksissa on "ryhdistäytyä". Makeaa on pakko saada. Joka päivä.

Minä laihdutin itseni normaalipainoiseksi ja käly poisti minut fb-kavereistaan ja sitten lopetti lastemme muistamisen jouluna, nyt ei enää käy edes synttäreillä. Mitään riitaa ei ole ollut...

Olen todella Nautiskelija - monella tapaa. Tämä harrastus / elämänasenne on tuonut mulle liikakiloja, mutta se on sen hinta. En ikinä haluaisi vaihtaa tätä johonkin salaatinmussuttamiseen samalla kun muu perhe syö herkkuja :O kamala ajatuskin. ]

Jotka kuvittelee, että ruuasta nauttiminen tarkoittaa ylensyömistä. Ja jos ei sitä tee, niin ainoa muu vaihtoehto on "salaatinmussuttaminen".

Ja sitten vielä kuvitellaan, että se salaatinmussuttaminen pitää tehdä mahdollisimman masokistisesti, eli samalla kun muu perhe vetää nakkia ja ranskalaisia.

Säälittää, että ihmiset elävät elämänsä lihavina vain siksi, että eivät vaivaudu edes ihan maalaisjärjellä miettimään mikä on kohtuullista ja mikä ylilyöntiä.

Kulinaristi voi olla myös kohtuusyömisellä. Laihduttaa voi myös kulinaristisilla herkuilla. Ja laihduttaessa voi syödä tavallista ruokaa, joka sopii koko perheelle. Ei ole mitään järkeä yrittää vastustella kiusauksia, jos kotona on kaapit täynnä nakkeja, sipsejä ja pipareita. Ei se muu perhekään niitä rojuja mihinkään tarvi, joten niitä ei kotona tarvi olla.

Mutta olisihan se katastrofaalista, jos kulinaristin pitäisi opetella loihtimaan niitä herkkuja ilman kohtuuttomia voi- ja kermamääriä tai ilman ylimakeita leivonnaisia.

Siis miksi pitää herkutella? Tai miten voi olla niin valtava himo herkutella, aikuisella ihmisellä siis?? Tuntuu jotenkin naurettavalta, että kun tietyt ihmiset alkaa laihduttamaan tai muten vaan tarkistamaan ruokavaliotaan, niin seuraa hirveä draama siitä ettei voi "herkutella" ja NAUTTIA ELÄMÄSTÄ :D ? En tajua ihmisiä, jotka syö illassa suklaalevyn, ahtaa itteensä pullaa jne ja pitää tätä nautiskeluna, elämän ilona, joka jää pois kun laihduttaa. Mä en itse nautiskele elämästä syömällä, vaan syön nälkääni jotta jaksan/pystyn elämään. NAUTIN elämästä esim lepäillen, perheen kanssa aikaa viettäen, treenaten, jumpaten, ulkoillen, kotia järjestäen, ystäviä tapaillen jne.

Tykkään suklaasta, PMS-oireisiin pakko saada. Mutta se kaksi palaa rittää, levy voi kestää helposti kuukaudenkin.

En mäkään ole koskaan voinut syödä kokonaista suklaalevyä kerralla. Mutta ruokaa ja syömistä rakastan, kuten myös hyviä viinejä, oluita ja siidereitä. Onnekseni olen koukussa myöskin liikuntaan. Muuten olisinkin melkoinen pallero. En voi käsittää, miten joku voi pudottaa kymmeniä kiloja vain ruokavaliolla. Ei onnistuisi minulta. Sen sijaan mulle ei ole temppu eikä mikään käydä vaikka aamuin illoin lenkillä. Mutta siis, mun elämän nautinnot on ruoka ja liikunta. Toistaiseksi nuo kaksi on nonneksi hyvinkin tasapainossa, mutta auta armias, jos vaikka katkaisen joskus koipeni...

olen aikamoinen sokerihiiri, lisäksi olin monta vuotta koukussa pepsimaxiin jne, mutta kun noita alkaa pikkuhiljaa vähentämään ja syömään jotain terveellistä mutta HYVÄÄ niiden sijaan, niin kyllä ne marjat ja hedelmät rupeaa maistumaan lopulta paremmilta kuin suklaat ja karkit, varsinkin kun jälkimmäisten liiallisesta syömisestä seuraa vielä fyysisiä ja henkisiä ongelmia. Epäterveellinen ruokavaliohan aiheuttaa masennustakin. Sitten jos elämässä on vielä muutakin sisältöä kuin ruoan miettiminen, niin sekään ei haittaa, että joutuu taistelemaan hieman itsekurin kanssa.

Et itsesi takia. Ei ihme, että koko homma on sinulle pakkopullaa. Syvällä sisimmässäsi syytät miestäsi siitä, että olet "pakotettu" olemaan laiha, sen sijaan, että nauttisit elämästäsi vanhaan tapaan.

Voisitko harkita hieman itsellesi ystävällisempää dieettiä? Syö vaikka yksi laku / päivä, sen sijaan, että säästelet herkkupäivää / -päiviä viikonlopulle. Tuo ajatus jo itsessään väsyttää ja stressaa sinua.



Istu alas, käy asia tarkkaan läpi ja mieti, mikä nyt on oikeasti tärkeää. Hoikkuus, mies, parisuhde, sinä...?

En ole kokenut samaa, mutta ei tuo ihan hyvältäkään kuullosta... Mun neuvo on, että kiinnitä huomio herkkujen laatuun, älä syö niitä mättämällä, vaan nautiskele ja osta vaikka vähemmän, mutta parempaa. Raakasuklaa on terveellinen vaihtoehto kaupan suklaalle, osta raakasuklaajauhetta ja muita tarvikkeita ja sitten vain sekoittelemaan. On sen verran tujua suklaata, ettei tarvitse paljoa, ja on tosiaan terveellistäkin. Itse laitan jäähtymään jääpalamuotteihin jääkaappiin, tulee aika isoja, mutta mitäs se haittaa... Mun sekoituksessa on raakasuklaajauhetta, neitsytkookosöljyä, luomurusinoita silppuna, riisinlesejauhoa, hunajaa, ripaus suolaa ja vaniljaa. Terveyskaupoista löytyyy paljon muitakin aineita, mitä voi käyttää.

tarkoitus ei ole tuo, että ollaan kitukuurilla viikot ja viikonloput mätetään herkkuja. Jos syö tarpeeksi kunnollista ruokaa ihan joka päivä, ei niitä herkkujakaan tee niin paljon mieli. Ruokavaliosi on siis pielessä ja sen vuoksi ei taatusti laihduttamisesta ole ollut mitään iloa. Siksi puhutaan mieluummin elämäntapamuutoksesta kuin laihduttamisesta, koska jos syö kaksi porkkanaa päivässä kahden kuukauden ajan, niin laihtuu kyllä mutta ei sillä dieetillä jaksa kauaa olla.

No se on kyllä myönnettävä, että miehen takia suurimmaksi osaksi laihdutin, mutta olen kyllä nyt itsekin tyytyväinen kun katson vanhoja kuvia. Meidän parisuhteen suurin ongelma miehen mielestä oli minun ylipainoni, mutta nyt kun sitä ei ole niin ei se suhdekaan ole parempaan päin mennyt.

Katsoin eilen 4D: Hurja painonpudotus ja tuli mieleen, että onkohan minullakin jonkin asteinen ruokariippuvuus. Pystyn helposti syömään terveellisesti, mutta kuitenkin riittävästi viikolla, mutta viikonloppuna ei välillä ole mitään rajoja syömisten suhteen. Tuleeko alkoholisteillekin 'masennus', kun ei saakaan enää juoda? Tiedän, että elämäntapamuutos on se joka pitää kilot kurissa, mutta minkä takia sellaista pitää noudattaa? Miksi ei saa syödä vaikka pullaa tänä iltana ja suklaajäätelöä huomenna jos haluaa?

Ulkomuodostakin tuntuu tulleen pakkomielle saada aina laihempaa ja kiinteämpää kroppaa, mutta kun silloin ei saa syödä mitä haluaa. Tämä on ihan oikeasti aika sieltä ja syvältä tällä hetkellä. Kiloni tulivat, kun olin lasten kanssa kotona, mutta sen jälkeen painoni ei paljon noussut vaikka söinkin välillä herkkuja. Nyt laihduttamisen jälkeen ei tarvitse kuin katsoa suklaata, niin paino nousee heti pari kiloa.

Olen jatkuvasti hyvällä tuulella, katselen itseäni peilistä, teen perheelleni hyvää ruokaa ja itse mussutan jotain salaattia tai olen syömättä. Kun lihon, niin masennun. En haluaisi lähteä edes ruokakauppaan ja ruoaksi laitan tyyliin ranskalaisia. Laihdutuksen jälkeen mä olen aina lihonut heti pari kiloa, mutta sitten se on tasaantunut ja on tarvinnut pitkäkestoista mässäämistä, että olen taas lihonut. Mä olen jollain tasolla sairas, koska elämäni on todella huonoa lihavana, mutta silti en pysty olemaan syömättä järjettömiä määriä ruokaa.

Itselläni samantapainen tilanne. Tiesitkö, että kroppasi pyrkii koko ajan siihen painoon, joka olet ollut painavimmillasi...Evoluutio on hanurista :D



Olen todennut, että oma suhteeni ruokaan on vääristynyt, en vaan oikein tiedä miksi. Pitäisi mennä terapiaan tonkimaan pää koppaa. Itse kiikun pari kiloa normaalipainon rajoilla koko ajan ja päivääkään ei mene ettenkö miettisi painoani ja syömisiä. Ahdistavaa....

Laihdutusurakan aikana psyyke ja ajattelutapa muuttuivat niin paljon, että häät olisivat saaneet jäädä pitämättä. Se avioliitto on nykyisin historiaa. Ex-mieheni ei koskaan kunnioittanut minua ihmisenä eikä kannustanut laihdutuksessa.



Kilot tulivat vuosien aikana takaisin. 1v5kk sitten löysin uuden miehen, nyt olen laihduttanut 17 kg lyhyessä ajassa, löytänyt uudelleen liikunnan riemun ja nautin uudesta olemuksestani.



Erona näissä kahdessa parisuhteessa on se, että tämä nykyinen mieheni on tukenut minua täysillä koko tämän projektin ajan. Kannustanut liikkumaan eikä vähätellyt saavutuksia.



Olen itse sitä mieltä, että jokainen laihduttaja tarvitsisi ammattiauttajan tuen, psykologin tai psykiatrin apua laihduttaessa. Olen monet kerrat laihduttanut ja huomannut miten laihduttaminen vaikuttaa psyykeeseen. Minäkuva muuttuu, kroppa muuttuu ja psyyke muuttuu.

edelleen odotat vain, että saat syödä kaikkea epäterveellistä, niin tod näk olet laihduttanut väärin ja syöt vääränlaista ruokaa ja/tai liian vähän. Sen vuoksi varmaan mielialasikin on laskenut ja teille tulee tappeluita.

Mikähän asia elämässä ylipäänsä voisi muuttua muutaman kymmenen kilon myötä? Olet ap ilmeisesti kuvitellut ongelmiesi johtuvan kiloistasi, vaikka vika on ihan jossin muualla. Miksi mies olisi tyytyväisempi sinuun hoikempana, jos luonteesi muuttuu vittumaiseksi?