Oletteko koskaan laskeneet, mitä lapsi tulee teille maksamaan?
Juu, rakkautta ei voi rahassa mitata ja blaa-blaa-blaa.
Jos nyt kumminkin kerran miettisitte, mitä rahallisia uhrauksia vanhemmuus on teille maksanut. Laskekaa tulonmenetykset äitiysloman, hoitovapaan jne. aikana (nettona), ruoka/vaate/lääkäri/harrastuskulut noin-hintoina. Päivähoitomaksut, ip-kerhot yms.
Joissakin perheissä on jouduttu ostamaan isompi asunto tai auto, mutta jätetään ne nyt tällä kertaa laskematta, koska niiden tarpeellisuus on aina vähän tulkintakysymys.
Itse oikein hätkähdin kun aloin laskea pelkkiä tulonmenetyksiä. Äitiyslomilla menetin about tonnin kuukaudessa, ekoilla 3 kuulla sain täyden palkan. Eli miinusta kahdelta lapselta 2000-luvun alusta oli 18 tuhatta euroa. Hoitovapaalla olin pari vuotta, miinusta pari tonnia kuussa eli 24 tuhatta euroa. Osittaisella hoitovapaalla olin kaikkineen viitisen vuotta, miinusta 400 euroa kuussa eli 24 tuhatta euroa. Eli pelkkiä tulonmenetyksiä aika hulppeasti 66 tuhatta euroa.
Päälle kaikki muut kulut. Pk-maksuja kaikkiaan kahdelta lapselta vuosien mittaan 20 tuhatta euroa. Iltapäivähoitoa kaikkineen neljälle vuodelle laskien, 40x80 e eli 3200 euroa. Yhteensä nuo siis 23 200.
Siihen päälle harrastukset, useita huntteja vuodessa, pannaan arviolta ne 500x18 (siis täysi-ikäiseksi asti), siis 9 tuhatta euroa.
Vaatteisiin menee kahdelta ehkä pyöreästi tonni vuodessa, eli 18 tonnia.
Ruokakuluja on vaikea arvioida, mutta sanotaan vaikkapa 200 kuussa, jos herkut ja ulkonasyömisetkin lasketaan eli 2400 x 18 eli 43 200 euroa täysi-ikäiseksi asti.
Lääkäriin menee ehkä keskimäärin pari sataa vuodessa. Pienenä enemmän, isona vähemmän (hartaasti toivon näin) eli 3600.
Paljon muitakin kuluja syntyy, tuostakin kertyy jo 163 tuhatta euroa. Aika summa, lapsilisiä ehtii saada 41780 euroa eli "tappiota" 121 220 euroa.
On se TIETENKIN kaiken tuon arvoista, en sitä sano. Mutta on lapsien hankkiminen myös todella, todella kallista.
Kommentit (54)
ja päivähoitoa, käyttöprossa varmaan aika eri luokkaa. Ja kuten joku sanoi, päivähoitoa subventoidaan todella paljon. Taidatte olla ulalla paljon oikeasti se lapsenne päivähoitopaikka maksaa. Ja se on muuten aika lailla enemmän kuin 500e/kk. (Hoitajien palkat, ruoat, tilat, sähkö, vesi jne. jne.)
Yksi kokopäiväinen päivähoitopaikka maksaa n. 700 kuussa, ja tästä osan maksaa asiakas.
Itse maksoin viime vuonna tuloveroa 8 tonnia, joten olen kyllä lapsen päivähoidon maksanut. Toisekseen eikö lapsen kulut mene vähän niin kuin lapsen omaan piikkiin. Jos lapseton ihminen suorittaa yliopistotutkinnon, hän maksaa ihan sitä omaa koulutustaan ainakin vuosikymmenen.
ja päivähoitoa, käyttöprossa varmaan aika eri luokkaa. Ja kuten joku sanoi, päivähoitoa subventoidaan todella paljon. Taidatte olla ulalla paljon oikeasti se lapsenne päivähoitopaikka maksaa. Ja se on muuten aika lailla enemmän kuin 500e/kk. (Hoitajien palkat, ruoat, tilat, sähkö, vesi jne. jne.)
Yksi kokopäiväinen päivähoitopaikka maksaa n. 700 kuussa, ja tästä osan maksaa asiakas. Itse maksoin viime vuonna tuloveroa 8 tonnia, joten olen kyllä lapsen päivähoidon maksanut. Toisekseen eikö lapsen kulut mene vähän niin kuin lapsen omaan piikkiin. Jos lapseton ihminen suorittaa yliopistotutkinnon, hän maksaa ihan sitä omaa koulutustaan ainakin vuosikymmenen.
Jos lapsi maksaa siis yhteiskunnalle viitisen sataa kuussa, se on jo 6 tuhatta euroa vuodessa - ja perheenne käyttää kumminkin paljon muitakin yhteiskunnan palveluita.
ap
Yksi kokopäiväinen päivähoitopaikka maksaa n. 700 kuussa, ja tästä osan maksaa asiakas.
Itse maksoin viime vuonna tuloveroa 8 tonnia, joten olen kyllä lapsen päivähoidon maksanut. Toisekseen eikö lapsen kulut mene vähän niin kuin lapsen omaan piikkiin. Jos lapseton ihminen suorittaa yliopistotutkinnon, hän maksaa ihan sitä omaa koulutustaan ainakin vuosikymmenen.
Veroista maksetaan muutakin kuin päivähoitopaikka. mm. lapislisät. Ihan turha väittää ettei lapsettomat maksa perheiden kuluja kun niitä eroja nimenomaan tasataan lapsilisäjärjestelmällä ja muilla perheiden tuilla. Ja niin pitää ollakin. Käytännössä lapseton henkilö maksaa kuitenkin enemmän sellaisista palveluista, joille hänellä ei ole koskaan tarvetta kuin perheellinen.
Jännä että ap saa paskaa niskaan tästä, vaikka kuiteskin kun keskustellaan vaikkapa lasten päivähoidosta, moni tunnustaa suoraan, että on palannut nopeasti töihin taloudellisista syistä. Eli raha-asiat vaikuttaa oikeasti, mutta sitä ei kehdata myöntää, kun se on jotenkin KYLMÄÄ ja tunteetonta. Minä myönnän ainakin, että kotihoidontuen pienuus vaikutti meillä paljon.
Mitäs tähän muuta voi sanoa kuin: ELÄMÄ ON. Valintakysymys, eläminen maksaa. Enemmän lapsia, enemmän elämää. En ainakaan itse olisi tehnyt jälkikäteen ajatellen mitään toisin. En olis jättänyt lapsia hankkimatta ja jäänyt kodinhoidontuelle vaikka varallisuutta olisikin karttunut enemmän.
koska tosiaan ne kustannukset ovat isoja ja vaikuttavat ihmisten valintoihin. Koska hankitaan lapsia, montako hankitaan, miten pitkään lapsia hoidetaan kotona jne.
Kuten jo aloituksessani sanoin, itsekin pidän kotihoitoa silti hyvänä uhrauksena, vaikka se maksoikin meille hyvän auton hinnan.
ap
hedelmättömyyshoitoihin, vaikka tulosta niistä syntyi. Mutta totta ei voi mitata rahassa, en ala laskemaan :)
ja eipä riitä rahkeetkaan enää laskemaan. Tulonmenetys on ehkäpä se pienin, vaikka olenkin äitiyslomien yms. välissä töissä ollutkin. Laskuihin pitäisi huomioida myös se, kuinka paljon mies on joutunut olemaan poissa töistä.
Meillä vaihdettu kolme kertaa asuntoa pelkästään lasten lukumäärän takia, sekä kaksi kertaa autoa isompaan. Ensin normista farmriin, sitten farmarista tila autoon, ja nyt joudutaan vielä isompaan vaihtamaan. Eli rahallinen menetys on varmaankin sadoissa tuhansissa.
Hetkeäkään en sitli vaihtaisi pois, enkä mitään tekisi toisin. Ehkäpä parempi etten edes rupea laskeskelemaan.
että yhteen lapseen, ennen kuin täyttää 18, menee rahaa yhden Ferrarin verran.
perheistä kotiin jäävät ne naiset, joilla ei ole vakkariduunia jonne palata tai palkka on pieni. Ei ne hyvätuloiset uranaiset, joilla kotihoidotuen ja palkan ero on iso. Joku voi haukkua sitä materialismiksi, mutta ei se nyt kauheasti yllätä, että noita alkaa laskea, kun summat on isoja. Lapsiperheet on kuiteskin useimmiten myös a suntovelallisia ja kirpaiseehan se aika lailla, jos lainanlyhennykseen on jotain 50 tonnia vähemmän rahaa kuin mitä olisi, jos palaisi vanhempainvapaalta suoraan töihin.
Meillä kotiin jäi isä ja siitäkös olen kuullut kaikenlaista! Mutta ihan oikeasti, mun netto on neljä kertaa miehen nettopalkkaa isompi, joten lienee ihan matemaattista kuka jää hoitovapaalle. Uhrautuvuudella tässä on vähän merkitystä. Paitsi että jos se olisi ollut toisinpäin, lapsetkin olisi uhrattu: ei harrastuksia tms.
Meillä on kolme lasta, mutta mulla on pienemmät tulot joten en kärsinyt niin paljon persnettoa jäädessäni kotiin kolmeksi vuodeksi/yht.
Laskeskelin tässä, että meidän summa jää n. 117 tuhanteen, jos vähentää pois lapsilisät.
Iso summa sekin silti on, yllätti mut ainakin.
perheistä kotiin jäävät ne naiset, joilla ei ole vakkariduunia jonne palata tai palkka on pieni. Ei ne hyvätuloiset uranaiset, joilla kotihoidotuen ja palkan ero on iso. Joku voi haukkua sitä materialismiksi, mutta ei se nyt kauheasti yllätä, että noita alkaa laskea, kun summat on isoja. Lapsiperheet on kuiteskin useimmiten myös a suntovelallisia ja kirpaiseehan se aika lailla, jos lainanlyhennykseen on jotain 50 tonnia vähemmän rahaa kuin mitä olisi, jos palaisi vanhempainvapaalta suoraan töihin.
Meillä kotiin jäi isä ja siitäkös olen kuullut kaikenlaista! Mutta ihan oikeasti, mun netto on neljä kertaa miehen nettopalkkaa isompi, joten lienee ihan matemaattista kuka jää hoitovapaalle. Uhrautuvuudella tässä on vähän merkitystä. Paitsi että jos se olisi ollut toisinpäin, lapsetkin olisi uhrattu: ei harrastuksia tms.
Tuo on vaan niin paljon harvinaisempaa, että vaimo ansaitsee selvästi miestä enemmän, että sitä ei moni tule edes ajatelleeksi.
Meillä minä ja mies ansaitaan yhtä paljon, mutta mies piti sitä etuoikeutenaan saada olla myös hoitovapaalla. Siitä hyötyi koko perhe, että myös mies otti vastuuta ja oppi arvostamaan lastenhoitoa.
"lasten hinnasta" Suomen Kuvalehdessä. Siinä väitettiin, että keskiverto Matti Meikäläisen ensimmäiset 0-18v maksavat vanhemmille 1,5 miljoonaa markkaa. Siinä oli tilastollisesti laskettu asuinneliö/suomalainen ym.
Henk. koht en jaksa laskea. Olen pienipalkkainen. Ennen jäi säästöön ja matkustelin sekä shoppasin maltillisesti. Nyt tietysti kaikki mikä tulee, myös menee tämän perheen huoltoon, vakuutuksiin, lainoihin. Mitään ei jää säästöön, matkusteluun tai humpuukiin.
Laskelmassasi tulonmenetykset on varmaankin laskettu bruttotuloista? Pienemmistä tuloista on pienemmät verot, eli tosiasiassa tulojen menetys ei ole noin suurta. (Esim. kun tein 80% työaikaa, 100 % palkkani oli 2750 e/kk eli bruttomenetys oli 550 e. Tosiasiassa nettotuloni eli käteen jäävä osuus pieneni vain n. 220 e, koska verotus keveni, sain ositt. kodinhoidontuen ja hoitokulut pienenivät.) Menot puolestaan on nettomenoja. Tällaiset laskelmat on ihan turhia minun mielestäni, koska tuskin se raha säästöön jäisi vaikkei lapsia olisikaan. Sitten sitä matkusteltaisiin enemmän, ostettaisiin itselle ja kotiin kivempiä vaatteita jne.
Juu, rakkautta ei voi rahassa mitata ja blaa-blaa-blaa. Jos nyt kumminkin kerran miettisitte, mitä rahallisia uhrauksia vanhemmuus on teille maksanut. Laskekaa tulonmenetykset äitiysloman, hoitovapaan jne. aikana (nettona), ruoka/vaate/lääkäri/harrastuskulut noin-hintoina. Päivähoitomaksut, ip-kerhot yms. Joissakin perheissä on jouduttu ostamaan isompi asunto tai auto, mutta jätetään ne nyt tällä kertaa laskematta, koska niiden tarpeellisuus on aina vähän tulkintakysymys. Itse oikein hätkähdin kun aloin laskea pelkkiä tulonmenetyksiä. Äitiyslomilla menetin about tonnin kuukaudessa, ekoilla 3 kuulla sain täyden palkan. Eli miinusta kahdelta lapselta 2000-luvun alusta oli 18 tuhatta euroa. Hoitovapaalla olin pari vuotta, miinusta pari tonnia kuussa eli 24 tuhatta euroa. Osittaisella hoitovapaalla olin kaikkineen viitisen vuotta, miinusta 400 euroa kuussa eli 24 tuhatta euroa. Eli pelkkiä tulonmenetyksiä aika hulppeasti 66 tuhatta euroa. Päälle kaikki muut kulut. Pk-maksuja kaikkiaan kahdelta lapselta vuosien mittaan 20 tuhatta euroa. Iltapäivähoitoa kaikkineen neljälle vuodelle laskien, 40x80 e eli 3200 euroa. Yhteensä nuo siis 23 200. Siihen päälle harrastukset, useita huntteja vuodessa, pannaan arviolta ne 500x18 (siis täysi-ikäiseksi asti), siis 9 tuhatta euroa. Vaatteisiin menee kahdelta ehkä pyöreästi tonni vuodessa, eli 18 tonnia. Ruokakuluja on vaikea arvioida, mutta sanotaan vaikkapa 200 kuussa, jos herkut ja ulkonasyömisetkin lasketaan eli 2400 x 18 eli 43 200 euroa täysi-ikäiseksi asti. Lääkäriin menee ehkä keskimäärin pari sataa vuodessa. Pienenä enemmän, isona vähemmän (hartaasti toivon näin) eli 3600. Paljon muitakin kuluja syntyy, tuostakin kertyy jo 163 tuhatta euroa. Aika summa, lapsilisiä ehtii saada 41780 euroa eli "tappiota" 121 220 euroa. On se TIETENKIN kaiken tuon arvoista, en sitä sano. Mutta on lapsien hankkiminen myös todella, todella kallista.
Totta kai rahat menevät sitten johonkin muuhun. Ostetaan rouhea auto, matkustellaan, ostetaan hienoja vaatteita.
Mutta kyllä sekin on siis olemassaoleva fakta, että kun lapsen/lapsia hankkii, leveälle elämälle voi ainakin pieni/keskituloinen sanoa bye-bye.
perheistä kotiin jäävät ne naiset, joilla ei ole vakkariduunia jonne palata tai palkka on pieni. Ei ne hyvätuloiset uranaiset, joilla kotihoidotuen ja palkan ero on iso. Joku voi haukkua sitä materialismiksi, mutta ei se nyt kauheasti yllätä, että noita alkaa laskea, kun summat on isoja. Lapsiperheet on kuiteskin useimmiten myös a
suntovelallisia ja kirpaiseehan se aika lailla, jos lainanlyhennykseen on jotain 50 tonnia vähemmän rahaa kuin mitä olisi, jos palaisi vanhempainvapaalta suoraan töihin.
Havahduttava ketju!
Olen kyllä ennenkin miettinyt, että mihin hyvätuloinen DINK-pariskunta saa kaikki rahansa edes tuhlattua?? Meidän perhe säästää kaksi vuotta päästäkseen Turkkiin, kun taas DINK-pariskunta matkustelee talvisin Balilla, kesäisin viiden tähden hotellissa Pariisissa.. Siltikin luulisi sitä rahaa jäävän nurkkiin pyörimään.
Mutta en kadehdi, raha ei tuo onnea. Lapset tuovat :)
En s
perheistä kotiin jäävät ne naiset, joilla ei ole vakkariduunia jonne palata tai palkka on pieni. Ei ne hyvätuloiset uranaiset, joilla kotihoidotuen ja palkan ero on iso. Joku voi haukkua sitä materialismiksi, mutta ei se nyt kauheasti yllätä, että noita alkaa laskea, kun summat on isoja. Lapsiperheet on kuiteskin useimmiten myös a suntovelallisia ja kirpaiseehan se aika lailla, jos lainanlyhennykseen on jotain 50 tonnia vähemmän rahaa kuin mitä olisi, jos palaisi vanhempainvapaalta suoraan töihin.
Tietysti ihmisillä on monenlaisia syitä aikaiseen töihinpaluuseen, ei sitä voi pelkäksi rahakysymykseksi pelkistää, mutta varmasti se monessa perheessä on tärkeä tekijä.
ap
Sinänsä kyllä hyvä keskustella aiheesta ja siitä näkökulmasta, että tulonmenetysten olisi syytä jakautua parinkunnan kesken tasaisesti. Mieskin voi jäädä kotiin (osittaiselle) hoitovapaalle.
Huvittaa silti se vanha sananlasku, että "Lapsi tuo leivän tullessaan". Agraariyhteiskunnassa - jossa lapset merkitsivät lisätyövoimaa maatilalla ja vanhuudenturvaa - niin varmaan olikin, mutta nyt totta vie enää ei.
ap
Sinänsä kyllä hyvä keskustella aiheesta ja siitä näkökulmasta, että tulonmenetysten olisi syytä jakautua parinkunnan kesken tasaisesti. Mieskin voi jäädä kotiin (osittaiselle) hoitovapaalle.
että mieskin oli 10 kk hoitovapaalla ja toista vuotta osittaisella, itse asiassa siis tuosta laskelmastani jäi uupumaan noiden osalta about 27 200 euroa, eli hui, nyt mennään jo likelle 180 tuhannen euron.
- ap korjaa laskelmaa...-
uudet veronmaksajat maksavat lapsettomien isot eläkkeet (koska tietenkin lapsettomat ovat kerinneet tienata vaikka kuinka paljon enemmän). Eli ei riitä että häviämme lasten kasvatusaikana, vaan maksaminen jatkuu vielä hamaan hautaan saakka.
Mietipä kuinka paljon lapsettomat pariskunnat maksavat veroina sellaisista palveluista, joita eivät koskaan käytä: päiväkotien ja koulujen rahoitus yms! Että ihan turha tuota verotuskorttia heilutella.
Mitäs tähän muuta voi sanoa kuin: ELÄMÄ ON. Valintakysymys, eläminen maksaa. Enemmän lapsia, enemmän elämää. En ainakaan itse olisi tehnyt jälkikäteen ajatellen mitään toisin. En olis jättänyt lapsia hankkimatta ja jäänyt kodinhoidontuelle vaikka varallisuutta olisikin karttunut enemmän.