Harmittaa, kun olen lastentarvike/vaateasioissa aina häviöpuolella.

jotka on jo kerran maksettu ja käytetty. Jos voin antaa sisaruksilleni jotakin uudelleen käytettäväksi, saavat mukaan ihan ilman välirahoja.



Viimeksi pakkasin veljelleni poikine luistelutamineita kypäristä hokkareihin.

anna kellekkään mitään koska sitten mulla ei olis rahaa ostaa uusia, sen sanon kaikille. Multa saa ostaa mutta vain huutonetin kautta eli nos tarjoaa enemmän kuin joku muu. Jos en toimisi näin, ei lapselleni olisi talveksi edes talvivaatteita.

jotka on jo kerran maksettu ja käytetty. Jos voin antaa sisaruksilleni jotakin uudelleen käytettäväksi, saavat mukaan ihan ilman välirahoja.

Viimeksi pakkasin veljelleni poikine luistelutamineita kypäristä hokkareihin.

siis rikkaita. itse rahoitan lapseni vaatteet vanhojen myynnillä. ostan vain kalliita huippumerkkejä mutta myydessä saan omani pois joilla ostan taas uudet.

mutta minusta olisi reilua maksaa. Ei meilläkään raha puissa kasva. Voi olla, etten aina ottaisi vastaan. Joskin nytkin jäi pieneksi uutena ostettu haalari, josta tyttö venähtikin syksyn aikana ohi eli ei ole ollut päälläkään kuin kerran..:/ Mielestäni siitä olisi ihan aiheellista tarjota jotain.



Itse aina saadessani käytettyä kysyn "mitä olen tästä velkaa, voiko maksaa jotain", mutta sisarukseni eivät ole näin tehneet. Turvaistuimet, kaukalot, vaatteet, kengät, haalarit - kaikki. Ja kysyvät aina suoraan onko meillä mitään vaatteita mitä saisivat.



Ärh. Meidän perheessä on tällainen kulttuuri, että jaetaan ja annetaan. Se on todella hieno juttu, mutta joskus saisi toimia toiseenkin suuntaan.



ap

kiva kirpparihinta joka tuotteelle. Ole rohkea, ei kukaan tule automaattisesti tarjoamaan.

mutta minusta olisi reilua maksaa. Ei meilläkään raha puissa kasva. Voi olla, etten aina ottaisi vastaan. Joskin nytkin jäi pieneksi uutena ostettu haalari, josta tyttö venähtikin syksyn aikana ohi eli ei ole ollut päälläkään kuin kerran..:/ Mielestäni siitä olisi ihan aiheellista tarjota jotain.

Itse aina saadessani käytettyä kysyn "mitä olen tästä velkaa, voiko maksaa jotain", mutta sisarukseni eivät ole näin tehneet. Turvaistuimet, kaukalot, vaatteet, kengät, haalarit - kaikki. Ja kysyvät aina suoraan onko meillä mitään vaatteita mitä saisivat.

Ärh. Meidän perheessä on tällainen kulttuuri, että jaetaan ja annetaan. Se on todella hieno juttu, mutta joskus saisi toimia toiseenkin suuntaan.

ap

Veljenvaimo aina hehkuttaa kuinka paljon säästävät kun saavat meiltä "kaiken". Voisivat tarjota jotain maksuksi. Enkä todellakaan ala pyytää. Näin on menty jo 8 v.

jos se antaminen ja saaminen olis edes jotenkin vastavuoroista, niin ok, mutta jos siä olet aina se jonka antaa kaiken ilmaiseksi ja sisaruksesi hyvässä lykyssä vielä myy ne sit eteenpäin, eivätkä vastaavasti koskaan anna mitään takaisin esim palveluina, niin ei kovin tasapuolista ole.

että jos ei SISARIENSA kanssa voi ottaa asiaa puheeksi suoraan. En pyydä/ota sisaruksiltani rahaa, mutta jos sitä mieltä olisin, olemme kyllä niin läheisiä että sen myös sanoisin.

Typerää antaa ensin jotakin ja jurnuttaa jälkeenpäin kun ei toinen tarjoutunut maksamaan.

Ei sisaruksillasi ole telepaattisia kykyjä. Eivät he voi tietää, että oikeasti toivot saavasi maksun vanhoista tavaroista/vaatteista, jos et siitä mitään sano.

On eri asia antaa kuin myydä.



Itse annan vanhoja lastentarvikkeita ja vaatteita ihan mielelläni ilmaiseksi pois. Saan siten helposti tilaa kaappeihin ilman myymisen vaivaa.



Miehen siskolla taas on semmoinen tapa, että ensin on oikein innokkaana antamassa vanhoja lastentarvikkeita. Kyselee ja kyselee voisimmeko ottaa vastaan jos he antaisivat. Tuputtamalla tuputtaa. Jos niistä vaikka joku kelpaisi käyttöön. Sitten jos siihen suostuu ja sisko tuo tavarat, vaatiikin hän niistä maksua. Hänen mielestään 100 € on kohtuullinen korvaus muutamasta kassillisesta käytettyjä lastenvaatteia, joista puolet ovat resuja tai pesemättömiä (niissä on mm. kökkööntyneita ruokatahroja jotka lähtevät harjaamalla irti). Selvästi ovat semmoisia vaatteita joita eivät ole saaneet kirpparilla kaupaksi.



Ensimmäisen satsin jälkeen emme ole heiltä suostuneet ottamaan lastentarvikkeita vastaan.

Ei sisaruksilleen ole mikään pakko jakaa tavaraa. Jos ovat lapsia tehneet, voisivat opetella myös itse elättämään ja huolehtimaan niistä.

Mutta ärsyttäisi itseäkin. Ei auta kuin sanoa jotenkin nätisti, että sopisiko jos tämä ja tämä maksaisi sen ja sen, kun uutenakin oli tämän verran. Muuten lahjoittelet lopun elämääsi tavaroitanne.

He eivät koe että heillä on varaa. Siskon mies ei ole tällä hetkellä töissä ja kaikenlaisia muitakin juttuja on meneillään.



Eli vaakakupissa painaa tieto siitä, ettei siskolla ole varaa vaatettaa lastaan, tai ettei yhtä hyviä vaatteita saisi sitten mistään. Hankkisi jostian kirpparilta jotain rähjäisiä. Ja kun meillä ei ole akuuttia hätää, eli ruokaan löytyy kyllä rahaa jne.Jos joku on meille tarpeeton, en henno olla antamatta jos he tarvitsevat.



Veljeltä ehkä voisinkin pyytää, mutta sitten taas jos häneltä pyydän mutta siskolta en..



Hölmöähän tästä on jurnuttaa, olette oikeassa. Harmittaa silti.



ap

siinä vaiheessa kun se turvakaukalo, pinnasänky tai luistimet on ostettu, raha on ollut kädessä. Jos sisarukseni tarvitsee vanhaa kaukaloa tai potkuhousuja vaikka kahden vuoden päästä, voin antaa ne pois.



En voisi perustaa lasten elättämistä sen varaan, että en saa hankittua seuraavaa tarvekalua, ellen saa myytyä edellistä pois (sisaruksilleni).



Jos teidän on saatava omaisuus aina myytyä, älkää tehkö lahjoituksia! Myykää tuntemattomille vaikka kirppiksellä.

Minä en viitsi enää näin monen vuoden jälkeen alkaa anomaan veljeltäni rahaa tavaroistamme.



Kun heidän eka vauvansa syntyi veli oli opiskelija ja vaimonsa minimiäitiysrahalla. Tietenkin silloin autoimme heitä.



Nyt he molemmat ovat työelämässä ja tavaroidenkin hinnat ovat moninkertaistuneet. Vaatteiden lisäksi on annettu pyörät, sukset, luistimet, kypärät ja kengät.



Ei sitä enää kehtaa vinkua rahaa jos toiset eivät tajua tarjota.

No, ei tuohon ole kuin se yksi vastaus, jonka olet jo saanut: älä anna.

Ihan hyvin voit lahjoittaa heille edelleen sellasita mistä et muualta juuri vaivanpalkkaa saa. Mutta vaikka toppahaalarista voit hyvin sanoa, että kokeilet myydä huutiksessa jos siitä vaikka kympin saisi.

Tai luistimien kohdalla marmatat, että taas menee 30€, kun pitää isommat ostaa, etkä edes tarjoa niitä liian pieniä heille. Jos ne pyytäväät niitä, niin sitten pistät jonkun mielestäsi sopivan hintalapun päälle.

Mun veljellä on 2v vanhempi tyttö kuin meillä. Tuovat silloin tällöin kassillsen vaatetta pyytämättä tms. josta ehkä osa jää meille käyttöön. Jos rahaa haluaisivat, en niitä ottaisi vastaan. Sensijaan luistimia tms. otan ihan mielelläni ja silloin tällöin tarjoudun maksamaan korvaavan/isomman tilalle. Varsinkin kun tiedän, että meille se hankinta sitten parin vuoden päästä palautuu :)

kaiken se olis ottanu, mut mitään ei olis maksanut tao puhettakaan vastavuoroisuudesta.

Lahjojakaan ei meidän lapsille osta, ei jouluna ei synttärinä.



Enää ei tipu täältäkään päin mitään. Vedin herneen nenään ja syvälle kun meidän viimeisin lapsi syntyi. Samaan aikaan kaverinsa, tai oikeestaan vain tuttu sai samaa sukupuolta olevan vauvan kuin me.

Sisko antoi tälle tutulle lapsensa pienekis jääneitä vaatteita ja tavaroita, mukana meidän vaatteita ja tavaroita.



No eipä tarvi sinne enää mitään antaa.

Ei alunperin harmittanut, kun kierrätimme ns "ristiin", eli osa tuli sitten meillekin takaisin.



Nyt kun omalle kuopukselle (ikäeroa edellisiin sen verran, että tuli ostettua paljon uutena) ostetut tavarat siirtyvät sisaruksen kuopukselle on hitaasti ryhtynyt nyppimään.



Meiltä menee vaatteita, pyöriä, turvaistuimia, toppapukuja, kenkiä jne. Sillä seurauksella, että sisarukselta selkeästi säästyy rahaa ihan kiitettävästi (koska puen ja tarvikeistan lapsensa), meillä puolestaan on just nyt tiukkaa rahasta.



Ei varmaan nyppisi, ellei joutuisi itse venyttämään penniä tiettyjen asioiden suhteen.



Ja olet oikeassa: esim. parisataa euroa maksaneesta turvaistuimesta VOI kysyä, että haluatkos tästä rahaa korvauksena. Jos ei halua, niin sitten sanoo vaan ettei. Tai sitten piffaa jotain muuta kiitokseksi.



Mä olen itse asiassa nyt sitten ryhtynyt tuuppaamaan osan tavaroista ihmiselle, jolla tiedän olevan oikeasti rahasta tiukkaa :). Eli hänellä vaatteet menevät ns tarpeeseen. Eivätkä johda siihen, että vanhemmat sitten iloisesti ostavat vaikkapa ylimääräistä elektroniikkaa kun ei tarttenutkaan ostaa turvaistuinta.



Toinen mikä mua on joskus nyppinyt on se, että annoin aikoinaan naapurille ilmaiseksi isojen poikien vaatteita. Sen sijaan, että olisi palauttanut ne mulle (toinen poika tuli perässä) hän ilmeisesti myi ne näppärästi kirpparilla. Olivat siis kalliimpia juhlavaatteita. Varmaan sai kätevästi rahaa ;-) ;-). Musta ilmaiseksi saatua EI myydä.

Miksi ei?



Pitääkö tavarat palauttaa entiselle omistajalle, vaikka tämä ei niitä edes tarvitse enää?

Muuten se on musta toisen "hyvyydellä" rahastamista.



Itse en aikanaan ikinä myisi jotain, jonka olen saanut ns kiertoon annettuna. Annan eteenpäin kiertoon itsekin.



Kyllä joku tarvitseva varmasti löytyy.

Muuten se on musta toisen "hyvyydellä" rahastamista.



Itse en aikanaan ikinä myisi jotain, jonka olen saanut ns kiertoon annettuna. Annan eteenpäin kiertoon itsekin.



Kyllä joku tarvitseva varmasti löytyy.