Lue keskustelun säännöt.
Mikä on harrastus?
15.11.2011 |
Kun minä käyn iltaisin juoksulenkillä, soitan pianoa tai luen- harrastan. Ne ovat asioita, joita luettelen, kun joku kysyy mitä teen vapaa-aikanani/mitä harrastan.
Lapsista puhuttaessa asia on toinen. Kaverin mielestä nuorin kolmesta lapsestani ei harrasta mitään, koska hän ei käy ohjatuilla tunneilla, joista perheeni maksaa jollekin ulkopuoliselle.
Kuitenkin, kuopukseni 4v käy perheeni kanssa luistelemassa 2krt/vk ja uimassa 1krt/vk. Minä opetan hänelle satunnaisesti pianonsoittoa ja yhteinen rakas "harrastuksemme" on antikvariaatit ja sarjakuvat, joita luemme yhdessä. Talvisin hiihdämme lähes päivittäin, kesäisin pyöräilemme pitkiä lenkkejä. Miksi nämä asiat olisivat vähemmän harrastuksia kuin vaikka ystäväni samanikäisen lapsen jumppapiiri tai uimakoulu? Hän jaksaa aina muistuttaa, miten minunkin pitäisi kuopus jo viedä harrastuksiin.
ugh.
Kommentit (8)
Minä ja 8- ja 4-vuotiaat lapseni emme harrasta mitään. Tosin minä luen, kerään postimerkkejä, kävelen paljon arkiliikuntana, poikani keräävät myös postimerkkejä, perhosia, tutkivat tähtitaivasta, liikkuvat paljon ulkona, lukevat jne., leivomme yhdessä, vaikka mitä, mutta mikään ei nykyisin ns. kelpaa harrastukseksi. No, ihmiset varmaan luulevat, että minä katson illat salkkareita ja pojat pelaavat tietokoneella, mutta luulkoot :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän se harrasta. Mikä oli ongelma???
tykkäis jostain ohjatusta harrastuksesta!!
se, mikä tuo mielihyvää ja vähän haastetta arkeen on harrastus.
Meidän lapset mm. lukee, piirtää, ui, pelaa jalkapalloa, luistelee talvella, mutta suurin osa harrastuksista on omatoimisia, ei-ohjattuja. He harrastavat meidän vanhempien tai kavereiden kanssa tai yksin.
Miehen ja mun harrastuksia ovat lukeminen, leffat, bändi, uiminen, käveleminen, ruuanlaitto ja kaikki siihen liittyvä. Kaikki on ihan omatoimista ja itseohjautuvaa :)
Mulle lasten hinaaminen kielikylpy-baletti-sählyyn ei ole harrastus, eli ilo. Se on vanhempien tapa hallita lasten ajankäyttöä, valmentaa lapsia "kilpailukykyisiksi" heidän omista toiveistaan huolimatta ja päästä eroon lasten kanssa olemisesta.
pitäis olla melko intensiivistä ja tavoitteellista, ainakin mun mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten ap hyvin vertasi, ei aikuistenkaan harrastusten tarvitse olla a) kodin ulkopuolella tapahtuvia ja organisoituja tai b) tavoitteellisia ollakseen harrastuksia.
Minusta ap:n lapsi harrastaa luistelua ja uintia ja talvisin hiihtoa. Ihan evvk tapahtuvatko ne ohjatussa piirissä vai eivät! Todennäköisesti lapsi jopa oppii asian paremmin äidin henkilökohtaisessa ohjauksessa kuin jossain hälyisässä ryhmässä!
Sinänsä ryhmässä oloakin on hyvä opetella. Mutta jos ap:n lapsi on päivähoidossa tai -kerhossa, hän oppii sitäkin. Sen ei tarvitse tapahtua juuri harrastusten yhteydessä.
Oikeasti noin pienellä harrastaminen on hienointa juuri perheen kesken. Saa tehdä sitä, mikä juuri sinä päivänä innostaa ja olla samalla omien perheenjäsenten kanssa yhdessä. Jos lapsi on päivähoidossa, minusta tuntuisi karulta ajatukselta se, että lapsi vielä vapaa-aikanakin kuskataan pois kotoa muiden aikuisten ohjattavaksi, ja ainoat yhdessäolon hetket rajoittuvat aamu- ja iltatoimiin ja viikonloppuihin...
mutta ei uimahallireissut äidin kanssa ole harrastamista. Ne on ihan normaalia ajanviettoa. Eri asia sitten tarviiko ton ikäisellän ollakaan harrastuksia, mutta ei noita ap:n mainitsemia harrastuksiksi voi sanoa.
eiks se tajuu?