Miten teillä on jaettu rahat avoliitossa? (on selostus)

Meillä on ollut vastaava tilanne. Mies asui noin about puoli vuotta ja sen jälkeen osti puolikkaan omistusasunnostani. Haluttiin katsoa hetki, että miten uusperheen elämä menee ennen kuin tehtiin asuntokauppoja. Sen jälkeen kuluthan menivätkin ns. oikein.



Ei tässä maassa kukaan saa asua 100 e kuussa kuluilla, mutta uusperheessä ymmärrän, jos hetki mennään tuolla kyllä. Tavoitetila pitää olla kummankin tiedossa kuitenkin.

Ei todellakaan ole reilua jos mies maksaa lainan kuluja edes korkojen muodossa. AP saa asuntolainan korot verovähennyksiin, mutta mies ei saisi.



Jos teitä on sinä, sinun lapsi ja mies, niin ehdotan seuraavaa.



Sinä maksat lainat+korot, sinä kartutat omaa omaisuuttasi joka ei miestä hyödytä missään tilanteessa, koska lapsesi on perillisesi myös.



Perustatte yhteisen 'taloustilin' esim S-pankkiin, molemmille siihen pankkikortti. Tuolta tililtä maksatte yhteisen talouden ruokalaskun (ei kaljoja), vakuutukset, sähköt, netin, lehdet jne. Asunnon kulumisesta tulevat remontit kuuluu yhteiseen talouteen, peruskorjaukset sinulle. Sovitte summasta jonka molemmat sinne siirtää. Molemmat saman summan (tai sitten mies vaikka 50-100 euroa enemmän), koska sinulla on kuitenkin lapsi joka syö samalta jääkaapilta ja on ihan mahdoton laskea kuinka paljon kukin syö, mies kenties enemmän.



Sinulla on nyt päivähoitomaksu, mutta kuinka vanha lapsesi on? kun menee kouluun, niin sinun käytettävät tulot nousee sen verran. Miehen elatusmaksut saattaa noustakin.



Jos teille tulee yhteisiä lapsia jossain elämänvaiheessa niin sitten miettisin talouskuviot uusiksi, mutta niin kauan kuin molemmilla on vain omat lapsensa huollettavana, on niin että molempien pitää pystyä kartuttamaan 'ylimääräisellä' omalla rahalla omaa omaisuuttaan. Vaikka miehesi saa vuokratuloja, niin hänellä on mahdollisesti myös velkaakin asunnostaan. Jos hän putoaa peruspäivärahalle, niin hänen on haettava elatusmaksuihin alennusta, sinun ei ole velvollisuus elättää.



Kun ei tarvotse tapella rahasta niin suhdekin voi paljon paremmin. Minulla ja avomiehelläni on aika erilainen tapa käyttää rahaa, mutta meidän riitely rahasta loppui, kun perustettiin taloustili. Ennen se maksoi kuka kävi ruokakaupassa, ja se tarkoitti että mies ei käynyt juuri koskaan, mutat ei silti saanut mitään säästöön. Nykyään minulla jää tosi paljon säästöjä, mutta miehen tili pysyy aika tyhjänä.

Kohta te olette jo ilmiriidoissa rahan takia. Aluksi kumpikin teeskentelee, että kaikki on ok näin, mutta loppujen lopuksi joku pieni riita katkaisee kamelin selän ja siitä se eroprosessi saa sysäyksen. Sinä olet katkera siitä yhdeksästäkymmenestä eurosta ja mies on katkera siitä, että kerrytät omaisuutta hänen kustannuksellaan. Kohta alat laskea jo montako ruisleipää mies syö ja montako sinä. Puhumattakaan siitä, kun miehen lapset tulevat käymään ja vaativat parempaa ruokaa ja sirkushuveja.

Meillä vastaava tilanne sillä erolla, että miehen lapsi perii asuntoni testamentilla, joten osallistumalla yhteiseen talouteen mies säästää omaisuutta lapselleen. Hän ei maksa asumisestaan (eikä lapsensa asumisesta) tällä hetkellä rahalla mitään, mutta kustantaa koko perheen ruoat, kaikki autojen kulut, sähköt ja vakuutukset. Tämän ansiosta pystyn hoitamaan isoa asuntolainaa yksin. Kumpikin ostaa henkilökohtaiset tavaransa ja palvelunsa itse.

joissa avoliitossa elävät todistavat kilvan, kuinka yhtä sitoutuneita ollaan, ja enemmänkin, kun vain se rakkaus pitää yhdessä eikä mikään muinainen instituutio. Ja nyt tulee sitten tällainen kysymys. Rahat sentilleen niin, ettei toiselle vaan yhtään mitään ylimääräistä.



Mitään ongelmaa ei olisi, jos ap ja miesystävä olisivat naimisissa. Heillä olisi silloin molemminpuolinen elatusvelvollisuus.

ja sitten yhteinen taloustili, jonne molemmat laittaa saman summan kuukausittain ja sieltä hoidetaan juoksevat kulut.



Jutelkaa nyt hyvässä hengessä tuo raha-asiat kuntoon ennen kuin mies muuttaa, muuten tulee turhaa riitaa ja sanomista.



(Mielestäni muuten sun menetykset ja sun lapsen pk-maksut ei oikeastaan kuulu tähän yhtään, olethan itse tehnyt ratkaisun, että mies voi tulla).

Kumppanini siis muuttaa asuntooni.



Päädymme todennäköisesti siihen, että muuttaja ostaa jonkin osan asunnosta. Todennäköisesti 1/3 Ja sellaisella sopimuksella, että muuttaja joutuu myymään asunnon osuuden hintaan, joka on alkuperäinen ostohinta kasvatettuna yleisen asuntojen hintakehityksen mukaan.



Lapseni ovat puolet ajasta luonani. Kumppanillani ei lapsia (vielä) ole. Tähän perustuen maksan hieman suuremman osan vastikkeesta, ruokamenoista jne.

Kohta te olette jo ilmiriidoissa rahan takia. Aluksi kumpikin teeskentelee, että kaikki on ok näin, mutta loppujen lopuksi joku pieni riita katkaisee kamelin selän ja siitä se eroprosessi saa sysäyksen. Sinä olet katkera siitä yhdeksästäkymmenestä eurosta ja mies on katkera siitä, että kerrytät omaisuutta hänen kustannuksellaan. Kohta alat laskea jo montako ruisleipää mies syö ja montako sinä. Puhumattakaan siitä, kun miehen lapset tulevat käymään ja vaativat parempaa ruokaa ja sirkushuveja.

Kyllä me miehen kanssa ihan keskustella osataan ja voidaan puhua suoraan asioista. Mutta uusien näkökulmien saaminen asiaan on aina avartavaa.

kukaan, jolla on jo lapsia, mene naimisiin ennen kuin yhdessäasumista on kokeiltu. Nykyään vaan maailman ja ihmissuhteiden muuttumisen myötä tulee eteen tilanteita, joihin vanhat käsitykset romantiikasta, sitoutumisesta jne. eivät täysin sovellu. Ei se tarkoita, että ap:n suhde olisi jotenkin huono.

joissa avoliitossa elävät todistavat kilvan, kuinka yhtä sitoutuneita ollaan, ja enemmänkin, kun vain se rakkaus pitää yhdessä eikä mikään muinainen instituutio. Ja nyt tulee sitten tällainen kysymys. Rahat sentilleen niin, ettei toiselle vaan yhtään mitään ylimääräistä.

Mitään ongelmaa ei olisi, jos ap ja miesystävä olisivat naimisissa. Heillä olisi silloin molemminpuolinen elatusvelvollisuus.