Lue keskustelun säännöt.
Tunnistatko tyypin joka ei ikinä kerro itsestään mitään kuin kysyttäessä?
15.11.2011 |
Pari pvä sitten täällä oli juttua siitä, kuinka rasittavia ovat ihmiset, jotka eivät kysele mitään vaan kertovat vain itsestään.
Olen niin eri mieltä. Minusta rasittavampia ovat sellaiset, joilta täytyy joka asia kysellä ja kaivaa. Miksi ei voi ihan oma alotteisesti kertoa, tärkeimpiä kuulumisiaan. Usein nolostun, kun huomaan itse vain vastailevani heidän tenttaamiseen. Sitten he ovat olevinaan niiin sädekehä päänpäällä, mukamas ystävällisiä ihmisiä. Mutta minusta rasittavaa seuraa. Koko ajan pitää varoa, ettei esim puhu päälle. Koska tällaiset ihmisethän eivät myöskään osaa ottaa sitä omaa suun vuoroaan.
Mukavinta on, kun kaikki saa höpöttää suu vaahdossa. Eikä tarvii kantaa huolta siitä, että tuolta yhdeltä pitää muistaa kysyä mielipidettä, kun ei se muuten sitä kerro.
Kommentit (6)
Olen itse puhelias, mutten kerro omia asioitani kuin todella läheisille ihmisille (miehellleni). Kykenen juttelemaan vaikka aidan seipäästä mukavia, mutta pidän huolen, etten avaudu liikoja.
Karsastan myös sitä, että joudun tenttaamaan jotakin keskustelun aihetta vastapuolelta, sillä hiljaiset hetket saattavat olla hieman kiusallisia. Koen silti, etten todellakaan ole kovin kiinnostunut kuulemaan kenenkään puolitutun tai ystävän kuvailua tämän suolentoiminnasta tai pikkutarkkaakin tarkempaa selostusta esim. perheen aamutoimista. Jatkuva puhetulva on rasittavaa kuultavaa.
Puhutaan asiaa, jos puhutaan, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä suostu olemaan kenenkään tentattavana. Jos toinen ei kerro mitään itsestään, niin en minäkään. Vastailen kanssa vaan muikeani ympäripyöreitä tyhjänpäiväisyyksiä. Ja koetan virittää yleisempää keskustelunaihetta. Jos ei rupea rullaamaan, annan olla. Eipä tarvi kauaa yleensä jutella.
Itseään täynnä olevat "ujot" tai muutoin "salaperäiset" saa mun puolestaan olla ihan omassa ylhäisessä seurassaan. Minä en enää kannattele aikuisten puolesta yhtäkään sosiaalista tilannetta. Jos ei osaa normaalia keskustelua, menkööt kurssille. Mä en vapaa-aikaani moisiin tuhlaa.
Olen valinnut sen tien, että en puhu MITÄÄN omasta yksityiselämästäni työpaikalla.
Tai he luulevat yhä, että olen yh, mutta olen muuttanut juuri yhteen mieheni kanssa jota olen tapaillut vuoden. En halua, että asioitani repostellaan duunipaikalla, siksi näin.
Kyllä minä muuten juttelen, en vain itsestäni. Ja ne, jotka tenttaavat minusta eivät kovin pitkälle päääse, väsyvät ajan myötä ja pitävät varmaan outona.
Minä olen joskus ollut ujo ja jos tunnistan ihmistyypin, niin autan heitä sosiaalisemmaksi :).
Mikään ei ole niin hienoa kuin päästä ujon ihmisen ystäväksi. Oikeasti herkempiä ja usein mahtavampia tyyppejä joihin olen törmännyt.
ellet kysele, silloinkin ympäripyöreästi, sori, et vakuuta mua, sitten on ihmisiä, joille voin kertoa ilman kysymyksiä :D
Turha sitä on alkaa lirkutella. Kysyköön se joka haluaa tietää.