Apuja ja neuvoja eräälle yh-äidille.

olen sellaisessa jamassa et tarttis apua tai neuvoja. muu elämä on ihan kunnossa mutta parisuhde ihan syvältä ja eroon olis päästävä.mutta nyt on niin että mies ei lähe tai ei ainakaan vielä ole tehnyt mitään sen eteen et lähtis. itsellä ja myös hänellä on tosi vaikea olla ja ahdistuneita ollaan molemmat. pari vuotta on tahkottu tätä suhdetta,on erottu palattu ja aina samoista syistä olemme erillemme menneet minun aloitteesta. syy on kahden ihmisen täysin erilainen elämäntapa,erilaiset kaikki asiat mitä voi olla. minä maalainen,hän täysin kaupunkilainen. minä asun ok-talossa ja hän kerrostalosta.minä olen ikäni tottunu puuhastelemaan,hänen taas ei koskaan ole tarvinnut mitään tehdä. minä ahkera ja omat asiansa hoitava ja hän laiska, omat asiat kaikki hoitamatta. mulla ei yksinkertaisesti kestä pää enää ja haluan irti tästä. olen yrittänyt ihan järjellä puhua että kuinka paljon helpompaa on jos molemmat saa elää juuri sellaista elämää mitä haluaa mutta kun ei toinen tajua vaan vaipuu ärsyttävälle sääliä kaipaavalle tasolle ettei hänellä ole sitten mitään jos me ei enää olla jne.. Tosi turhauttavaa ja tuntuu että molemmilla menee niin hukkaan vuosia tässä kun tämä on niin monesti todettu, että ei toimi. mä olen vaan aina tehnyt väärin kun on palattu yksiin uudestaan ja uudestaan ja aina musta on tuntunu samalta,että me emme ole tarkoitettu toisillemme. Tää on ehkä vähän tunteiden purkamista tänne ,mutta miten voisin yrittää tätä ratkoa niin että saisin toisenkin ymmärtämään asian?