Mun mieheni kanssa on uskomattoman vaikea keskustella, apua!
Lyön päätäni seinään ja koen turhautumista. Pienissä asioissa, tuntuu ettei käsitä ja sisäistä itse asiaa. Esimerkki eiliestä keskustelusta:
Mies kivahtaa mulle että no hän kyllä siitä esittelemästään xxx merkkisestä autosta (käytetty) mutta jos en kerran minä kehtaa edes kyytiin astua moiseen merkkiin niin ei sitten. Minä vastaan, että ei kannata liioitella mun puheita, minä kun en tiedä eri merkkisistä autoista niin paljon etten osaa oikein kommentoida kuin auton mallista ja ulkonäöstä, mutta ne tosiaan eivät ole olennaisin asia ostamisessa. En osaa arvioida vaikka moottorin kuntoa, sillä minä kommentoin vaan ulkonäköä. Mies vastaa että niin, kyllähän häntäkin mietityttää missä kunnossa se moottori on koska autolla on ajettu jo niin paljon, mutta eihän näistä autoista koskaan tiedä, huoltokirja on tärkein. Että ei tällä rahalla saa hyvää autoa missä olisi varmasti kestävä moottori!
A-PU-A.... Mä en taas tiennyt mitä olisin vielä vastannut...
Miestä vaan vituttaa, että on pakko ottaa riski ja tehdä päätös, joka voi olla huono, jos käytetyn auton yleensä haluaa ostaa. Ehkä hän yrittää panna kieltäytymistä sinun piikkiisi, sinä et pidä jne. Ja sitten avautui enemmän tuosta perusongelmasta rahan ja laadun kanssa.
EI kai tuossa sen ihmeempää keskusteluongelmaa ole. Ihan normaali juttu. Mitäs tuohon vastaamaan, semmoista se on ja huoltokirja on parempi takuu kuin ei huoltokirjaa, vaikka ei sekään 100 % varmuutta anna.