Lue keskustelun säännöt.
Lapsi asperger-luokalle vaikka ei ole asperger diagnoosia?
13.11.2011 |
Mitä mieltä?
Meidän eskarilainen oli nyt toista kertaa neurologian puolella tutkimuksissa (alunperin koko juttu lähti puheen kehityksen viivästymisestä). Mitään muuta ongelmaa ei tutkimuksissa havaittu kuin puheterapeutin mukaan vaikeuksia kertoa kuvista. Puhe myös hiukan epäselvää mutta muuten ikätasoista. Päiväkodin palautteessa tuli esiin voimakkaasti se että ei onnistu isossa ryhmässä oleminen kun tarkkailee muiden tekemisiä koko ajan (noudattaako muut sääntöjä). On ehdoton ja joustamaton kaverisuhteissa ja ei osaa ratkoa riitoja ilman aikuisen apua. Lääkärin mielestä asperger-piirteitä löytyy mutta ei diagnoosiin asti.
Pienluokkaa suositellaan mutta meidän vanhempien mielestä "normaali" pienryhmä jossa paljon ADHD/käytöshäiriöisiä lapsia ei olisi hyvä kun kerran häiriintyy toisten sääntöjen rikkomisesta. Toinen vaihtoehto olisi sitten tämä aspergerluokka mutta mietin vaan että millaista se oppilasaines siellä sitten on?
Itse haluaisimme ehkä jopa kokeilla isoa luokkaa ensin kun mielestämme lapsen ongelmat ei kuitenkaan mitään suuren suuria ole.. En tiedä sitten, tietenkään en myöskään halua lapselle mitään ongelmaa enempää aiheuttaakaan.
Pitäisikö vain antaa laittaa lapsi erityiskouluun toiselle puolelle kaupunkia asperger-luokkaan vai pitäisikö kuitenkin ensin antaa mahdollisuus omassa lähikoulussa (jossa luokkakoot todennäköisesti jotain 24 oppilasta)? Huolestuttaa kaverisuhteet kun ne muutenkin on vähän hankalia, onnistuuko sitten ollenkaan jos luokkakaverit on vielä paljon ongelmaisempia kuin lapsi itse ja lisäksi asuvat vielä ties missä kaukana?
Kommentit (8)
ja on ehdottomasti parempi ratkaisu kuin erityisluokka!
Erityisluokan haasteena on se, ettei siellä saa "hyvän koululaisen" mallia, vaan kaikki lapset ovat jollakin tavalla erityisiä.
Lapsellani on viisas ope, ja viisas reksi, jotka ovat järjestäneet luokkaan tukitoimia.
Lapselleni (samoin kuin muilla kaltaisilleen) on tärkeää, että on selkeä päiväjärjestys ja että ope on pomo. Silloin ei tarvitse niin kovin vartioida muita, koska ope hoitaa sen homman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on ehdottomasti parempi ratkaisu kuin erityisluokka!
Erityisluokan haasteena on se, ettei siellä saa "hyvän koululaisen" mallia, vaan kaikki lapset ovat jollakin tavalla erityisiä.Lapsellani on viisas ope, ja viisas reksi, jotka ovat järjestäneet luokkaan tukitoimia.
Lapselleni (samoin kuin muilla kaltaisilleen) on tärkeää, että on selkeä päiväjärjestys ja että ope on pomo. Silloin ei tarvitse niin kovin vartioida muita, koska ope hoitaa sen homman.
Eikä sitä opettajaa ja reksiä voi valita. Eikä kaikilla paikkakunnilla tukitoimia saa vaikka tarvetta olis kuinka. Teillä on ollut onnea.
jos luokalle vaan pääsee ilman diagnoosiakin.
Oma poikani on ollut as-luokalla, eikä missään nimessä olisi pärjännyt isossa luokassa tai erityisluokassa, koska on hyvin ärsykeherkkä ja hänellä on myös aistiyliherkkyyksiä.
Korjausta edellisiin kommentteihin, että myös as-luokissa toteutetaan yleistä oppimäärää.
Yleisopetus olisi meidänkin lapselle se selvin vaihtoehto, testien mukaan kognitiiviset taidot täysin ikätasolla ja osittain (varsinkin matikassa) jopa selvästi ikätasoa paremmat. Matikka onkin todella lempiharrastus, osaa laskea jo helpohkoja kertolaskujakin yms.
Saamme kuulemma käydä tutustumassa tähän erityiskouluun ja as-luokkaan halutessamme ja onneksi tässä on kuitenkin vielä kevääseen asti aikaa miettiä.
Tuo ehkä juuri eniten mietityttää kun ei sitä kuitenkaan voi oikeasti varmaksi sanoa etukäteen että mikä on parasta. Paljon riippuu tulevista opettajista, meillä on isoveljen kohdalla kokemusta myös erittäin huonosta erityisopettajasta ja pienryhmästä (isoveljellä enemmänkin ADHD-tyyppistä ongelmaa vaikka hänelläkin varmaan myös samoja piirteitä kuin pienemmällä). Toisaalta kun näin jälkikäteen miettii niin ehkä osa ongelmista opettajan kanssa johtuikin siitä että isovelikään ei oikein sopinut muuhun joukkoon ja opettaja toikin moneen kertaan esille ettei hän ole samanlainen kuin muut luokan lapset.. Ehkä hänellekin olisi jokin asperger-luokka sopinut paremmin..
Onko kokemuksia vielä siitä että onnistuuko tuollaiselta erityisluokalta siirto tavalliseen kouluun joskus ja mitä edellytyksiä siirrolle voisi olla? Vai jumittooko sinne sitten koko peruskouluksi jos sille tielle lähtee?
3-vuotiaana diagnoosi autistiset piirteet, joka pari vuotta myöhemmin muuttui aspergeriksi. Puheenkehityksen viivestä lähtivät tutkimukset liikkeelle.
Meille suositeltiin hyvä alkuluokkaa, jossa parikymmentä oppilasta ja enemmän aikuisia kuin yleensä, mutta siihen aikaan vanhemmat piti kuulla ennen erityisiä toimia ja tuo opettaja ohjasi meidät oikealle tiellä. Hän tiesi, että lähikoulussamme on menestyksellisesti toimittu aspergerlasten kanssa ja suositti integrointia normaaliluokkaan ja hän sanoi, että tuo hyvä alku-luokka onkin oppimisvaikeuksista kärsiville (paljon tavallisia ja noin 5 erityislasta). Näin mekin halusimme lähikouluun normiluokalle. Ajattelimme myös kaverisuhteita, mutta ei niitä lähikäverien kanssa tullut, enempi tyttöjen kanssa ystävä, kunnes 3-luokalle tuli uusi oppilas,jos tuli kaveri. Ei ole kaverijutut kyllä helppoja, mutta sit kun on kaveri, niin kyllä osaa olla hänen kanssaan, tosin tällä hetkellä harvoin tapaavat kouluajan ulkopuolella, kun eivät ihan lähekkäin asu. Ei muuten voi mitään, että yleensä samanikäisten poikien kanssa ei vaan ole yhteisiä juttuja eikä siis tule kaveruutta. Meillä on onneksi pikkusiskoista hänelle seuraa.
Tämä ratkaisu oli meille erinomainen. Luokka oli yllättäen pieni, alle 20 oppilasta ja koulu alkoi hyvin. Kyllä jotkut lapset häntä kummeksuvat, open mukaan ja pari kiusaamistilannetta on selvitetty. On luokkansa parhaita tiedollisissa aineissa eikä vieroksu muitakaan paitsi tekstiilityö ei taida ihan hirveästi innostaa.
ymmärtäisin, että aspergerluokalle tarvittaisiin diagnoosi ja tosi paljon piiirteitä. Taitaa integrointi olla yleisempää. Lisäksi ollaan siirtymässä yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Alkakaan itse jutella, piirtää sarjakuvaa ja mitä keksisttekin, että noita ongelmia ratkotaan. Ongelma siis näyttäisi olevan se muiden tekemisten tarkkailu. Hänelle kuuluu oikeasti hänen omat asiansa ja muiden asiat kuuluvat opelle ja ovat open vastuulla. Hänen ei kuulu niitä tarkkailla tai olla niistä huolissaan. Jotain tämmöistä. Utele nyt muutkin mahdolliset asiat, sillä aspergerlapset kyllä voivat muuttaa käytöstään, kun oppivat ymmärtämään ja kuvitus, miten hänen tulisi toimia, voi olla avain. Normiluokkaan tehostetulla tuella, luulisin olevan oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska yleensä niille on tulokkaita diagnooseillakin yli kapasiteetin. ASseja kun ei voi eikä ptiäisi laittaa käytöshäiriöisten erityisluokille (koska jäävät siellä pahasti jalkoihin ja saavat turpaansa) eikä oppismishäiriöisten erityislokille (koska siellä opetuksen taso on heille liian alhaalla) (Pahimmassa tapauksessa, molemma tyhdistyvät, kuten meidän kokeilutapauksessamme).
As-luokilla on varmaan aika sekalaista, mutta assimaista väkeä, ennen kaikkea sellaista, jonka as-oireet ovat olleet selvät jo ennen koulu- ja eskari-ikää. Nämä ovat siis "oppikirjatapauksia", eli sosiaalisesti vetäytyvää professorisorttia, joilla on voimakkaat erityiskiinnostuksen kohteen, yleensä hyvä älykkyysosamaarä, mtuta niin vahva sosiaalinen vamma, että oireita ei pysty kompensoimaan älyllä, vaan ne näkyvät jo päiväkodissa. Lisänä on usein jumeja, ocd-tyyppisiä pakkomielteitä ja tourette-tyyppisiä oireita. ÄLykkäälle lapselle tämä olisi kyllä ihan ihanteelinen ympäristö, mutta en tosiaan usko, että pääsette luokalle.
Silloin lähikoulun iso luokka on yleensä parempi kuin sekalaisten erityisten ylijäämäluokka, johon on koottu kaikki " muut erityiset". Meidän lapsi oli viimeksimainitulla, ja siellä tosiaan sekä sai sekä turpaansa että jäi opetuksessa asiatasolla pahasti jälkeen. SIirryttiin lähikouluun normaaliluokalle ja jopa meidän vaikeasti ystävystyvän assin sosiaaliset suhteet paranivat merkittävästi.
kuin että neurologian poliklinikan lääkäri oli sitä mieltä että sinne ei tarvita diagnoosia. Tietenkin sen sitten vasta myöhemmin näkee millainen tunku sinne on. Oireiluahan siis on tosiaan ollut jo ihan siitä lähtien kun päiväkotiin on mennyt, viime vuonna oli henkilökohtainen avustajakin päiväkotiryhmässä.
Katsoin huvikseni Autismi- ja Aspergerliiton sivuilta asperger-oireita:
Tyypillisesti Asperger-oireyhtymään liittyy seuraavia piirteitä:
- sosiaalisten tilanteiden hahmottamisongelmat, kuten vetäytyminen tai aggressiivinen käytös
-> aggressiivista käytöstä on silloin tällöin kun ei saa kaverin kanssa jostain sovittua minkä on päättänyt olevan "sääntö"
- poikkeava puhetapa, mikä voi olla muun muassa enemmän yksinpuhelua kuin keskustelua
-> Puheterapeutin mukaan vaikeuksia kuvailla asioita sanallisesti, lisäksi aloittaa jutut niin että olettaa muiden tietävän mistä on kyse. Joskus kuuntelijan vaikea seurata mistä on kyse. Puhe oli myös viivästynyttä.
- ei-kielellisten signaalien ongelmat, kuten poikkeavat ilmeet ja elehdinnät
-> Tähän en osaa sanoa onko erityistä
- kuullun ymmärtämisen vaikeudet
-> Ei tunnu aina ymmärtävän mistä puhutaan
- kuvainnollisen puheen tai huumorin ymmärtämisen vaikeudet
-> Ei ymmärtänyt kun esim. yritin selittää pelivuoroista miten "joka toinen viikko pelivuoro alkaa maanantaina", intti vaan että on epäreilua.
- erityiskiinnostuksen kohteet, jotka ovat usein älyllisiä
-> Pienempänä oli junat, nyt jo pidemmän aikaa matematiikka.
- kurinalainen rutiinien noudattaminen
-> Menee pk:ssa ihan sekaisin jos päiväjärjestykseen tuleekin yllättävä muutos, kotona esim. ruoka pitää laittaa lautaselle tietyssä järjestyksessä.
- aistiärsykeongelmat, kuten yli- tai aliherkkyys äänille
-> Ei mitään kovin poikkeavaa ainakaan.
- motoriset vaikeudet, kuten kömpelyys
-> Kompastelee ja törmäilee helposti, fysioterapeutin mukaan jalka kiertyy lonkista asti sisäänpäin.
- prosopagnosia eli kasvosokeus, vaikeus oppia tunnistamaan ihmisiä kasvoista
-> En ole huomannut.
- keskittymisvaikeudet sekä toiminnan ohjaavuuden ongelmat sekä nukkumis- ja unihäiriöt.
-> Isossa ryhmässä vaikea keskittyä. Osaa kuitenkin ohjeiden mukaan toimia. Iltaisin ollut vaikea nukahtaa, nyt käytössä melatoniini.
Tässäpä näitä. Vaikea jotenkin kuitenkaan sisäistää että voisi oikeasti olla aspergerista kyse.. Enempää tutkimuksia ei kuitenkaan olla tekemässä, nyt diagnoosiksi tulee "Määrittämätön sosiaalisen toiminnan vaikeus" tai joku vastaava.
Kiitos vielä vastauksista, hyvää mietittävää olen saanut :)
t. ap
aspergeroireiselta. Jos kyseessä olisi oma lapseni, valitsisin pienluokan, jossa opettajalla kokemusta ko oireyhtymän aiheuttamista ongelmista. Varmasti helpompaa pärjätä kuin isossa luokassa. Isossa luokassa ehdoton ja joustamaton tyyppi voi olla aina ongelmissa ja osallisena siten jos johonkin hässäkkään sen takia, että on mitä on.
Aspergerlapset eivät ole sen ongelmaisempia välttämättä kaverisuhteissaan, päinvastoin.Ainakin omasta kokemuksestani. Omalla assillani on paras kaveri ollut sama jo taaperoiästä lähtien. Ja nimenomaan ainakin heillä, tuo yhdistää kun molemmilla samoantapaisia erityispiirteitä. Moni aspergerlapsi on hyvinkin rauhallinen luonne, pitkällinen pohdiskelija, reilu ja oikeudenmukainen.
Aspergeroireilla on taipumus "paheta" iän myötä. Erikoiset käyttäytymistavat korostuvat, ehdottomuus ja joustamattomuus voivat kehittyä todelliseksi jarruksi elämässä, jos ympäristössä ei ole ihmisiä, jotka opettavat ratkaisemaan ongelmatilanteita ja neuvoa ja opettaa joustavuutta.