Isänpäivänä juhlitaan vain omaa isää?

Minä juhlin käymällä hautausmaalla

sitä saa ostaa lahjoja vaikka mummolleen, jos siltä tuntuu.

Täysin turha ihminen koko tyyppi.

ja liian vähän osoitetaan huomiota rakkaimmille. Ankeaa on elämä jos ei voi onnitella ja juhlia miehensä isyyttä.



Mutta ankeilta kyllä suomalaisten avioliitotkin ovat. Ollaan naama norsunvitulla kädet puuskassa, että minähän en miehelleni lahjaa osta kun se ei ole mun isä,

eli isoisiä ja isiä. Tetenkin juhlin lastemme isää. Onnittelen niitä isisä joien kanssa huomenna satun joutumaan tekemisiin.

kuten äitien päiväkin.



Ymmärrän, että lapset haluaa jotain tehdä isälleen ja äidilleen. Mutta tätä muuta hössötystä en ymmärrä yhtään. Kauppiaat vaan tykkää ja rikastuu.

kuten äitien päiväkin. Ymmärrän, että lapset haluaa jotain tehdä isälleen ja äidilleen. Mutta tätä muuta hössötystä en ymmärrä yhtään. Kauppiaat vaan tykkää ja rikastuu.

Olinkin lähes 20v, kun isänpäivästä tuli liputuspäivä jne. eli omassakin lapsuudenkodissani isä oli rakas, mutta isänpäivää ei sen enempää vietetty.

Mutt aihan vapaasti. Meillä ei kauppiaat rikastu, mutta elämäämme kuuluu monenlainen toisten huomioiminen.

Sunnuntaina katamme lasten kanssa pöydän kauniisti ja teemme hyvää ruokaa ja leivomme kakun. Lapset ovat tehneet korttinsa ja lahjansa. Meillä on ollut aina tapana juhlapöydässä muistella kaikkea hauskaa ja ihanaa päivänsankarista. On se sitten syntymäpäiväsankari tai meidän hääpäivä tai isänpäivä tms.

Teillä ei varmaan vietetä jouluakaan, eikä lasten synttäreitä. Tyhjää hapatusta varmaan mielestäsi nämäkin. Ahneet kauppiaat vain rikastuu.

Joillakin on niin ankeaa tuo elämä. Me ajattelemme niin, että kun meillä on vain yksi elämä, emme kärsimällä sen kirkkaampaa kruunua saa. Juhlimme jopa joskus ensilunta tai kevään ensimäistä kukkasta kakkukahvilla.

kuten äitien päiväkin.

Ymmärrän, että lapset haluaa jotain tehdä isälleen ja äidilleen. Mutta tätä muuta hössötystä en ymmärrä yhtään. Kauppiaat vaan tykkää ja rikastuu.

mun mieheni on täysin ansainnut sen kalliin viskipullon, jonka hänelle ostin. Me ei siis olla kovin varakkaita, joten lahja on aika iso. Sillä haluan osoittaa, että arvostan mieheni tapaa olla isä ja hänen omistautumistaan perheelleen.



Nyt joku AV-mamma sitten voi tulla sanomaan, että typerää kiitellä miestä siitä, että hän tekee velvollisuutensa, mutta mielestäni kumppanilleen kannattaa joskus osoittaa, että arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.

olisi puhuttu, että miehet synnytykseen naisen tueksi ja isyyttä vahvistamaan. Vielä ennen kuolemaansakin kehui, että on ollut aina mies ja ei ole vaippoja vaihdellut.

Piti miestäni naismaisena kun mieheni kävi synnytysvalmennukset ja hoisi vauvoja ja oli jopa hoitovapaalla.

Niin ja mieheni on aina tykännyt isäinpäivästä. On se vähän natku mieheksi.

kuten äitien päiväkin. Ymmärrän, että lapset haluaa jotain tehdä isälleen ja äidilleen. Mutta tätä muuta hössötystä en ymmärrä yhtään. Kauppiaat vaan tykkää ja rikastuu.

Olinkin lähes 20v, kun isänpäivästä tuli liputuspäivä jne. eli omassakin lapsuudenkodissani isä oli rakas, mutta isänpäivää ei sen enempää vietetty.

Meillä lapsi on niin pieni, että minä järjestän isänpäiväjuhlan lapsen isälle sekä omalle isälleni. Appi on niin kaukana, että häntä mies muistaa soittamalla ja lähettämällä kortin.



Meillä kotona äiti järjesti isälleni (eli siis miehelleen) isänpäiväjuhlat, kun me lapset olimme pieniä.

että ilahduttaa ja rikastuttaa kauppiaita. Jos lapset tekee kortteja, onnitellaan, syödään isän lemppariruokaa, pistetään isoisille kortit postiin/ soitetaan onnittelut, niin ei siinä moni kauppias rikastu. Arkeen tulee pientä juhlaa ja mielihyvää :)

Juhlia voi muutenkin kuin ostamalla tavaraa (koskee myös synttäreitä, joulua jne). Antaa markkinamiesten hössöttää. Se on niiden työtä, mutta siihen ei tarvitse mennä mukaan.

kuten äitien päiväkin.

Ymmärrän, että lapset haluaa jotain tehdä isälleen ja äidilleen. Mutta tätä muuta hössötystä en ymmärrä yhtään. Kauppiaat vaan tykkää ja rikastuu.

Totta, meillä ei juhlita edes syntymäpäiviä. Joulu on ainut jossa on jotain juhlan tuntua. Mutta silloinkaan lahjoja ei osteta kuin pienille lapsille. Ostan itse ainoastaan tuolle 7 vuotiaalle. Muut lapset jo teinejä ja aikuisia.



Täytin itse justiinsa 40 v ja se oli samanlainen päivä kuin kaikki muutkin. Ei kakkuja, ei lahjoja, ei hurlumheitä. Ja mulle sa passas erinomaisesti :)

ja lapset tekevät/ostavat jotain pientä, sitten syödään hyvin isin valitsemaa ruokaa ja minä leivon piirakan.



Niin että nurkassa minun pitäisi kököttää ja katsoa kun lapset juhlivat isää koska ei se mun isä ole?! :)



Ihan naurettavaa, luulen että nämä huutelijat ovat näitä jotka ei ksokaan mitään lahjoja saa ja ovat niin katkeroituneita hapannaamoja että vihaavat kaikkia juhlia eikä halua antaa mitään omastaan toiselle.



Ei haittaa, me juhlimme ja pidämme hauskaa teidäkin puolesta!

onnittele muita ja lapsillekaan en osta lahjoja niin....

Sääliksi käy sun lapsia ja lähimmäisiä. Mahtavat he aikuisena ihmetellä, että heillä oli mutsi, kuka ei tarvinnut juhlia niin kielsi ne muiltakin. Että aika itsekästä hommaa.

Onneksi tuollaisia mielivammautuneita ihmisiä on vähemmistössä. En tunne ketään tuollaista livenä. Onneksi. Ankeaa olis elää sinunlaisen kanssa elämää tai olla sinun lapsi.

Totta, meillä ei juhlita edes syntymäpäiviä. Joulu on ainut jossa on jotain juhlan tuntua. Mutta silloinkaan lahjoja ei osteta kuin pienille lapsille. Ostan itse ainoastaan tuolle 7 vuotiaalle. Muut lapset jo teinejä ja aikuisia.

Täytin itse justiinsa 40 v ja se oli samanlainen päivä kuin kaikki muutkin. Ei kakkuja, ei lahjoja, ei hurlumheitä. Ja mulle sa passas erinomaisesti :)

...miehelleni isänpäivälahjan ja piirrettiin vauvan kanssa jo kortti, jossa on vauvan käden kuva. Mielestäni aviomiehen muistaminen isänpäivänä on ihan yhtä paljon äitienpäivä minulle, koska mieheni halusi kanssani lapsen ja siksi minustakin tuli äiti... :)

Kyllä av-mammoille ruusut sun muut kelpaa kun omilta miehiltään kun äitienpäivä lähenee, mutta omaa miestä ei vois muka muistaa, edes kakun teolla.



Noh, tapansa kullakin, mä tykkään hemmotella mun miestä ihan ilman mitään päiviä, mutta huomenna varsinkin :)

Soitan omalle isälleni, ja lasteni isälle ostan jotain pientä myös. Leivon pullaa hänelle valmiiksi kun hän tulee aamulla töistä. Laitetaan aamupala ja -puuro ja istutaan aamupala yhdessä. Ei hän tietenkään minun isäni ole, mutta isä kuitenkin, enkä ymmärrä tätä ajattelua, etten saisi näin hänen isyyttään muistaa ja juhlistaa.



Aina olen isänpäivänä onnitellut myös muita isiä, jos vaan olen heihin törmännyt (tutut, sukulaiset jne.).



Totta, ei näitä "juhla"päiviä koskaan liikaa ole, eikä sen muistamisen tarvitse mitään rahallisesti isoa olla.

mulla siihen ei itselläni riitä energia. Joudun keksimään jotain omalle isälleni ja toistaiseksi vielä auttamaan lapsia tekemään jotain miehelleni (käytännössä siis tekemään sen itse monimutkaisemman kautta, jotta lapset saavat sen kokemuksen että ovat "tehneet" isälle kakun, jne), mutta en saa itsestäni irti sitä että vielä lahjojakin pitäisi ostaa.

Ostin miehelleni pienen lahjan.

Lapset tekee kortin, ei osaa vielä ajatella että ostaisi jonkun mieleisen lahjan mutta tekee jotain pientä lahjaksi kerhossa/koulussa.

Tänään tehdään kakku yhdessä.



Ja aamulla kahvin jälkeen lähdetään isoisiä katsomaan. Sekä äitini mies muistetaan myös, vaari hänkin on lapsilleni vaikkei ole minun isä.



Äitini taas ei osta lahjaa miehelleen mutta en välitä hänen mielipiteistään. Me muistetaan huomenna isoisiä ja puolikasta -ja kovin on papat tykänneet muistamisesta!



Siskon kanssa muistetaan äitienpäivänä toisiamme. Ajatelkaa miten tyhmää sekin on.. :D