Mitä menetit kun sait ekan vauvan?
Itse menetin sinkkukavereita, osa tuli tosin entistä läheisemmäksi. :)
Myös vapaus lähteä nopealla varoitusajalla rientoihin on mennyt- Myöskään alkoholia ei tule enää otettua juurikaan. En koe menetyksien olevan mitään sen rinnalla, mitä pari ekaa vuotta ovat oman lapsen kanssa olleet. Ihanaa aikaa.
Kommentit (23)
Minä olin varsin aikuinen kun sain ensimmäisen lapseni 37v. Olin tottunut aikuisen naisen itselliseen elämään ja ajan käyttöön. Olin valmis lapseen ja niihin rajoitteisiin joita se tuo tullessaan. Paljonhan se muutti, varsinkin sitten kun 1v 4kk:n kulututtua "salama iski samaan puuhun" ja saimme toisenkin lapsen. Ainoa asia kuitenkin jota kaipasin vauva ja pikkulapsi aikaan oli rauha lukea. Nauttia hömpän, romaanien ja dekkarien lukemisesta ja rauhasta lukea keskittyneesti asiatekstiä oppimismielessä.Mikään muu josta luovuin ei ollut yhtä vaikeata. Lasten hereillä ollessa ei pystynyt lukemaan, niiden nukkuessa oli itseltäkin taju pois vaikka 4v nukuinkin jalat lattialla kun molemmat olivat yhtä huonoja nukkumaan. Nyt ovat 12 ja 13v ja luemme kaikki paljon. Yhdessä ja erikseen eli sekin asia hoitui.
sillä muutin vauvan kanssa suoraa miehen luokse. Siellä ei ollut mitään minun.
Koska meillä ei ole juurikaan tukiverkostoa, emme pääse koskaan minnekään kahdestaan. Keskustelu ja ajattelutaitonikin ovat hävinneet jonnekin vaippapaketin ja pyykkivuoren väliin :) Olen myös menettänyt yöuneni.
Miehen, vapauden, yöunet, mielenterveyden.
Olisko taustalla muutakin kuin vauva? Jos ei niin ...kamalaa.
Vaikka lapset ovat jo koulussa, elämä kulkee heidän ehdoillaan. Toki mulla on harrastuksia ja ns. omaa aikaa, mutta eihän se ole enää sama. Kaikki tapahtuu lasten rajoissa, heidän aikataulujensa ja tarpeidensa mukaan. Muuta en toki haluakaan ja koitan jaksaa muistaa, että he ovat mulla vain "lainassa", mutta kyllä se oma vapaus jää lasten saannin myötä pois.
Kamala miten ankealta kuulostaa elämä lasten kanssa... kaikki menee, mies, yöunet, mielenterveys, joltaki jopa koti.
Silti 80% ihmisistä tekee lapsia ja ovat niistä jopa onnellisia. Toivottavasti kaikki joilla kuulostaa elämä olevan aivan nyrjällään ovat vain unenpuutteesta kärsiviä taaperoiden vanhempia ja saavat mahdollisimman pian kunnon yöunet.
Ennen ekaa raskautta mulla oli ihan kiva sisäänpäin kääntynyt napa, sellainen pieni kuoppa. Raskauden aikana se pullahti ulos ja nyt se on sellainen laajempi nyppylä. Siis ei enää kuoppa vaan pikemminkin pieni kukkula.
- oman rauhan. Aina on hälinä ja hässäkkä päällä. Aina pitää olla valmiudessa eikä ikinä saa tehdä mitään rauhassa loppuun
- yöunet
- molempien lasten vauva-aikana joksikin aikaa huumorintajun. Eipä paljoa yövalvomiset naurattaneet eikä niiden vuoksi mikään muukaan asia.
- vapauden tulla ja mennä silloin kun huvittaa ja silloin kun haluaa
- tietynlaisen huolettomuuden
Päinvastoin sain paljon.
Aika minkä pistin vauvaan ei ollut mulle menetys, se oli osa sitä elämää. Kaverit pysyi ja uusiakin sain. Silloin kun sain esikoisen myös moni muu kaveri odotti tai oli juuri saanut lapsen.
- työpaikan. Entisessä työpaikassa kenenkään määräaikaisuutta ei jatketa ekan lapsen jälkeen eikä perheellisiä palkata, koska lapsettomat voivat joustaa enemmän. Uutta työtä en ole löytänyt
- vapauden keskittyä rauhassa siihen, mitä teen
- yhteisen ajan miehen kanssa
- tietynlaisen leppoisuuden; nykyään olen aika tiukkis, koska asiat ei toimi jos niiden antaa mennä omalla painollaan.
mutta menetin riippumattomuuteni. Sitouduin paitsi siihen lapseen loppuelämäksi, niin myös 18 vuodeksi lapsen isään.
Lapsia tehdään yleensä onnellisissa merkeissä ja elämänvaiheessa. Ei tule ajatelleeksi että siitä lapsen isästä ei pääse ikinä eroon, vaikka tahtoisi.
Miehen, vapauden, yöunet, mielenterveyden.
Olisko taustalla muutakin kuin vauva? Jos ei niin ...kamalaa.
Mies lopetti kuusi vuotta kestäneet suhteen raskauden loppuvaiheessa kun ei halunnutkaan leikkiä kotia, kuten asian ilmaisi. Synnytyksen jälkeen sairastuin masennukseen. Eikä siinä helpottanut sekään, että vauva valvotti jatkuvalla syötöllä.
Vaikka lapsikin on jo 5v. niin nyt vasta alkaa helpottamaan.
Pierujenpidätyskyvyn.
Ryppyreikä lauloi jokaisella askeleella. Olipas muuten tosi noloa! Onneksi tätä ei kestänyt kuin viikko. Tuli pysyttyä aika tiiviisti kotinurkilla...
- urheilullisen kroppani
- kiinteät rinnat
- bilettämisen
- flirttailevat miespuoliset kaverit
- seikkailumatkustelun
mutta myös
- tylsyyden tunteen ja jatkuvan "tässäkö tämä elämä nyt oli"
mutta sain paljon enemmän tolkkua elämään :)
en saa enää koskaan luovuttaa verta, koska sain sitä itse synnytyksen jälkeen. Liittyy jotenkin hullunlehmäntautiin.
Lapsen isä päätti suhteen heti kun sai tietää lapsesta. Olimme olleet yhdessä 4 vuotta, mutta se ei merkinnyt mitään hänelle.