lapseni on varas ja valehtelija

onkin suurimmat ongelmat. siellä on käytössä hymyleimasysteemi, joka tavallaan toimii tavallaan ei.

pojalla on niin suuret paineet saada leima, jolloin monesti luovuttaa heti aamusta, eikä viitsi tsempata enää yhtään koko päivänä. Uhmakasta ja välillä väkivaltaista käytöstä, josta kotona vaietaan ja valehdellaan, ettei vaan tulis rankkua. Ja meillä kyllä väkivaltaisuus on rangaistava teko. Ja siitä valehteleminen on myös. Asioista keskustellaan, mutta keskustelut poika unohtaa välittömästi ja toimii huomenna samallailla.



ap

helpottiko??

onkin suurimmat ongelmat. siellä on käytössä hymyleimasysteemi, joka tavallaan toimii tavallaan ei.

pojalla on niin suuret paineet saada leima, jolloin monesti luovuttaa heti aamusta, eikä viitsi tsempata enää yhtään koko päivänä.

ap

Yritin juuri sanoa, että sinä myös kotona olet liian tiukka. Jos palkinnon saa vain koko päivän suht virheettömästä käytöksestä, se ei kannusta poikaa yrittämään. Ihan kuten sanoit samasta systeemistä koulussa: poika luovuttaa, eikä viitsi tsempata enää.

Eli homma mättää samalla tavalla sekä koulussa että kotona. Pitää PILKKOA suoritus ja palkita vähäisemmistäkin saavutuksista!

-se as-lapsen äiti, olikohan nro 16-

kova kuri pojan suhteen ollut aina. Monen mielestä välillä turhankin. Hän on erityisopetuksessa sosiaalisten taitojensa takia. Telkkaria ei katso oikeastaan koskaan, pelaaminen on rajoitettu ainoastaan palkinnoksi ns hyvästä päivästä, tai joskus edes semistä.(eli ehkä kahdesti kuukaudessa, pari tuntia)

Monesti koulun jälkeen ollaankin ihan kotona miettimässä omassa huoneessa, miten sitä kuuluu käyttäytyä. vähänkin jos lipsuu antamaan liikaa hyvää, vanhemmat saa palkkioks pelkkää pskaa.

Tuntuu nyt jo että lapsen koko elämä on ollut yhtä arestia. Vie meitä kuin pässiä narussa, vedättää, valehtelee, eikä ajattele tekojensa seurauksia. Näpistykset on olleet toistaiseksi vielä ihan turhia juttuja, jotain teippiä ja pikkujuttuja koulusta, tietääkseni. Ollaan vaan opettajan kanssa huolissaan mihin tämä kaikki vielä vie.

ap

ei ihmekään, että lapsi oireilee noin pahasti. Jos ei kerran edes yrittäessään pysty täyttämään teidän standardeitanne, miksi edes yrittäisi.

siltä, että lapsella on niin kova kuri, että paineet poksahtaa ulos koulussa ja kaupoissa.

Hän saa siitä hetken mielihyvän. Auttakaa poikaa saamaan hyvänolontunteita muista asioista.

no hei ei välitetä lapsistamme ja niiden tekemisistä. Katotaa sit kui käy.



Se mikä sopii toiselle ei ehkä sovi ap:lle.Parempi kuri ja roti kuin että hyppivät kakarat miten sattuu.Vapaa kasvatus kunniaan vai??



ap:lle,ehkä kasvaa ulos kapinastaan.Tsemppiä.

Geeniperimä kohillaan

no hei ei välitetä lapsistamme ja niiden tekemisistä. Katotaa sit kui käy.

Se mikä sopii toiselle ei ehkä sovi ap:lle.Parempi kuri ja roti kuin että hyppivät kakarat miten sattuu.Vapaa kasvatus kunniaan vai??

ap:lle,ehkä kasvaa ulos kapinastaan.Tsemppiä.

Tulikos mieleen, että sitähän tässä juuri tehdään. Mietitään, mikä tehoaisi, kun kerran übertiukka kasvatuskaan ei tehoa.

Vapaata kasvatusta tässä ei ole kukaan tarjonnut tilalle.

-16-

kuka oppii rankaisemalla, miten yksinkertaisia jotkut ihmiset voi olla? Henkistä väkivaltaa vaan kympillä pojalle, ni siitähän kasvaa hyvä ihminen? Ihan järkky ketju! Jos on noin tunneköyhä äiti, ni pitäs kattoa peiliin, ja kysyä missä olet silloin kun lapses todella tarvitsee sinua. Alas sieltä jalustalta, pidä lastas sylissä vaikka tuntikaupalla, puhu sille ystävällisesti, ja rakasta sitä ehdotta! Anna sille aikaa, aikaa ja aikaa, kuuntele mitä sillä on sanottavaa, äläkä aina oleta siitä ikävää ja vastenmielistä.

Miten kehtaat haukkua ap:ta tunneköyhäksi? Hän tekee parhaansa ja murehtii lapsensa tulevaisuutta. Totta kai siinä - kun on vuosia tahkottu ja mikään ei tunnu auttavan - on aina mukana myös pettymystä ja vihaa, jokaisella olisi siinä tilanteessa.



Mutta varmasti on paljon surua ja rakkauttakin.

Jos itsellä ei ole ollut mitään vastaavia kokemuksia, ei voi tietää eikä ymmärtää. Mutta toivon mukaan sentään ymmärtää olla haukkumatta.



Olen minäkin ap:n kanssa eri mieltä siitä, mikä tehoaa tuollaisessa tilanteessa. Mutta sen voi sanoa myös rakentavasti, eikä tarvitse alkaa ketään demonisoida samalla tavalla kuin sinä teet.



-16-

Jos pukee päälleen ja pesee aamulla saa hymy naaman. Sängyn petaamisesta toisen. jos lähtee kouluun ajoissa --> hymynaama. Pojallasi on selvästi joku asperger /adhd juttu taustalla. Ei kieltämällä ja rankaisulla ole mitään hyvää vaikutusta käytökseen. Koirakuin oppii paremmin postiivisesta palautteesta.

onkin suurimmat ongelmat. siellä on käytössä hymyleimasysteemi, joka tavallaan toimii tavallaan ei.

pojalla on niin suuret paineet saada leima, jolloin monesti luovuttaa heti aamusta, eikä viitsi tsempata enää yhtään koko päivänä.

ap

Yritin juuri sanoa, että sinä myös kotona olet liian tiukka. Jos palkinnon saa vain koko päivän suht virheettömästä käytöksestä, se ei kannusta poikaa yrittämään. Ihan kuten sanoit samasta systeemistä koulussa: poika luovuttaa, eikä viitsi tsempata enää.

Eli homma mättää samalla tavalla sekä koulussa että kotona. Pitää PILKKOA suoritus ja palkita vähäisemmistäkin saavutuksista!

-se as-lapsen äiti, olikohan nro 16-

onkohan niin, että ap ei ihan tiedä, mitä pilkkomisella tarkoitetaan? Siis sitä,e ttä päivä pilkotaan useampiin osiin, joista jokaisesta voi saada sen tarran tai rastin tai hymynaaman. Aamiaisesta yksi, aamupäivästä koulussa yksi, iltapäivästä toinen. Tai jos koulussa on tosi vaikeaa niin vaikka joka tunnista yhden ja välitunneista omansa. Näin jokaisen tunnin jälkeen on uusi tilaisuus ja uusi kannustin yrittää uudelleen, meni edellinen sitten syteen tai saveen.

Ja sitten niistä hymynaamoista pitäisi seurata jotain kivaa, kun niitä tulee tarpeeksi. Se ei saisi olla liian erikoista, koska tarkoitushan on, että niitä tulee aina, mutta kuitenkin jotain, millä olisi jotain väliä. Yhteinen tekeminen on parempi kuin lahjat tai raha tai ruoka. Ja ei saa vaatiasiihenkään liikaa, vaan niitä "kivoja" pitäisi tulla kerran tai kaksi viikossa, eikä ne siasi vaatia täydellistä viikkoa, vaan vain "vähän parempaa, kuin mihin tavallisesti pystyy".

EI saa vaatia liikaa, mutta pitää koko ajan kannustaa parempaan.

**

Toinen asia on sitten, että jos lapsi kerran valehtelee ja varastaa, hän ei ole kypsä liikkumaan yksin esim kaupoissa tai muuallakaan. Teidän on vanhempina vahdittava häntä silloin tarkemmin, saatettava ja pidettävä mukananne. Suojeltava häntä vaaralta, joka tällä kertaa on hän itse.

Ghetto elements of life!



Kun Italia ja Kreikka romahtaa ( sivistyksemme siemenet). Tulee sota joka runtelee kaikkialla.

Sivistys on kadotettu ja poikasi tuo varkaiden ruhtinas ronklaa menemään.



Hän tekee sitä mihin syntyi ja missä on hyvä, vaikka äiti aina kielsi. Lopulta äitikin myöntyi ja vaikeni, kun poika varastamalla elätti ihan koko perheen. Tämä on tulevaisuutemme. Pidä kiinni pojastas ja laita se sirkuskouluun taikurin oppipojaksi.



Tulevaisuudessa se hankkii elantonsa teille.

On vain yksi huoli. Selviämmekö ydinsodasta?



Poikasi kaltaisia ihmsiiä tarvitaan että lajimme selviytyy. Liian kiltti ei pidä olla. Moni tulee kuolemaan nälkään tulavaisuudessa, kun ei uskalla varastaa.

Harva osaa valehdella hyvin saati varastaa taidokkaasti. Monella varkaus epäonnistuu jo heti yrittämällä, kun ei hermot kestä tehdä kiellettyä tekoa.



Sun pojalla on harvinaiset lahjat ja hän vain noudattaa vaistojaan. Älä tuomitse häntä.

Varkaita on ollut aina aikojen alusta. Todellisuudessa varkaudella ja marjojen poimimisella ei ole mitään eroa. On vain ulkopuolinen taho, joka nimellisesti omistaa pensaan.

Pensaan nimi on Rouva MustaviinimarjaherukkaPihla. Omistaja pitää Pihlaa orjuudessa ja ottaa tältä tuoton itselleen. Vaikka Pihla avokätisesti tarjoaa itseään muille, yrittää Pihlan omistaja estää tämän.



Varas on vapauden lähettiläs. Poikasi on hieno nuorimies. Häntä ei estele valheelliset säännöt. Hän näkee totuuden ottamisesta ja saamisesta.

Sen lisäksi tuomitsemme hänet rehellisyydestä valheessa jossa elämme. Hänen valheelliset tuomionsa ovat valehtelija ja varas. Vaikka hän rehti ottaja ja antaja.

ollaan käyty nuorempana vuoden verran. Siellä lähinnä juteltiin kuiskaten, että minkäslainen lapsuus MINULLA on ollut. Lapselle siellä tuli lahinnä ahdistunut olo. Äidistä puhumattakaan. ap

meillä joskus perheneuvolasta lähes samoja kokemuksia. ei millään pahalla, mutta aikamoista lässytystä se heidän puheensa siellä oli. jäi outo olo. ja kiiteltiin kaikkea meijän perheessä ja oikea ongelma tavallaan sivuttiin. siitä on nyt pari vuotta. jos uusia ongelmia ilmenee, niin enpä valitettavasti sinne suuntaan käänny apua hakemaan. ehkä sit yksityiseltä puolelta (lasten psykiatri) jos on varaa.

meillä ongelmiin auttoi AIKA. se oli kausi joka onneksi päättyi. uusia voi tulla. vähän jäi äiti varuilleen sen jälkeen, mutta nyt lapsi vaikuttaa voivan paremmin.

meillä oli myös käytössä palkitseminen että sai tarran hyvästä päivästä ja kun niitä oli yhteensä 20 sai pienen palkinnon, tai jos oli peräkkäin 20 sai isomman palkinnon. muistaakseni. se tuntui auttavan. ja se vähän ärsytti äitiä (mutta salasin sen hyvin!) sillä tuli olo että huono käytös oli 'tahallista', kun palkinnolla pystyi heti tsemppaamaan... mutta se auttoi ja HYVÄ NIIN.

koita jaksaa!!!!!!!!!!!!!!!!

Millaisia valheita poikasi kertoo? Kelle kaikille valehtelee/mistä varastaa? Meillä sama tilanne ja jotenkin alkaa olla takki tyhjä.

hymynaamapalkintokäytäntö kohta isolla 12 vuotiaaalla tuntuu oudolta; muut hengailee tyttöystävien yms kanssa ja meillä kerättäisiin aamutoimista tarroja....

monista ei olisi tuohon ammattiin. Sun pojalla on harvinainen riskienottamiskyky.

Moni olisi varkaan ammattiin liian hmmm Paskahousu.

Kun hänen vanhempansa kutsuivat kotiin sosiaalityöntekijät ja tyttö joutui heidän kanssa pohtimaan, jääkö kotiinsa asumaan vai meneekö laitokseen. Sai jäädä kotiin koeajalle ja paransi tapansa. Mahdottomalle lapselle voi olla parempiakin sijoituspaikkoja kuin koti... Anteeksi, mutta näin asia vain joskus on, joskus ei vanhempien auktoriteetti tai keinot riitä, vaikka yritystä olisi kuinka.