lapseni on varas ja valehtelija

Kuukausi kotiarestia näpistelystä vailla herkkuja pelikoneita. Eiköhän se kerrasta opi.

Tuntuu varmasti ettei keksi enää mitään mitä voisi tehdä.



Itsellänikin oli tuollainen kapinavaihe nuorempana ja vanhempien sanat eivät paljoa vaikuttaneet. Sitä halusi olla kova kavereiden silmissä. Kunnon kansalainen ja ihminen minusta kuitenkin tuli. Järkeä oli jo silloin, sitä ei vain osannut käyttää.

Kovat rangaistukset, ja sen lisäksi itse saa selvittää "rikoksensa" eli mennä palauttamaan varastetut tavarat, pyytämään anteeksi jne. Sinä olet tietenkin mukana.



Kovempi kuri ja ehdottomuus. Mitä on sinun "kaikki keinot"?

Minkä hän sanoo toimintansa syyksi? Oletteko huonossa kierteessä? Milloin viimeksi hänen kanssaan on mennyt hyvin? Oletko pyytänyt apua perheneuvolasta?

ja herkkuja. Ja yhtään ei sitten luisteta vaan päinvastoin tiukennetaan otetta ja lisätään arestia jos poika yrittää luimuta pois rangaistuksesta.



Oletko kokeillut tätä? Arestihan jatkuu ikuisuuden, jos poika ei opi. Eli kyllä se oppii kunhan olet tarpeeksi tiukka. Tällä tyylillä saat pojastasi kunnon kansalaisen aika lyhyessä ajassa. Puolessa vuodessa viimeistään.

Jotkut ovat syntyjään sellaisia ja sulle nyt on vaan sattunut kehno mäihä että se on just sun lapses. Koita kestää, kun se 18 v, voit potkasta sen pihalle, ei siihen enää oo kun 8 vuotta. Hyvässä lykyssä saat sen sijoitukseen parin vuoden sisällä ja pääset ongelmasta.

Jotkut ovat syntyjään sellaisia ja sulle nyt on vaan sattunut kehno mäihä että se on just sun lapses. Koita kestää, kun se 18 v, voit potkasta sen pihalle, ei siihen enää oo kun 8 vuotta. Hyvässä lykyssä saat sen sijoitukseen parin vuoden sisällä ja pääset ongelmasta.

Kusipäiden määrä tällä planeetalla on vakio.

kova kuri pojan suhteen ollut aina. Monen mielestä välillä turhankin. Hän on erityisopetuksessa sosiaalisten taitojensa takia. Telkkaria ei katso oikeastaan koskaan, pelaaminen on rajoitettu ainoastaan palkinnoksi ns hyvästä päivästä, tai joskus edes semistä.(eli ehkä kahdesti kuukaudessa, pari tuntia)

Monesti koulun jälkeen ollaankin ihan kotona miettimässä omassa huoneessa, miten sitä kuuluu käyttäytyä. vähänkin jos lipsuu antamaan liikaa hyvää, vanhemmat saa palkkioks pelkkää pskaa.

Tuntuu nyt jo että lapsen koko elämä on ollut yhtä arestia. Vie meitä kuin pässiä narussa, vedättää, valehtelee, eikä ajattele tekojensa seurauksia. Näpistykset on olleet toistaiseksi vielä ihan turhia juttuja, jotain teippiä ja pikkujuttuja koulusta, tietääkseni. Ollaan vaan opettajan kanssa huolissaan mihin tämä kaikki vielä vie.



ap

Kusipäiden määrä tällä planeetalla on vakio.

Täällä palstailee aika monta muutakin idioottia..... Tää palsta on kusipäämagneetti.

Jos ei kerta aresti heppua haittaa, niin jotain muuta sitten. Sianpaskaa kärräämään maatilalle kesäksi. Ja jos sekään ei heppua haittaa, niin ammatti ainakin löytyi.

ollaan käyty nuorempana vuoden verran. Siellä lähinnä juteltiin kuiskaten, että minkäslainen lapsuus MINULLA on ollut. Lapselle siellä tuli lahinnä ahdistunut olo. Äidistä puhumattakaan.



ap

Täällä palstailee aika monta muutakin idioottia..... Tää palsta on kusipäämagneetti.

Kyllä se heppu valitettavasti taitaa olla ihan oikeassa siinä, että kusipäiden määrä on vakio. Sen voi ihan johtaa evoluutiopsykologiasta, koska kusipäisyys tiettyyn pisteeseen asti on evolutiivisesti hyödyllistä, kunnes kusipäitä on liikaa. Vastavoimana toimii ei-kusipäät, joiden käytökseen vaikuttaa se, kuinka paljon kusipäitä on. Eiköhän siitä matemaattinen yhtälökin saataisi tehtyä, jos ei jo olekin. Tutkimuksia ainakin voitte etsiä.

ja lapsi jo tietää, ettei pysty täyttämään odotuksia ja vaatimuksia, tekee sitten tahalleen kaikkea tyhmää.



Niin meilläkin, ja siksi on höllennetty otetta ja alettu elämään positiivisemmin, nykyään jo keskustellaan lapsen pahasta olosta ja mikä siihen on syynä, tsemppiä!

kova kuri pojan suhteen ollut aina. Monen mielestä välillä turhankin. Hän on erityisopetuksessa sosiaalisten taitojensa takia. Telkkaria ei katso oikeastaan koskaan, pelaaminen on rajoitettu ainoastaan palkinnoksi ns hyvästä päivästä, tai joskus edes semistä.(eli ehkä kahdesti kuukaudessa, pari tuntia)

Monesti koulun jälkeen ollaankin ihan kotona miettimässä omassa huoneessa, miten sitä kuuluu käyttäytyä. vähänkin jos lipsuu antamaan liikaa hyvää, vanhemmat saa palkkioks pelkkää pskaa.

Tuntuu nyt jo että lapsen koko elämä on ollut yhtä arestia. Vie meitä kuin pässiä narussa, vedättää, valehtelee, eikä ajattele tekojensa seurauksia. Näpistykset on olleet toistaiseksi vielä ihan turhia juttuja, jotain teippiä ja pikkujuttuja koulusta, tietääkseni. Ollaan vaan opettajan kanssa huolissaan mihin tämä kaikki vielä vie.

ap

Ensinnäkin, sympatiani sinulle. Vaikutat hyvältä äidiltä, joka tekee kaikkensa. Ymmärrän oikein hyvin, että olet uuvuksissa: kaikkesi yrität, ja silti lapsi ei tunnu ottavan oppia vastaan.

Mutta tulee mieleen parikin asiaa. Ensinnäkin, oletko varma, että kovin tiukka linja on hyvä? Yleensä sanotaan, että kannattaa käyttää SEKÄ keppiä ETTÄ porkkanaa. Kerrot, että käytät porkkanana pelaamista, mutta miten muuten voisit palkita poikaasi hyvistä asioista? Jos et yhtään pilko päivää, on aika vaikea löytää sieltä palkitsemisen arvoista - kannattaisi ehkä vähän osittaa ja palkita pienemmistä jutuista. En nyt tiedä tarkemmin (näpistelyä ja valehtelua lukuunottamatta), millaisia ongelmia poikasi käytöksessä on, mutta mieti sinä, kun paremmin tiedät.

Toiseksi: omassa huoneessa koulupäivän jälkeen hengailu, onko se sosiaalisesti rajoittuneelle mikään rangaistus? Vaiko pikemminkin palkinto... no juu, minusta on hyvä, että lapsi saa rahoittua hälyisän koulupäivän jälkeen. Se purkaa stressiä ja vähentää häiriökäyttäytymistä. Onko lapsellasi päivän aikanakin sellaiseen mahdollisuutta? Että kun stressikäyrä nousee, voi mennä vaikka toiseen huoneeseen viideksi minuutiksi rauhoittumaan? Se on käytössä monien erityislapsien kanssa.

Missä lapsesi on diagnosoitu, voisiko sieltä kysyä lapselle aikaa ja terapiaa? Vaikkapa neuropsykiatrista tai coachingia. Sinäkin tarvitsisit ammatilaisen kasvatusneuvoja. Jossain perheneuvolassa ei oikein olla oman kokemuksenikaan mukaan aina kamalan perehtyneitä erityislasten erilaisiin ongelmiin.

Itselläni on 9-vuotias, erityisopetuksessa oleva asperger-poika, jolla ei onneksi ole tuollaisia ongelmia, muunlaisia sen sijaan yltäkyllin.

Minulla on hieman nuorempi lapsi, joka valehtelee (ei näpistele onneksi). Monet kerrat olemme keskustelleet, olen opettanut mikä on oikein ja mikä on väärin, rangaistukset ovat tiukat mutteivat kohtuuttomat. Ja aina vain tulee uusia valehtelutilanteita esiin.



Itse olen yrittänyt pohtia mikä on perimmäinen syy valehtelulle. Lapsi itse sanoo valehtelevansa siksi, että pääsisi nopeammin kavereiden kanssa leikkimään tai pääsisi vähemmällä / helpommalla esim. velvollisuuksiensa hoitamisesta. Luulen, että hän on joskus ratkaisevassa vaiheessa onnistunut valehtelemaan minulle siten, ettei ole jäänyt kiinni ja on tosiaan päässyt helpommalla. Tätä "hyväksi havaittua" keinoa hän nyt yrittää käyttää sellaisissakin tilanteissa, joissa on jo käytännössä jäänyt kiinni, muttei ehkä vielä vedenpitävästi (näitä tilanteita usein edeltää jo valhe jota lapsi jatkaa esim. pienemmän rangaistuksen toivossa). Jossain määrin siis uskon, että lapseni valehtelu on opittu tapa :(. (Ja ei, meillä kotona ei valehdella. Meillä on myöskin ollut pitkiä keskusteluja siitä, mikä on oikein ja mikä väärin).



Viime aikoina olen pohtinut, valehteleeko lapseni siksi, ettei saa riittävästi huomiota. Huomioin häntä yhtä paljon kuin perheen muita lapsia, mutta tällä lapsella tuntuu olevan muita suurempi huomion tarve. Ehkä valehtelu on keino saada huomiota kavereilta, kun äidiltä sitä ei tarpeeksi saa (Siis jos valehtelee, että on tehnyt mitä on pyydetty, pääsee aikaisemmin kavereiden kanssa ulos ja saa huomiota kavereilta)? Valehtelu voisi ehkä olla myös tiedostamaton keino saada huomiota äidiltä, sillä meillä keskustellaan valehteluasia aina perusteellisesti. Vaikka aihe ei lapsesta ole mukava, hänellä on niissä tilanteissa kuitenkin äidin jakamaton huomio.



Itse olen miettinyt ratkaisukeinoksi muutamia asioita:



- olen jo ottanut yhteyttä perheneuvolaan ja selittänyt tilanteen. Emme ole kiireellisiä, mutta toivoisin että saisimme jotain apua tai keinoja käsitellä asiaa perheneuvolan kautta

- Keskustelen lapsen kanssa. Yritän keksiä riittävän konkreettisia esimerkkejä siitä, miltä valehteleminen minusta (äidistä) tuntuu ja miten valehtelu vaikuttaa.

- Käytän esimerkkejä siitä, miten todellisuudessa pääsee vähemmällä kun kertoo totuuden.

- Kerron selkeät säännöt myös valehteluun liittyen: jos ei toimi perheen sääntöjen mukaan, ei voi olettaa saavansa samoja etuuksia kuin muut perheenjäsenet.

- Valehtelusta tulee selkeät rangaistukset, eikä niistä jousteta. Valehtelu ja sen vaikutukset käydään edelleen keskustellen läpi.

- Kaikesta kiireestä ja arjen raskaudesta huolimatta yritän antaa lapselle vielä enemmän positiivista huomiota kuin nyt.



Oletko sinä, AP, yrittänyt miettiä mitä valehtelun takana on? Voisiko käytöksen takana olla jotain, mitä et ole (vielä) tajunnut? Entä oletko ottanut yhteyttä perheneuvolaan? Sieltä voi hyvinkin saada apua tai neuvoja jaksamiseen.



Täytyy myöntää, että minun jaksaminen tämän asian suhteen on kyllä välillä koetuksilla. Lapseni valehtelu loukkaa minua ja välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Toivon kuitenkin, että nuo listaamani asiat tuottaisivat tulosta -ja toivon lisää vinkkejä, jos jollakulla tulee mieleen vielä muita ideoita miten tilannetta voisi käsitellä.

perheneuvolassa ollaan käyty nuorempana vuoden verran. Siellä lähinnä juteltiin kuiskaten, että minkäslainen lapsuus MINULLA on ollut. Lapselle siellä tuli lahinnä ahdistunut olo. Äidistä puhumattakaan.

ap

AP:n tarkennukset oli tullut sillä välin kun kirjoitin omaa viestiäni :)



t. 17

Hyvästä käytöksestä ja oikein toimimisesta palkitaan.

Annat lapsen valita palkinnon ja piirrätte palkintokartan ja kirjoitatte siihen, että mitä ei saa tehdä.

Kiellät vaan pahimmat jutut.

30 hymynaamaa, kun on kerännyt, niin on palkinnon aika.

Lapsesi elämä on nyt täynnä rankaisuja ja siitä suosta on vaikea nopusta.

Lisää vaan uhmaa ja huonoa käytöstä.

Tiedän mistä puhun.

Ikää tuolla pikkupirulla on vielä aika vähän, 8 vuotta moisen kanssa kyllä on aikamoista helvettiä. Suosittelen että alat ryyppäämään ja riehumaan siihen malliin että naapurit soittavat sosiaalitantat paikalle, jotka etsivät kersallesi ns. paremman kodin. Kun olet päässyt riesasta näin eroon, voit jatkaa elämääsi onnellisena jälleen kerran! Sammalla tietty menee nekin lapset jotka eivät ole tuoneet ongelmia, mutta ei voi mitään, yksi mätä omena pilaa koko korin. Home leviää leivässä ja niin edelleen.