Olisitko tyytyväinen, jos lapsestasi tulisi

sen verran kova koulu käyty noiden teinejen kanssa,että työ kuin työ kelpaa,kunhan on itse tyytyväinen

niin arvokasta työtä! Olisin ylpeä!

perustaisi edes pienen perheen, ihminen ei ole onnellinen yksin.

Niitä on nuorissa aika paljon.

kun mun lapsesta tulisi elämäänsä onnellinen ja ystävällinen ihminen.

lähihoitajana sanon että ei väliä, kunhan tosiaan ovat onnellisia

Itse olisin myös tyytyväinen ja ylpeä, mikäli muukin elämä olisi kunnossa.



t. ap, (aineenopettaja)

Meillä tilanne on aika ajankohtainen koska teini on ysillä ja pitäisi johonkin jatkokoulutukseen hakea. Tällä hetkellä ei tiedä itsekään oikein mitä haluaa. Mun suurin toive sen suhteen on tällä hetkellä se että pääsee edes johonkin kouluun, oli se sitten mikä vaan. Ja parasta olis tietty se että se koulu olisi sellainen mihin on lapsi itse halunnut ensisijaisesti.

haluaisi. Jos mun tarttis pönkittää itse tuntoa av:llä kirjoittamalla että olen aineenopettaja, ni huh huh.

Jos ei kävisi kouluja kunnolla ja siksi päätyisi ammattiin, jossa "ei kouluja tarvita". Jos siis älyä kouluihin riittäisi.



Mutta jos ei ole lukumiehiä niin sitten hänen pitää löytää ala josta tykkää. Ja jolla itsensä elättää. Parhaansa pitää aina tehdä, omien kykyjen mukaan.

en arvostele ihmisiä ammatin perusteella, olisin iloinen jos lapseni tekisi työtä josta tykkää, olisi onnellinen ja pärjäisi elämässä :) itseäni on painostettu korkeakoulutukseen koska vanhemmillakin on ns. hyvät ammatit ja olen kokenut sen tosi ahdistavaksi.