Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko lasten harrastaminen muuttunut paljon kunnianhimoisemmaksi ja vaativammaksi
09.11.2011 |
kuin aiemmin?
Oma lapseni on nyt ekaluokalla ja tuntuu että todella monella lapsella on jo nyt hyvin vaativia, kalliita ja aikaavieviä harrastuksia. Joku harrastaa taitoluistelua ja harkat 8x viikossa, toinen telinevoimistelua lähes samanlaisella panostuksellam, kolmas on soittanut viulua 4-vuotiaasta, neljäs jo monta vuotta ollut jääkiekkokoulussa yms.
En muista omasta lapsuudestani tuollaista. Monilla oli kyllä harrastuksia, mutta ei niitä yleensä aloitettu 3-4-vuotiaana eikä ekaluokkalaiset käyneet lähes päivittäin harjoituksissa.
Kommentit (7)
Peli on menetetty jos haluaa olla jossain hyvä ja aloittaa vasta kouluikäisenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peli on menetetty jos haluaa olla jossain hyvä ja aloittaa vasta kouluikäisenä...
esim. juuri telinevoimistelussa tai taitoluistelussa on vaikeaa päästä kilpavalmennukseen jos aloittaa vasta koululaisena.
Olen viime aikoina lueskellut huvikseni kirjoja aivojen kehittymisestä ja tajunnut kuinka tärkeää ohjaamaton tekeminen on aivojen kehittymiselle, mm. oppismiskyvylle, stressisiedolle ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle (mm. empatia). Ja ettei niitä voi enää täysin korjata myöhemmällä iällä, vaan on todella tärkeää, että aivoilla on mahdollisuus kehittyä kuten niiden on tarkoitettu kehittyvän eikä sitä rajata liiaksi.
Kun yritämme antaa lapsillemme mahdollisuuksia kehittyä, käykö päinvastoin ja lopulta typistämme lastemme kehitysmahdollisuuksia. Pelottava ajatus.
Peli on menetetty jos haluaa olla jossain hyvä ja aloittaa vasta kouluikäisenä...
että liika ohjattu harjoittelu heikentääkin lapsen mahdollisuuksia pärjätä elämässä. Hän saattaa kehittyä tuolla yhdellä treenatulla alueella hyväksi, mutta se voi olla pois muulta kehitykseltä ja lopputuloksena juuri tällöin peli voi pahemmin menetetty.
t.6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viime aikoina lueskellut huvikseni kirjoja aivojen kehittymisestä ja tajunnut kuinka tärkeää ohjaamaton tekeminen on aivojen kehittymiselle, mm. oppismiskyvylle, stressisiedolle ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle (mm. empatia). Ja ettei niitä voi enää täysin korjata myöhemmällä iällä, vaan on todella tärkeää, että aivoilla on mahdollisuus kehittyä kuten niiden on tarkoitettu kehittyvän eikä sitä rajata liiaksi.
Kun yritämme antaa lapsillemme mahdollisuuksia kehittyä, käykö päinvastoin ja lopulta typistämme lastemme kehitysmahdollisuuksia. Pelottava ajatus.
Alue: Aihe vapaa
Tyttöni on eskarissa ja ainakin muutamalla lapsella, jotka itse tunnen on ainakin pari harrastusta. Harrastuskerrat on sitten varmaan jotain 2-4 /viikko. Tyttönikin harrastaa kahta liikuntalajia, mutta harjoituksiin mennään täysin vapaaehtoispohjalta eli jos joskus ei huvita niin sitten ei mennä. Tyttö on tosin hyvin innokas ja harrastaa mielellään.