Vilkas lapsi ja eye q, kokemuksia???

Onko näistä apua?



Ajattelin kokeilla tuota eye q, nestemäistä.

Jos vähän helpottais.

että ihmiset uskoo kaikkeen hömppään ja estää lapsen kuntoutuksen näillä "kotihoito"hömpillään

oleellisesti ihmisen käytökseen (myös aikuisen!)

Tätä nimenomaista tuotetta en ole kokeillut, mutta muuta kalaöljyä kylläkin, siis lapsillani. Selvä vaikutus. Itselläni myös on neurologisia ongelmia ja neurologini kehotti kokeilemaan, positiivisia tutkimustuloksia on paljon. En kylläkään itse ottanut kapseleita, vaan lisäsin rutkasti ravintooni omegalähteitä muuten. Kokelemisen arvoinen juttu!

Tosiaan minustakin tuntuu usein ällistyttävälle lukea näitä juttuja. Ei kalaöljy ADHD:ta paranna. Meillä kyllä siis käytössä kaikki vippaskonstit mitä sanotaan etää ADHD:ta lieventäisi, mutta ei oikeasti mistään mitään tulosta.



Mutta AP:n lapsella ei ole edes diagnoosia eli miksi ihmeessä et kokeilisi öljyä? Hienoa jos tepsii, et siinä mitään menetä

mutta mitään eroa niistä ei normaalimenoon meillä tullut. Meillä tosin kaikki päivät ei muutenkaan ole yhtä huonoja kuin toiset, vaan joukossa n täydellisiä ja hyvinkäyttäytyviäkin päiviä, mutta keskiarvo pysyi samana kuitenkin. Meillä on siis lääkärin tekemä diagnoosi ja nyt myös lääkärin määräämä lääke ja muutakin kuntoutusta takana. Se lääkekään ei ole mikään ihmepilleri, eikä muuta kerralla kaikkea, vaan sen lisäksi on tehtävä julmetusti töitä - mutta se auttaa työn onnistumisessa ja mahdollistaa sen tekemisen.

Haluaisin lievimmän mahdollisimman hoidon, kun tosiaan tuota diagnoosia ei vielä ole. Eikä minusta vielä ole kovin hälyyttävää tuo käytös. Koulu kuitenkin menee hyvin (siis kouluaineet, on tosi näppärä ja fiksu poika). Ainoa on tuo levoton mieli, kun ei ole ehdotonta tekemistä. Ei malta pysyä paikoillaan ja olla hiljaa...Siitä tulee koulusta joskus palautetta.



On jonkun verran alkanut murahtelemaan ja ärisemään, eli mielen päällä on jotain. Aika arka poika muuten olemassa, eikä helposti puhu asioistaan.



Jos jollain kokemusta adhd:sta, kuulisin mielelläni. Mikä on auttanut parhaiten, ainoastaan lääkekö? Kuinka pahana tuo "tauti" on ollut, kun diagnoosi annettu ja lääke määrätty? Onko jostain muusta ollut apua?

ja voin kertoa muutamien viikkojen päästä kokemuksia. Pojan on vaikea pysyä paikallaan ja keskittyä, mutta mistään adhd:sta ei ole kyse. Meillä ravinnossa vähän kalaa (lähes ollenkaan) koska yksi lapsista on todella allerginen kalalle. Joten kalaöljystä saatava omega 3 ja 6 on tärkeitä saada muualta, koska elimistömme ei sitä itse valmista.

Olen aloittanut nyt toista kertaa kokeilun sekä itselleni että pojalleni. Kummallakin kerralla olen itse reagoinut samalla tavalla. Parin ensimmäisen viikon jälkeen olen muuttunut todella itkuisteksi ja tunteet ovat olleet todella pinnassa. Nyt jännässä seurailen kuinka pian tunnereagtiot rauhoittuvat. Pojalla on mennyt hieman samalla tavalla. Ensimmäisen parin viikon jälkeen levoton käyttäytyminen lisääntynyt mutta toisaalta leikit siskon kanssa sujuneet paremmin.

eyeq:ta määräsi meille lääkäri lapsen ihoon. Ihoon ei mitään vaikutusta mutta oppimisvaikeuksiin alkoi vaikuttaa noin 2 viikossa! Ei edes haeuttu niihin tästä apua ja oltiin ihmeissään, kun opettaja otti yhteyttä, että mitä ollaan tehty, kun lapsi on alkanut yhtäkkiä oppimaan. Ope perui sitten koulupsykologin tutkimuksetkin. Lapsi söi tuotetta n 2 vuotta, sen ekat 3kk sillä suurella annostuksella -muistaakseni 6 kapselia päivässä, sen jälkeen 2 kapselisa päivässä. Jossain vaiheessa  tuote alkoi närästää ja sitten lopetettiin.

Ihoon ei tuona aikan mitään vaikutusta mutta koulunkäynti tosiaan alkoi sujua heti paremmin.

Eyeq:n lopetuksesta on nyt aikaa n vuosi, kouluongelmat eivät ole ainakaan vielä tulleet takaisin.

Lapseni on käyttänyt vuosia ja auttanut lukihäiriöön. Erityisopettaja suositteli ja apua on ollut.

Toki ihmiseen vaikuttaa jos on joku vakava puutostila. Sun ei kuitenkaan tarvitse ostaa just tietynmerkkistä (kallista) valmistetta. Omegakolmosia saa margariinista ja kalastakin. ADHD on Suomessa alilääkitty häiriö. Kuitenkin tiedetään, että ADHD lisää syrjäytymistä, jos sitä ei hoideta.



Miksi et toimita lasta tutkimuksiin, jos epäilet ADHD:ta? Ota yhteys lääkäriin tai perheneuvolaan (koulusta eivät välttämättä järjestä tutkimuksia, jos lapsella ei ole oppimisvaikeuksia).



Meillä on vähän samanlainen tilanne, poika on hyvä koulussa, mutta ei muista läksyjä, hukkaa jatkuvasti tavaroita, ei pysy paikallaan ja hermostuttaa herkästi käytöksellään ympärillä olijat, saa raivareita vähäpätöisistä asioista... ollaan nyt pääsemässä lastenpsykiatrille perheneuvolan kautta.

Vai alilääkitty häiriö. Mikä se semmoinen on. Siis lääkkeen puutostautiko? Jospa hoidettaisiin ensin kaikkien ravitsemus kuntoon, niin ei ehkä sitten tarvitsisi olla lääkkeistä riippuvainen. Ei niitä omegakolmosia saa nykyajan ruuasta enää tarpeeksi. Ikävä kyllä kalojenkin rasvat ovat muuttuneet huonompaan suuntaan ja esim. lohien omegarasvojen määrä tippunut kolmannekseen aiemmasta. Ja mistäjkös se sitten johtuu? No siitä tietysti, että myös lohia syötetään niin huonosti nykyään.



Eli jos haluat saada lapsesti omegatasapsinon kuntoon, niin suurinosa lapsista joutuu silloin syömään kalaöljyvalmisteita. Yksilöllisiä eroja tietysti on. Mutta kalaöljyä ja pellavansiemenäljyä väh. kolmen kuukauden kuuri niin näet kuinka se sinun lapseesi vaikuttaa.



Minun kummipoikani meinattiin jättää kertaamaan eskaria koska oli niin vilkas, että todettiin ei kolulukypsäksi. Sain luontaistuotevastaisen äidin ylipuhuttua kokeilemaan eye-q.ta ja pojan käytös muuttui silmissä. Nykyään on kolmasluokkalainen ja tietääkseni ei enää käytä kalaöljyäkää kuin satunnaisesti, koska ei tarvitse sitä jatkuvasti. Mutta se olennainen muutos tapahtui silloin kuusivuotiaana ja pojasta tuli hyvin menestyvä koululainen.



Ja eye-q on hyvä merkki kuten myös esim. bioteekin kalaöljy. Turha hassata rahojaan johonkin markettien omiin merkkeihin koska luontaistuotteissa jos jossakin laatu ratkaisee.

Useamman vuoden käytetty. Ainakaan haittaa eiole ollut. Ja ei vilkas lapsi ole automaattisesti adhd. Yksi pojistani on eloisa ja välillä vaikeuksia keskittyä, ja pysyä aloillaan. En tiedä onko iän tuomaa vai eyeq, mutta on helpompaa pysyä rauhoittua nykyisin. Tämä vahvasti kinestinen lapsi tarvii huikeat määrät liikuntaa ja ulkoilua, jotta jaksaa olla rauhassakin. Konsoli pelejä saa pelata korkeintaa kerran kuussa, koska niiden negatiivinen vaikutus todettu.

Kummmipojallasi ei ollut diagnoosia, kukaan ei voi todistaa että käytöksen muutos johtui kalaöljystä. Minulle tuo ei todista mitään muuta kuin sen, että luontaistuotekaupat haluavat vakuuttaa KAIKKIEN tarvitsevan omegakolmosia kalliina puristeina ja kapseleina.



ADHD:sta et selvästikään ymmärrä yhtään mitään.

ja kyllä, se korjaantuu lääkkeellä, joka lisää näitä aineita aivoissa. Kalaöljykin lisää niitä vähän, muttei läheskään siinä määrin kuin puutosta on. Liikuntakin lisää niitä vähän, mutta sen vaikutus kestää vain noin 10 minuuttia siitä kun liike loppuu - ei siis esim koulutunnin läpi asti, vaikka koko välitunnin jumppaisi.



JAsia on yksinkertaisesti niin, että jos liikunnalla ja kalaöljyllä tulee vaste, kyse on todennäköisesti ihan vain lapsen omasta kasvamisesta. Se olisi tapahtunut muutenkin, ilman kommervenkkejä. Plaseboefektillä on tietysti myös merkitystä kun kyse on psyykestä: jos uskoo, että se auttaa, se voi vaikka vähän auttaakin. Auttaako se tarpeeksi, on sitten eri asia.



Mutta tosiaan, kalaöljyistä ei ole haittaa - paitsi silloin kun niitä itsepintaisesti käytetään oikean hoidon sijasta. Lapsi jää silloin vaille sitä hoitoa, josta olisi hänelle oikeasti apua. Minusta se on vakava haitta ja sen pitäisi olla lastensuojelykynnys.

kokeiltiin vilkkaalla 4-vuotiaalla. nimesin kapselit "supermieskapseleiksi" ja jannu on syönyt niitä tohkeissaan.



tuon ikäisellä ei tietenkään mitään diagnoosia ole enkä adhd:n hänen kohdallaan usko, mutta on todella vilkas ja vikkelä kaveri. parissa viikossa alkoi selvästi rauhoittua ja toisaalta kun alkoi saada pos. palautetta käyttäytymisestään, sekin ruokki prosessia. en nyt tiedä, minkä verran tässä on kapseleiden ja minkä verran kasvamisen vaikutusta, mutta kummasti se rauhoittuminen vain korreloi kapseleiden aloituksen kanssa.

Lievemmissä tapauksissa pidetään vaan huolta normaaleista arkiritiineista ja niiden säännöllisyydestä. Vanhemmat opettelevat ohjaamaan lasta selkeästi ja hermostumatta jne. Ehkäpä lievissä tapauksissa nämä kalaöljyt ym auttavatkin.



Meillä vaikea ADHD eli lapsi täysin ohjattava. On nyt 9v ja ilman jatkuvaa ohjastamista ja muistuttamista ei pysty edes pukemaan tai lähtemään ulos jne. Ei istu tuolilla, juoksee yhtäkkiä mihin vaan, hermostuu pienistä, tappelee, ei pysty tekemään tehtäviä edes opettajan kanssa kahden jne. Myös kastelua oli paljon vielä ekalla luokalla, tokalla luokalla väheni ja nyt kolmannella ollaan siitä viimeinkin irti. Muutama masennuskausi ollut.



Meillä siis lääkkeen käyttö pakollista ja lääkeresistanssi on erittäin hyvä. Lääkkeen kanssa käytösnumerot kiitettäviä kuten muutkin numerot. Paljon kavereita. Ollut apuna puheterapiaa sekä pari vuotta toimintaterapiaa. Me vanhemmat olemme saaneet vanhempainohjausta josta ollut paljon hyötyä.



ADHD lapsen kanssa oleminen on jatkuvaa vilinää eli aikuisen tosiaan mietittävä oma suhtautuminen ja opittava hyväksymään tämä. Rangaistukset on mitoitettava oikein ja niitä annetaan vain ääritapauksissa eli jos vaarallista jne.



ADHD lapsi opii kulkemaan liikenteessä muutaman vuoden ikäisiään jäljessä eli koulukyyditystä tarvitaan. Samoin IP-kerho pakollinen jos ei vanhempi ole kotona, muuten tapahtuu hölmöyksiä. Eli tarvitsee paljon aikuista ja valvontaa.



Elämä on muutenkin rauhoitettava, ei auta juosta ympärikylää, kyläillä jatkuvasti, harrastaa shoppailua jne. Lapsi saa liikaa virikkeitä ja meno menee aivan mahdottomaksi. Eli rauhallista elämää, pidetään säännöistä kiinni, säännöllinen rytmi, hyvä ruokavalio, tarvittavat vitskut, uni, sekä liikuntaa ja ennenkaikkea paljon rakkautta.



Tässä pieni katsaus kokemuksiini

vaan aina on tehtävä monta asiaa ja yritettävä jatkuvasti ja pitkään ja aina uudestaan. Mitään yhtä vippaskonstia ei ole ja adhd lapset muuttuvat myös kasvaessaan siinä kuin muutkin lapset, joten tulee uusia ongelmia, edellisiä menee pois ja sitten on myös mietittävä uusia menettelytapoja. Se, mistä milloinkin on kenellekin eniten hyötyä, riippuu lapsesta, hänen tilanteestaan ja kehitysvaiheestaan, mutta myös niistä ihmisistä, joita hänellä on ympärillään.



Meidän poika pärjäsi lääkkeettä yläkouluun asti, kun sekä kotona että koulussa osattiin ottaa huomioon hänen tarpeensa. TOki hän koko ajan sai älykkyystäsoaan (sitä tutkittiin moneen otteeseen) huonompia arvosanoja, mutta se ei silloin tuntunut niin tärkeältä. TÄhän me pääsimme sillä, että sekä kotona että koulussa rauhoitettiin kaikki elämä, vältettiin ylimääräisiä ääniä ja valoja ja vastavia ärsykkeitä, oli avustaja paimentamassa joukkuepeleissä (joissa ei aistiongelmien takia oikein hahmottanut, millä puolella itse ole ja mistä muut juoksivat päin), oli selvät rutiinit ja kaikkia poikkeamat ennakoitiin pojan kanssa yksityiskohtaisesti. Lisäksi hän kävi 2 vuotta neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa opettelemassa, miten hän itse voi elää ongelmiensa kanssa hyvää elämää ja voittaa ne mitä on voitettavissa.



Tästä kaikesta oli paljon hyötyä (kalaöljyjäkin kokeiltiin, niillä ei ollut mitään vaikutusta. Lisäaineton ruokavalio meillä onkin aina ollut käytössä, koska itse olen allerginen monille säilöntä- ja väriaineille) ja ne keinot tehosivat. Yläkoulusa ne eivät enää tehonneet, kun yksi opettaja vaihtui kymmenee, jotka kaikki olisi pitänyt saada ymmärtämään, mistä on kyse. Yläkoulussakin kyllä kävi hoitotahon työntekijä tiedonjakotilaisuutta pitämässä, mutta tulokset jäivät aika laihoiksi. TUli uusia kriisejä ja uusia ongelmia ja itsetuntokin painui nii nalas että kaikki yrittämisen ilo katosi. Sitten me tartuimme siihen lääkkeeseen. Se auttoi tässä tilanteessa.



Näin jäkikäteen mietin kyllä, että vahinkoja oli tuossa vaiheessa jo ehtinyt tulla niin paljon, että olisi ehkä ollut viisasta tarttua siihen lääkkeeseen aikaisemmin, jotta lapsi olisi tässä vaiheessa selvinnyt vähemmällä. Ei olisi ehtinyt tulla konflikteja opettajien kanssa, ei olisi ehtinyt saada tietynlaista mainetta kaveripiirissä, ei olisi ehtinyt jäädä jälkeen kielten opiskelussa. Ei olisi nyt niin paljon korjattavaa samaan aikaan kun pitäisi uudetkin haasteet selättää, kasvaa murroiän yli ja ja oppia koko ajan uutta koulussa.



Erilaisia keinoja, joista voi olla tai olla olematta apua löytyy esim täältä: http://www.tampere.fi/perhejasosiaalipalvelut/neptunus.html



Muutenkin kannattaa lukea paljon ja selvittää itselleen, että mistä adhd:ssa oikein on kyse ja miten se näkyy, ei vain käytöksessä vaan myös ajattelussa jne. Sen kun tajuaa, niitä keinoja keksii aika hyvin itsekin. TÄmmöisen lapsen kasvattaminen on erilaista kuin tavallisen, muttakyllä se tehtävissä on, kunhan tietää, mistä on kyse.

sehän vaihtelee samallakin lapsella eri ikäkausina, eri ympäristöissä ja eri vuorokaudenaikoina.



Meidän lapsi ei ollut vaikeimmillaan silloin kun sai diagnoosin, eikä myöskään silloin kun lääke määrättiin (näiden välissä oli vuosia). Diagnoosin jälkeen tilanne meni seuraavat puolitoista vuotta vain pahemmaksi, koska koulussa yritetyt ensimmäisen hoitokeinot olivat ihan vääriä. Sitten seurasi parin vuoden jakso, jolloin meillä meni niin hyvin, että sairaala katkaisi hoitosuhteen, kun meni liian hyvin. Yläkoulussa homma kriisiytyi seiskaluokan joulun tienoilla, mutta siinä vaiheessa kun nuorisopsykiatrian byrokratia ehti lääkkeeenmääräämisvaiheeseen (kun ne pahuksen älykkyystestit ja masennustestit ja kaikki vastaavat täytyi myös tehdä taas uudestaan) seuraavan vuoden alkusyksyllä, me oltiin kesälomalla kotioloissa saatu jo iso osa psyykkisestä kriisistä purettua - se lääke vaan oli silti vielä tarpeen.



Sekin täytyy siis ottaa huomioon, että näissä menee kauan. Lääkettä ei määrätä "tuosta vaan", eikä se pilleri, edes sitten kun oikea annos on löytynyt, kerralla korjaa asioita, jotka vähän kerrallaan on pitkän ajan kuluessa menneet pieleen. Se oikeasti vaatii paljon työtä myös lääkkeen kanssa.

minulla 9-vuotias poika,ei diagnoosia,mutta vaikeuksia impulsiivisen käytöksen vuoksi,saa helposti raivareita,välillä vaikeauksia keskittyä,toisaalta välillä haaveilija.Sosiaaliset suhteet haastavia.



Ostin tuota Eye Q-valmisetta nestemäisen erään erittäin vaikean kouluviikon vuoksi,kun olin valmis ihan mihin vain.Sattumaa tai ei,ja tietysti kotona teemme hartiavoimin töitä näiden asioiden vuoksi,mutta yhtäkkiä koulusta tulee positiivista palautetta,treeneissä menee tosi hyvin,kaveri on yhtäkkiä ihan eri mies kotosallakin.Synkän marisijan tilalla on iloinen nuorimies,keksii leikkejä itsekseen,lukee kirjoja,nauresekelee.



En tiedä tosiaan mistä tämä yhtäkkiä johtuu,mutta jatkan taatusti valmisteen käyttöä.Meillä se nestemäinen ja sillä isolla alkuannostuksella.