Lue keskustelun säännöt.
Mitä mikin saa maksaa? Ja miksi?
08.11.2011 |
Kova keskustelu täällä joulukalenterin hinnoista.
Itse näen aiheen vähän laajemmin. Kannatan noin ylipäätään kaiken turhan kulutuksen hillitsemistä, hiilijalanjäljen pienentämistä.
Luonnonvarat eivät ole ehtymättömiä ja kaikki turha kulutus vain listää tuhlausta.
Tämän haluaisin lasteni oppivan.
Kommentit (11)
Hyvä kun jaksatte välittää. Mä olen menettänyt toivoni maailman pelastamisesta, ja nautin surutta kaikesta uudesta ja kivasta. En säästele rahojani vaan ostan mitä mieli tekee, en kuitenkaan krääsää enkä huonolaatuista roskaa. Vien vanhat tavarat kiertoon kyllä enkä heitä roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kakkosen kanssa en.
Mielestäni usein kallis on juuri kestävää ja laadukasta ja jos ostaa uutena niin todellakin kannattaa satsata laatuun. Vanhemmillani on edelleen käytössä yli 40 vuotta vanha designsohva, oma (kalliskin) designsohva on vasta hieman yli 20 vuotta, mutta kulkee varmasti mukana aina eläkeikään asti. Pari vuotta sitten perin isovanhemmiltani 60 vuotta vanhan sohvan, joka sekin oli aikoinaan todella arvokas.
Sotkan tms. halpissohva tuskin kestää sukupolvelta toiselle. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan.
Itse ostan laadukasta (=usein kallista) juuri siksi, että käyttöikä on pitkä. Tuotteen valmistuksen jalanjälki kun on varsin iso. Kiinnitän huomiota siihen, missä tuote on valmistettu, suosin lähellä valmistettuja ja tuotettuja tuotteita. Vältän turhia pakkausmateriaaleja.
Kaikesta tästä huolimatta ostin lapsille legokalenterit: legot ovat pitkäikäisiä ja sukupolvelta toiselle siirtyviä leluja (lapsilla käytössä isänsä vanhoja, yli 40 vuotta vanhoja legoja). Kalenterin pakkausmateriaali hirvittää, mutta joskus teen kompromisseja. Lapsilla on kyllä myös monivuotinen taskukalenteri, johon laitan pähkinöitä, rusinoita, suklaata, jotain pientä ja itsetehtyä.
En halua olla lasten kanss aliian ehdoton, tiedän monta ekoperhettä joissa liiallinen äärimmäisyyksiin meneminen on kostautunut ja lapsista on tullut oikeita kerskakuluttajia (kun ei kerran lapsena saanut).
Joskus maksaa maltaita pelkästi merkistä.
Ekologisemmasta elämäntavasta golbaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhlataan ja tuhlataan. Kaikki loppujen lopuksi ihan turhaan.
Kaiken tavaran sijaan voitaisiin keskittyä hyviin ihmissuhteisiin, parisuhteisiin ja perheisiin. Kunhan vaan olisi aikaa ja tahtoa - mutta niitähän ei voi ostaa.
hiilijalanjäljen ja kulutuksen hillitsemisen kannalta ei ole pätkänkään väliä, mitä joku maksaa. Silläkään ei ole väliä, minkä laatuista se on. Sitä vaan ei kuluteta missään oloissa.
NO mä haluan vähentää kulutusta ja elää mukavasti, nii nettä lapseni saavat mukavia muistoja ja elämyksiä. Meillä se joulukalenteri on hoidettu kestoversiolla: jaakaapin ovessa roikkuu joulusukka, johon joka aamu ilmaantuu pieni yllätys. Yllätys voi olla nekku tai pipari, mutta voi se olla pikkuauto tai kynäkin.
TÄrkeintä on, ettei ota itseään vakavasti, sillä maalma tuhoutuu kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä perinnön jätät lapsillesi?
Millainen heidän maailmansa on, kun sinä olet mummoiässä? Etkö edes omalta osaltasi halua vaikuttaa siihen mitenkään?
Minkä perinnön jätät lapsillesi?
Millainen heidän maailmansa on, kun sinä olet mummoiässä? Etkö edes omalta osaltasi halua vaikuttaa siihen mitenkään?
mä en vaan viitsi bygätä mitään jalustoja sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hiilijalanjäljen ja kulutuksen hillitsemisen kannalta ei ole pätkänkään väliä, mitä joku maksaa. Silläkään ei ole väliä, minkä laatuista se on. Sitä vaan ei kuluteta missään oloissa.
NO mä haluan vähentää kulutusta ja elää mukavasti, nii nettä lapseni saavat mukavia muistoja ja elämyksiä. Meillä se joulukalenteri on hoidettu kestoversiolla: jaakaapin ovessa roikkuu joulusukka, johon joka aamu ilmaantuu pieni yllätys. Yllätys voi olla nekku tai pipari, mutta voi se olla pikkuauto tai kynäkin.
TÄrkeintä on, ettei ota itseään vakavasti, sillä maalma tuhoutuu kuitenkin.
Aika usein aikuinen luulee tietävänsä, mikä on kivaa ja tavoiteltavaa. Itsekin luuulin äitiurani alkuvaiheissa tietäväni mutta toistin vain niitä juttuja joita muutkin tekivät, yleensä median ja mainonnan uhreina. Nykyään ajattelen erilailla ja kkeskityn olemaan laiska mutta luova elämysten tarjoaja.
Mitä hemmettiä tekee esim. 30 €:n joulukalenterilla?
Tai miksi maksaa T-paidasta 50 €?
Tai kengistä yli 100 €?
Ihan sama, vaikka olisi rahaa. En näe mitään järkeä ostaa uutta ja kallista, jos ei ole mitenkään perusteltua.
Kannatan kierrättämistä ja vanhan kunnostamista.
Poikani valittaa, että mun pitäisi ostaa uusi tv, kun entinen on 8 v vanha kuvaputkitv. Pitäisi olla uudempi ja hienompi. No, en tietenkaan osta uutta, kun vanha toimii moitteettomasti.
Samoin en osta modernia läppäriä, kun entinen isolla päätteellä omistettu koulukäytössä kone on täysin kunnossa.
Enkä osta uutta autoa vain siksi, että entinen on yli 5 v vanha.
Esimerkkejä on vaikka kuinta. Järki käteen tässä kulutushysteriassa!