olen rakastunut, mutta naimisissa ja äiti

Jos haluat pois omasta huonosta liitostasi, lähde, mutta älä pilaa toisen liittoa.

ap

Oletko onneton omassa avioliitossasi?

Onko tällä rakkautesi kohteella tunteita sinua kohtaan?



Oletko valmis jättämään miehesi tämän toisen takia? Entä onko tämä toinen valmis jättämään perheensä sinun takiasi?



Jos olette valmiita molemmat lähtemään suhteistanne, ja aloittamaan uuden elämän yhdessä, niin ehkäpä se kannattaa? Ainakin enemmän kuin se, että molemmat eläisi rakkadettomassa avioliitossa.



Onko tämä joku työpaikkaromanssi vai tuttavaperhe-romanssi (tää olis pahempi, välit menee tuttavaperheen vaimoon kuitenkin)

olin jättämässä mieheni ja menin siinä mielentilassa juttelemaan tälle miehelle. Hän mukavana jutteli kanssani. Mitä enemmän häntä tunnen sitä enemmän hänestä olen pitänyt, ja nyt se sitten lopulta jysähti. Olen rakastunut niin että kädet tärisevät. En mitään muuta haluaisi kuin olla hänen kanssaan.



Hänellä ok elämäntilanne ja avioliitto ja lapset. Ennen minun tapaamistani ei ajatustakaan että pettäisi. Nyt olen saanut hänenkin päänsä sekaisin. Sanoo kuitenkin että se on vain ohimenevää ja että hän tietää että haluaa pysyä liitossaan.



Eihän siihen sitten ole paljon sanomista.



ap

Tuo on tosi ikävä tunne, joutua rakastamaan yksin. Tietääkö miehesi sinun tunteistasi tätä toista miestä kohtaan? Onko toivoa, että tämä olisi joku ohimenevä ihastus ja saisit kaivettua rakkaudentunteet esiin omaa miestäsi kohtaan?



Onnellista elämää sinulle, toivon että saat tunteesi järjestykseen.

T. nro 7 (jos oikein muistan..?)

millään otettua etäisyyttä tähän ihastukseesi? onko tää joku työpaikallasi oleva henkilö, tuttava, naapuri tai joku miehesi kaveri vai joku muu jota joudut pakosta tapaamaan? jos ei ole niin yritä ottaa etäisyyttä. pois silmistä, pois mielestä.

ei tuttavaperhe eikä työpaikka eikä mitään muutakaan yhteistä tuttavapiiriä. Minä olisin valmis lähtemään hänen matkaansa vaikka maailman ääriin, mutta ymmärrän että jos hänellä asiat on jo hyvin niin ei se vaihtamalla parane. Aluksi yritin olla ihan hillitty mutta ei voi mitään, nyt karkasi lopulta ja pahasti.



Ehkä katson tätä viiden vuoden kuluttua oman miehen kainalosta - tai sitten eronneena jonkun toisen miehen kainalosta. Kumpikin vaihtoehto tuntuu kuitenkin nyt kestämättömältä.



ap

Nyt etäisyyttä ja järkeä päähän. Rakastumiseen on aina " tarve" , mieti mistä syystä sinun tarpeesi voisi johtua? Hellyydenkaipuu? Rakastumisen kaipuu?

naisena olemisen tarve, rakkaudenkaipuu, hellyyden ja seksin ja kumppanuuden ja tulevaisuuden ja onnen ja...



etäisyys varmaan olisi ainoa joka auttaa mutta kun se on kuin huume, tänään kiellän ja huomenna kerjään

Ystävää tai tai vaikka siskoa? Jos saisit jollekin puhua ja purkaa tätä asiaa, saisit varmasti purettua pahimmat paineet pois. Ystäväsi voisi auttaa sinua järkeilemään asiaa ja sitten se toinen mies ei enää varmasti tuntuisikaan niin ihanalta asialta jonka takia voisit heittää kaiken menemään.

ymmärrettävistä syistä, en tietysti halua että mies tietää mitään jos päätämmekin vielä yrittää yhdessä. Tarpeetonta painolastia hänelle jos vaikka pääsenkin tämän yli.



On minulla bestis tyttöystävä, ehdottoman luotettava ja tiedämme toisistamme kaiken. Nyt kun tämän kerran yritän jotain salata niin pää räjähtää ja sydän halkeaa. Ehkä soitankin illalla lenkiltä.



ap

kyllä se helpottaa.ei se vaihtamalla parane.

Ei se nyt päätä selvittänyt mutta helpotti vähän. Tuntuu että olisin ihan valmis eroamaan, en toisen miehen takia vaan ihan sen takia että ollaan umpikujassa.



Olen ihan eri nainen kuin se joka kauan sitten alkoi seurustella. Ja oletan että mieskin on muuttunut tässä matkalla. Onko mahdollista aloittaa sen saman miehen kanssa alusta niinä ihmisinä mitä me nyt ollaan? En tiedä mistä päästä sellainen pitäisi aloittaa ja onko se ylipäätään mahdollista. Tämä nainen joka nyt olen ei valitsisi sitä miestä joka hän silloin oli, vaan sen johon nyt olen rakastunut...'



apua.



ap.

tämä nainen ei valitsisi sitä miestä joka hänestä NYT on tullut. Ehkä voisikin valita sen joka hän silloin oli, mutta se muutoksen suunta on ollut eri kuin mitä kuvitteli.



Sen sijaan tätä nykyistä ihastusta en varmaan olisi silloin valinnut sellaisena, vaan nyt tänä mikä hänestä on tullut. Miksi me muutumme, miksi ei voi pysyä samana, kun kuitenkaan ei enää voi oikeasti valita uudelleen.



ap

ja miksi ei kannata rakastua



ap

minun ei tarvitse saada ja vaatia kaikkea puolisolta, hänen ei tarvitse olla kaikkea koska minulla on muutakin.



Lisäksi kun aiemmin oli kurja olo että mies ei halua, nyt ei voisi vähempää välittää vaan tuntee itsensä naiseksi muutenkin.



Ehkä se sitten on hyvä ja opetus sinänsä, ettei se puoliso voikaan täyttää kaikkia tarpeita, eikä häneltä ehkä pitäisikään vaatia ihan kaikkea. Mutta ilmeisesti olisi suotavaa tässä yhteiskunnassa että sitä seksiä, hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta ei kuitenkaan ulkoistettaisi. Ja sehän meiltä juuri puuttuu...

onhan se kiva tunne, mutta laantuu sitä nopeammin, mitä enemmän miehen seurassa olet. Jos saat hänet, olette eron partaalla vuoden-kahden sisällä.

eli pitäisi hankkia immuniteetti olemalla enemmän sen miehen seurassa että huomaisi ettei se olekaan sitä mitä kuvittelin. Entä jos vaikutus onkin päinvastainen, jos pidän yhä enemmän siitä mitä näen?



ap

Mulla oli aivan vastaava tilanne joka päätyi pettämisen asteelle. Sen jälkeen tälle miehelle iski kova morkkis ja juttu loppui siihen. En ole toipunut vieläkään. Joku saattaisi sanoa, että aivan oikein siitäs sait... Omalla miehelle en voi kertoa mitään, koska tämä toinen mies oli yhteinen tuttumme ja kenellekkään muulle en voi tunteitani purkaa. Olo on aivan hirveä jopa hyväksi käytetty. Elikkäs kannattaa todella harkita ja pitkään ennen sitä seuraavaa askelta. Harvoin nämä kuviot taitaa onnellista loppua saada, minä olen opetukseni saanut. Kun vielä voisi unohtaa.

Kyllähän sitä yleensä ollaan rakastuneita, jos naimisissa ollaan. Vai eikö jonkun mielestä rakkaus kuulu avioliittoon? ;)