Lapseni kummit antoivat toiselle kummilapselle itsetehdyn lahjan! (meille ostetun)

sinun itsekkyytesi. Helvettiäkö sinä vaadit yhtään mitään pennullesi?



Siis mikä nykyajan vanhempia vaivaa...

Kai ne nyt valtaosin on kaupasta ostettuja. Ja ei kaikki edes arvosta itsetehtyä, jos ne kummivanhemmat ei tienneet että tykkäisit enemmän itsetehdystä. 4 vuotta on lisäksi aika pitkä aika, jospa käsityöinnostus on herännyt vasta viime aikoina?

Opettele sietämään sitäkin.

Mutta olen sanonut kummeille, että me ostamme kaiken mitä tarvitaan. Kummeja ei velvoiteta ostamaan mitään. Kunhan olen jonkun vaan saanut kummiksi kirkonkirjoihin. Koska olen halunnut kastaa lapset enkä vain antaa nimeä.

mikä tässä nyt on se ongelma? Oletko loukkaantunut siitä kun lapsesi ei ole saanut itse tehtyä lahjaa? Hieman epäselvästi kirjoitit.. Ehkä sinun lapsesi saa heiltä itse tehdyn lahjan vaikka jouluna, mistä sen voit tietää.



Ja pääasiahan on että kummit muistavat, oli se lahja minkälainen tahansa. Ajatus on tärkein!

meidän lapsellemme antamansa kehyksen taas toiselle lapselle. Ottivat siis ton kehyksen kaiverrettavaksi ristiäisten jälkeen eivätkä koskaan kaiverruttaneet vaan antoivat sen kehyksen seuraavalle kummilapselle ristiäislahjaksi. Ajattelivat, että koska olivat jo kolme vuotta viivytelleet ton kaiverruksen kanssa niin me ei sitä kehystä enää muisteta. Tosi jees.

meidän lapsellemme antamansa kehyksen taas toiselle lapselle. Ottivat siis ton kehyksen kaiverrettavaksi ristiäisten jälkeen eivätkä koskaan kaiverruttaneet vaan antoivat sen kehyksen seuraavalle kummilapselle ristiäislahjaksi. Ajattelivat, että koska olivat jo kolme vuotta viivytelleet ton kaiverruksen kanssa niin me ei sitä kehystä enää muisteta. Tosi jees.

ap varmaan valittelisi kamalaa vääryyttä, miten he saivat vain itsetehdyn ja toiselle on raaskittu ostaa...

mutta jos rahaa ei joskus oikein olisi, niin teen silloin lahjat itse. Ei siis mikään arvostamisjuttu vaan käytännön sanelema tapa. Myös into tehdä itse vaihtelee tosi paljon, välillä teen paljonkin, jonain vuosina en ollenkaan.

meidän lapsellemme antamansa kehyksen taas toiselle lapselle. Ottivat siis ton kehyksen kaiverrettavaksi ristiäisten jälkeen eivätkä koskaan kaiverruttaneet vaan antoivat sen kehyksen seuraavalle kummilapselle ristiäislahjaksi. Ajattelivat, että koska olivat jo kolme vuotta viivytelleet ton kaiverruksen kanssa niin me ei sitä kehystä enää muisteta. Tosi jees.

olisitte kertoneet heti niin kaiverrukset olisi olleet heti kunnossa. Ihan älytöntä pelleilyä toi annetaan lahjat kerätään lahja ja viedään kaiverrukseen ja tuodaan uudestaan. Kenellä on aikaa ja halua tollaseen.

Vertailet jotain neljä vuotta sitten annettuja lahjoja!

Muistaminenhan on tärkeintä, välittäminen ja lapsen ja kummin välinen suhde. Vai olenko ymmärtänyt kummiuden ihan väärin (minulla kuusi kummilasta ja kolme omaa, joilla yhteensä kuusi kummia)? Se onkin lahjakisa, jonka tarkoitus on tyydyttää kummilapsen vanhempia. Jessus!

no ehkä jostain syystä haluavat tehdä itsetehdyn lahjan juuri tuolle kummilapselle. Itsekkin kudon kaiken näköistä siskoni lapselle, mutta en miehen siskon lapselle vaikka molemmat ovat kummilapsiani. Oma siskoni tekee sitten minun lapselleni vastalahjaksi ommellen mekkoja yms. Ei kyse ole tässä erityisesti kummiudesta vaan minun ja siskoni keskinäisestä suhteesta ja tavallaan taitojen vaihtokaupasta. Miehen siskonkin kanssa olen läheinen, mutta hän ei ole niin käsityöihminen kuin siskoni. Molemmat kummilapset ovat meille yhtä rakkaita vaikka vain toinen saa omatekemiä neuloksia, toinen saa sitten jotain muuta. En kuitekaa kerkeä kaikille neulomaan.