Perheellinen joka pettää, pitäisi tuomita rikosoikeudellisin rangaistuksin

voi lähteä ratkomaan jos toinen ei näe siihen mitään tarvetta! Oma eksäni oli sairaalloisen mustasukkainen, halusi tulla mukanani lähikauppaankin että pystyi seuraamaan vilkuilenko muita miehiä. Koko elämäni oli kauheassa kontrollissa toisen kuvitelmien vuoksi. Hän ei missään vaiheessa lakannut epäilemästä ettenkö voisi tilaisuuden tullen pettää vaikka en ollut koskaan antanut pienintäkään aihetta. Ja ihan suomalainen oli. Suhde muuttui ahdistavaksi ja halusin hakea meille apua mutta mies ei nähnyt itsessään mitään vikaa vaan raivostui siitä että pidin hänen käytöstään vääränä. Jotenkin oudosti tässä nyt unohdetaan se että ketään ei voi pakottaa saamaan apua ennen kuin äärimmäisessä tilanteessa.

oli hengenvaarallinen kokemus johon en halua joutua enää koskaan. Ei oltu naimisissa. Silti mies roikkui eron jälkeen vuosia perässäni, syytteli, haukkui ja uhkaili. Hän sanoi mulle mm. että jättämisestä pitäisi langettaa kuolemantuomio. Onhan näitä mielipiteitä.

eikö silloin myös rikottaisi lapsen perhe? Jopa pahemmin kuin erotessa, jolloin tapaamiset/asuminen kahden vanhemman kanssa esim. samalla paikkakunnalla on helpompi järjestää? Verrattuna vankilavierailut jollain kaukana olevalla paikkakunnalla silloin tällöin. Ja tuskin tällaisen vankeustuomion jälkeen perheonni enää kukoistaisi kuitenkaan.



Tuo rangaistusmentaliteetti on ihan kauhea, suorastaan sairas.