Menetin ystävän :(

mikä mahtaa olla syynä siihen ettei hänellä ollut muita ystäviä kuin sinä? Eikä oiken muutakaan elämää työn lisäksi?

Puhut aika rumasti ystäväsi yksinäisyydestä ja aliarvioit hänen elämäänsä. Mitä hän siellä fb:ssäkään tekisi, jos sinä olisit todella hänen ainoa kontaktinsa sosiaaliseen elämään? :)



Vanha sanonta sanoo, että älä lainaa ystävältä, jos haluat pitää hänet. Noin isoista summista olisi hyvä tehdä kirjallinen sopimus, ystävienkin kesken.

ehkä hän on joutunut monta kertaa elämässään ihmisten pettämiksi eikä osaa luottaa keneenkään. Ja ehkä hän kuitenkin kuvitteli kohtuunopeaa takaisinmaksua tuolle lainalle vaikka selitit alunperinkin tilannetta. EHkä asia kuitenkin hänen mielessään kääntyi noin, että hän on jälleen kerran tullut huijatuksi.



Mitä jos koittaisit sopia hänen kanssaan jonkun maksuaikataulun, jolloin lyhennät tuota velkaa vaikka pienen summan joka kk. Ja jos jostain saat joskus vähän rahaa niin sillä lyhennät heti vähän enemmän.

maksat noin ison lainan takaisin. Että teet kaikkesi saadaksesi rahat jostain muualta esim. pankista ja maksat hänelle takaisin.

lainaasi. En mä kehtaisi lainata kaverilta, jos en olisi varmasti maksamassa sitä esimerkiksi seuraavan kuun 15. päivä takaisin. Vähemmästäkin sitä katkeaisi välit, jos ei lainojaan hoida.



Mikset ole edes "lyhentänyt" lainaa koko tänä aikana? Siitähän on jo kuukausia, kun vippasit rahat. Ei sitä koko summaa tarvi haalia kerralla, jos kerran et pysty, mutta vaikka 200 Euroa kerrallaan.

monta kertaa hänelle mitä aioita ja mitä ajattelet ja tunnet.



Minuakin ärsyttää tuo sinun säälisi ja itsesi ja oman elämäsi asettaminen hänen elämänsä yläpuolelle.



Jokainen valitsemme elämämme tien. On minullakin eristäytyvä kaveri mutta en kyllä kuvittele itsäeni häntä paremmaksi.

lyhentänyt lainaa pois? Ehkä ystäväsi ei odotakaan koko summaa kerralla, vaan on ajatellut, että ajan kanssa lyhentelet sen pois, ja kun ei ole suorituksia tullut, on alkanut epäillä, ettet maksa ollenkaan? Kannattaa nostaa kissa pöydälle, ja keskustella asia selväksi (paitsi tietysti jos olet niin jo tehnyt)?

Lainasin lähisukulaiselleni 2000€, joka vastaa kuukauden tuloja perheessämme. Tuosta lainasta on aikaa kaksi ja puoli vuotta, euroakaan en ole takaisin saanut. Sukulainen välttelee minua, rahasta puhuu vain sen verran että vähättelee tulojaan ja vinkuu minulle köyhänä elämistä. En tiedä, miten hoitaa asia enää fiksusti- homma on muuttunut niin mauttomaksi että ihan hävettää olla sukua tuollaiselle tapaukselle!



Ymmärrän sen, ettei rahaa ole aina ollenkaan. Sitä en ymmärrä, että tililleni ei kilahda edes kymppiä kuussa, vaikka sama summa kuluu velalliselta johonkin turhaan joka kuukausi.

..ei ollut hänestä rumasti puhua, missään nimessä mutta usein ihmettelen että miksi lapseton ihminen ei hanki itselleen ns. elämää. Kun itse on kahden lapsen yh-äiti niin välillä ihan kadehdin kaikkea sitä vapaa-aikaa jota hänellä on. Mutta rumasti ei ollut tarkoitus puhua.



Ja hän tietää tilanteeni ja olen kertonut siitäkin että joka ainoan ylimääräisen euron hänelle antaisin jos sitä olisi. Ja olen luvannut maksaa kaiken takaisin ja varmasti maksankin. Esim. tässä kuussa olen laskenut että saisin maksettua hänelle ainakin 100 euroa.



Mutta voiko ystävyys enää koskaan jatkua, lainan maksun jälkeenkään?

Itsekin joskus olen lainannut ystäville, joku jopa sellainenkin lainaaja ettei koskaan maksanut takaisin, niin en koskaan voisi rahan tulla ystävyyden edelle, oli summa mikä tahansa. Tai jos tietäisin ystävän tilanteen, en ainakaan uhkailisi häntä vaan yrittäisin keskustella ystävällisesti ja järkevästi asioista.



Harmittaa toisaalta, että lainanmaksun jälkeenkään en usko että pystyn/pystytään enää olemaan ystäviä. Minua jää kaivertamaan se miten hän minua uhkailee ja häntä varmaan se että tietyllä tapaa hän uskoo minun huijanneen häntä.



:(

Jos ajattelit maksaa sen sitten kun joskus jostain saat 1000 ylimääräistä euroa niin sitä päiväähän ei ihan heti tule.

..että alkujaan puhuimme että lyhennän sitä erissä ja niin olen tehnytkin. Tosin vasta 200 euroa olen lainaa maksanut ja laittanut hänelle jopa nettipankin saldotilanteesta kopion jotta hän oikeasti tietää että olen ihan pulassa muutenkin ja kituuttelen koko ajan.



Minua vaivaa eniten se ettemme voi asiasta puhua asiallisesti vaan hänen on uhkailtava. Ja se ettei hän voi olla kanssani missään tekemissä? Miksei silti voisi kutsua kahville (minä en kutsu kun ei hän muutenkaan koskaan suostu tulemaan) tai mennä vaikka lenkille?



Enkä koe olevani häntä parempi millään muotoa. En kai muuten surisi ystävyyden menettämistä jos jotenkin aliarvioisin häntä. Tarkoitan että luulin hänen osaavan arvostaa esim. ystävyyttä kun ei se nyt puussa kasva.

mielinmäärin, se ei tunnu samanlaiselta taivaan lahjalta kuin sille, jolla sitä on harvoin. Ei suinkaan ole sellainen olo että ihanaa, mä voin tehdä MITÄ VAIN!

Selittelet täällä ja samassa kappaleessa toteat että maksaisit jos vain olisi ylimääräistä- sitten kerrot että tässäKIN kuussa voisit maksaa jopa satasen takaisin. Ja miksi tuo "en tiedä, voisimmeko enää olla ystäviä" alkaa kuulostaa synonyymiltä sanoille "ehkä en maksakaan takaisin, jos emme ole väleissä"..?

Selittelet täällä ja samassa kappaleessa toteat että maksaisit jos vain olisi ylimääräistä- sitten kerrot että tässäKIN kuussa voisit maksaa jopa satasen takaisin. Ja miksi tuo "en tiedä, voisimmeko enää olla ystäviä" alkaa kuulostaa synonyymiltä sanoille "ehkä en maksakaan takaisin, jos emme ole väleissä"..?

MAKSAISIN KAIKEN JOS TOSIAAN OLISI NIIN PALJON !

Ja todellakin, vaikka hän ei koskaan enää soittaisi, ottaisi mitään yhteyttä tai peiliin katsoisi, niin aion maksaa joka helvetin euron takaisin. Sen verran minullakin on omaa ylpeyttä etten kenellekkään velkaa jää.

Mietin vaan kelpaanko koskaan hänelle enää tämän jälkeen? Tuskinpa. Tai haluanko itse uhkailujen jälkeen olla vielä ystävää?

T. Ap

Selittelet täällä ja samassa kappaleessa toteat että maksaisit jos vain olisi ylimääräistä- sitten kerrot että tässäKIN kuussa voisit maksaa jopa satasen takaisin. Ja miksi tuo "en tiedä, voisimmeko enää olla ystäviä" alkaa kuulostaa synonyymiltä sanoille "ehkä en maksakaan takaisin, jos emme ole väleissä"..?

MAKSAISIN KAIKEN JOS TOSIAAN OLISI NIIN PALJON ! Ja todellakin, vaikka hän ei koskaan enää soittaisi, ottaisi mitään yhteyttä tai peiliin katsoisi, niin aion maksaa joka helvetin euron takaisin. Sen verran minullakin on omaa ylpeyttä etten kenellekkään velkaa jää. Mietin vaan kelpaanko koskaan hänelle enää tämän jälkeen? Tuskinpa. Tai haluanko itse uhkailujen jälkeen olla vielä ystävää? T. Ap

Peiliin eli siis minuun, tarkoitin. Että vaikkei päin enää katsoisi.

ap taas

rahat ovat tiukilla niin silloin ei ap käydä viihteellä, vaan säästetään!

Sanoitko lainatessasi tuon summan että saattaa mennä maksamiseen 1-2 VUOTTA? Tuota tahtia siihen menee tuon verran. Yleensä jos sanotaan, että en ole varma milloin pysty maksamaan takaisin, niin tarkoitetaan että ei voi maksaa esimerkiksi heti ensi viikolla. Ja vaikka hän haluaa rahansa takaisin jo hyvin pian, niin oletkos ajatellut millaisen palveluksen hän sinulle teki? Muuten olisit ulosotto-jonossa, vai kuinka?



Meniköä asia tosiaan niin, että lainan jälkeen ei kuulunut ystvävästä mitään ja seuraava yhteydenotto oli "uhkailuviesti"?.. Epäilen.



Ei asiat aina niin mustavalkoisia ole. Oletk tosiaan soittanut ja kertnut tilanteesta ja ajatuksistasi ihan naamatusten tai pyhelimella? Ei vain epämääräisllä tekstiviesteillä.

vaikka tämä ei nyt ihan teidän tilanteeseen pädekään, eli teillähän velan antaja on katkera eikä velallinen.... Mutta joka tapauksessa, kavereille ei kannata lainata/ottaa lainaa, koska se saattaa ikävä kyllä johtaa välien viilenemiseen, ja se on niin vanha totuus, että siitä on ihan sananlaskukin.

rahat ovat tiukilla niin silloin ei ap käydä viihteellä, vaan säästetään!

kertaakaan en tuon lainaamisen jälkeen olekaan käynyt viihteellä, tai missään muuallakaan.

Sanoitko lainatessasi tuon summan että saattaa mennä maksamiseen 1-2 VUOTTA? Tuota tahtia siihen menee tuon verran. Yleensä jos sanotaan, että en ole varma milloin pysty maksamaan takaisin, niin tarkoitetaan että ei voi maksaa esimerkiksi heti ensi viikolla. Ja vaikka hän haluaa rahansa takaisin jo hyvin pian, niin oletkos ajatellut millaisen palveluksen hän sinulle teki? Muuten olisit ulosotto-jonossa, vai kuinka? Meniköä asia tosiaan niin, että lainan jälkeen ei kuulunut ystvävästä mitään ja seuraava yhteydenotto oli "uhkailuviesti"?.. Epäilen. Ei asiat aina niin mustavalkoisia ole. Oletk tosiaan soittanut ja kertnut tilanteesta ja ajatuksistasi ihan naamatusten tai pyhelimella? Ei vain epämääräisllä tekstiviesteillä.

Sovimme, että maksan heti kun pystyn ja niin paljon kun pystyn. Ja olen kertonut tilanteestani reilusti, että olen tällä hetkellä täysin rahaton ja kaiken ylimääräisen käytän tuon velan maksuun.

Ja olen jo ulosottojonossa, siksi palkasta jääkin niin pieni osa jäljelle. Odotan pääsyä velkajärjestelyyn tällä hetkellä.

Ja asia tosiaan meni niin, että velan antamisen jälkeen en enää kuullut hänestä mitään, paitsi uhkailuviestejä, viimeisimmän sain tänään jossa hän haukkui minua huijariksi.

Ja niin, ei tosiaan ole asiast mustavalkoisia. Enkä tosiaan tee tätä hänelle tahallaan.

Ja opin tästä sen etten koskaan enää lainaa kaverilta, ystävältä tai perheenjäseniltä.