Kysymys ydinperheessä eläville (lapsen lahja)

tyhmä sen lupaamaan.

lasten (iät 5,7,10 ja 12) synttärilahjat ovat tilanteesta ja tarpeesta ja sopivasta lahjasta riipuen olleet max 120 euroa. En osaa sanoa tuohon, jos rahaa olisi käytössä kysymykseen mitään. Kuukausi tulomme ovat 8 000 euroa kuussa.

Jos ne kattaa asumiskulut, ruoat ja bensat yms. niin kyllä saa.

tyhmä sen lupaamaan.

Kuten kirjoitin tuonne toiseen ketjuun, niin ei sitä sentään toisen vanhemman typeryyden takia lähdetä taloutta tuhoamaan ja laskuja jättämään rästiin. Sitä paitsi mä en käsitä tuota, ettei lapselle tehtyä lupausta saisi koskaan perua. Tottakai joskus tulee tilanne, ettei siitä saa pidettyä kiinni ja vanhemman tehtävä luotettavuuden lisäksi on myös opettaa lapsi kestämään pettymyksiä. ELämä ei mene aina niin kuin on suunniteltu ja joskus lupaukset joudutaan perumaan. Lupauksen peruminen pitää selittää, mutta se on nieltävä. Sen kanssa on lapsenkin opittava elämään.

Mulla on yksi kaveri, joka ei ikinä voi perua lapselle annettua lupausta. Lapsi on hirveä kitinäkalle ja huonosti kasvatettu narisija. Ei kestä mitään pettymyksiä. Jos äiti on luvannut viedä vaikka seuraavana päivänä puistoon, niin sinne mennään, vaikka olisi kaatosade tai äiti 39-asteen kuumeessa.

niin kyllä. Mitään humpuukia ei noin isolla rahalla ostella.

tyhmä sen lupaamaan.

Kuten kirjoitin tuonne toiseen ketjuun, niin ei sitä sentään toisen vanhemman typeryyden takia lähdetä taloutta tuhoamaan ja laskuja jättämään rästiin. Sitä paitsi mä en käsitä tuota, ettei lapselle tehtyä lupausta saisi koskaan perua. Tottakai joskus tulee tilanne, ettei siitä saa pidettyä kiinni ja vanhemman tehtävä luotettavuuden lisäksi on myös opettaa lapsi kestämään pettymyksiä. ELämä ei mene aina niin kuin on suunniteltu ja joskus lupaukset joudutaan perumaan. Lupauksen peruminen pitää selittää, mutta se on nieltävä. Sen kanssa on lapsenkin opittava elämään. Mulla on yksi kaveri, joka ei ikinä voi perua lapselle annettua lupausta. Lapsi on hirveä kitinäkalle ja huonosti kasvatettu narisija. Ei kestä mitään pettymyksiä. Jos äiti on luvannut viedä vaikka seuraavana päivänä puistoon, niin sinne mennään, vaikka olisi kaatosade tai äiti 39-asteen kuumeessa.

Eli aikuiselle voi ihan samalla tavalla selittää, että lupasin maksaa vuokran, mutta en maksanutkaan, kun tuli muita menoja.

Otetaan säästötililtä sen verran. Kannattaa laittaa rahaa sukanvarteen siinä vaiheessa, kun on tuloja, sitten voi sieltä maksaa kivoja juttuja köyhyyden keskellä.

esim. joululahjaksi voi 2 lasta saada yhteiseksi esim. pelikonsolin.

Eihän yh:lla yleensä enempää jääkään?

Mutta jos lapsia on useampi, niin jokaiselle ei kyllä pysty tuota 300 lahjaa ostamaan.

Siis miten tämä liittyy nimenomaan YDINperheisiin???



Mutta asiaan: ei tuollaiseen kysymykseen voi yksiselitteisesti vastata. Sehän riippuu ihan tilanteesta - mikä se lahja olisi, mitä muita vaihtoehtoja on, ja mitä muita hankintoja perheellä mahdollisesti on. Riippuu myös lapsen iästä.



Esim. jos lapsi TARVITSEE jotain, joka on kallista, niin miksei. Tai jos ei välttämättä tarvitse, mutta on ymmärrettävää, että haluaa, niin ehkä voi saada - riippuu lahjasta. Pelkän rahan kulutuksen takia emme ostaisi mitään.



Tällä hetkellä kun lapsi on vielä pieni, emme todellakaan laittaisi lahjaan noin paljon rahaa, koska ei ole mitään niin tärkeää ja kallista, mikä olisi "pakko" saada. Mieluummin laitettaisiin koko 600 eur koko perheen yhteiseen matkaan tai muuta sellaista.

ja lupauksia ei rikota, kuin pakottavista syistä.

Kyllä lapsi voisi saada kalliimmankin lahjan, jos kerran on noin paljon ylimääräistä niiden pakollisten (asumismenot, liikenne, ravinto, hygienia ja puhtausvakuutukset, lääkkeet ym terveysmenot, puhelin, netti ja vaatetus) menojen jälkeen.



Tuostahan saisi säästöönkin!

mutta lapseni sai 260e kännykän, 245e takin, 160e talvikengät ja 3000e kielikurssin kesällä. Teen töitä sen verran, ettei tarvitse exältä pyydellä :-)

jompi kumpi vanhemmista on ajattelemattomuuttaa luvannut liian kalliin lahjan ja talous ei vaan kestä sitä. Pikkuisen suhteellisuudentajua teille myös mammat. Ei ne lapset siitä rikki mene, vaikka joskus joutuu perumaan lupauksensa. Niinhän me aikuisetkin perutaan. Jokainen järkevä ihminen tietää, että itseään ei sentään lupausten takia aleta hirttämään kohtuuttomaan tilanteeseen. Lapsen yksi elämän tärkeimmistä opetuksista on oppia sietämään pettymyksiä. Ja pettymyksen sietokykyä tulee myös siitä, että joskus lupauskin joudutaan perumaan. Elämä ei ole kiveenhakattua vaan siinä joudutaan luovimaan, luopumaan odotetusta ja kestämään se "kuin mies".



En minä vaadi, että lapselle tehdään jatkuvasti ohareita, mutta nyt alkaa aukeamaan yhteiskunnan curling-vanhemmuus. Se on sitä, että suhteellisuudentaju katoaa ja lapsi kasvatetaan johonkin ihmeelliseen kuplaan, jossa ikinä ei petytä, ikinä ei tarvi luopua odottamastaan ja mielummin vanhemmat jättää velvollisuutensa (maksaa sähköt, ruuat jne.) hoitamatta, jotta saadaan nauttia...