Lue keskustelun säännöt.
Miksi pienen ikäeron perheille v-ttuillaan?
05.11.2011 |
Jos joku äiti kysyy mielipiteitä että mitä tehdä jossain ongelmassa ja sanoo että lapset ovat vaikka kahden vuoden välein syntyneet, niin joku ole aina v-tuilemassa, että pitääkö lapsia tehtailla niin nopeassa tahdissa ja miksi olet tehnyt niin tiheästi lapsia. Kaksi vuotta ei ole mikään nopea tahti vaan aivan luonnollinen ja siinä on tietysti alussa raskasta ja myöhemmin sitten helpompaa! Onko ne jotka puhuu tehtailusta ja moitiskelee kateellisia, koska eivät uskaltaneet samaa ja päättävät siksi ettei se ei voi onnistua keneltäkään vaan kaikki menee pieleen? Vai käykö heidän kateeksi sitä että jotkut pystyvät ja jaksavat vai mitä ihmettä????
Kommentit (20)
Minulla on kolme pientä lasta pienin ikäeroin ja näin on tosi hyvä. Se ei silti tarkoita etteikö välillä olisi todella raskasta ja jaksaminen hieman huonompaa. Toisena päivänä raskasta ja toisena kaikki sujuu kuin tanssi ja elämä on yhtä hymyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos oisinkin, niin kyllä pitäisin vähän hölmönä tuollaista huomauttelijaa. Ihan niinkun lapsia yleensäkään tehtäis. Kyllä niitä aina saadaan, jos saadaan.
Ei mullekaan oo kukaan koskaan tuosta mitään kuittaillut ja lapset 1,5 vuoden ikäerolla.
Mulle on aivan sama, mitä muut on meidän ikäeroista mieltä, itse ollaan oltu hyvin tyytyväinen. Toki ensimmäinen vuosi kahden vaippaikäisen kanssa (joista nuoremmalla koliikki) oli kohtuullisen työläs, mutta hetkeäkään en katunut ja aika hyvin jaksettiin, vaikka mies teki reissutöitäkin.
Mä en arvostele muiden valintoja lasten ikäeroissa, mutta aivan sama, jos joku arvostelee meidän valintoja. Me olemme itse valinneet näin ja olemme tyytyväisiä omiin ratkaisuihimme.
ehkä oikeassa elämässä ihmiset pitävät mölyt mahassaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta useinhan täällä av:lla on kommentteja siitä miksi pitää lapset tehdä pienellä ikäerolla, kun joku kysyy ihan asiallisesti apua johonkin ongelmaansa. T. 4
En siis päin naamaa mitään sano, mutta mielessäni usein mietin, että "oliskohan tuokin juttu helpompaa jos olisit vähän odottanut sen kakkosen kanssa". Mutta muuten ihan sama minkälaisilla ikäeroilla kukin lapsensa hankkii. Enhän minä siitä kärsi jos muilla on rankkaa (muuta kuin valitusvirren lisääntyneenä määränä).
En nyt ihan ymmärrä mikä kiire kaikilla on se toinen heti perään hankkia. Odottaisivat vaikka vuoden lisää niin olisi huomattavasti helpompaa. Mutta tämä on niitä ikuisuuskysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä että elämä olisi mahdollisimman helppoa.
En siis päin naamaa mitään sano, mutta mielessäni usein mietin, että "oliskohan tuokin juttu helpompaa jos olisit vähän odottanut sen kakkosen kanssa". Mutta muuten ihan sama minkälaisilla ikäeroilla kukin lapsensa hankkii. Enhän minä siitä kärsi jos muilla on rankkaa (muuta kuin valitusvirren lisääntyneenä määränä).
En nyt ihan ymmärrä mikä kiire kaikilla on se toinen heti perään hankkia. Odottaisivat vaikka vuoden lisää niin olisi huomattavasti helpompaa. Mutta tämä on niitä ikuisuuskysymyksiä.
sen enempää aineelliset kuin henkisetkään edellytykset.
T. 3 lasta 4,5 vuodessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä aina välillä mietityttää miksi niitä vauvoja pitää väen väkisin saada mahdollisimman pienellä ikäerolla? Sylissä on ihana tuore uusi ihmisen alku, joka haluaa ja ennen kaikkea tarvitsee elääkseen aikuista koko ajan, niin jo äiti haaveileekin uudesta? Voiko äiti olla aidosti kiinnostunut tästä jo olemassa olevasta vai onko ajatukset siinä uuden odottamisessa?
kun kaikki tietää et lapset on tehty alle kolmen vuoden välein ettei äidin tartte mennä töihin niin ettei saa potkuja.Suurin syy kaiketi se et kaikki tietää et äitiysrahaa saa seuraavasta saman kuin ekasta vaikkei olis ollut töissä siinä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap:n lapsilla olis 4 vuotta ikäeroa, ap kuulis vinoilua juuri tuosta neljän vuoden ikäerosta.
Mutta kyllä aina välillä mietityttää miksi niitä vauvoja pitää väen väkisin saada mahdollisimman pienellä ikäerolla? Sylissä on ihana tuore uusi ihmisen alku, joka haluaa ja ennen kaikkea tarvitsee elääkseen aikuista koko ajan, niin jo äiti haaveileekin uudesta? Voiko äiti olla aidosti kiinnostunut tästä jo olemassa olevasta vai onko ajatukset siinä uuden odottamisessa?
Tietenkin äiti voi olla aidosti kiinnostunut, samoin isä. Lasten hankkiminen ja hoitaminen on normaalia perheen elämää, rakkautta, huomiota ja huolenpitoa riittää kyllä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sitä toista tosissaan yritetään alulle mahdollisimman pian ensimmäisen synnyttyä. Ennenkuin ehditään tutustua tähän ensimmäiseen edes kunnolla.
Lasten hankkiminen on normaalia, mutta ei ne lapset minnekkään katoa ja siksi hyvin voisi ikäero olla sen kaksikin vuotta.
mutta totta on, että jos äiti valittaa arjen raskautta kolmen alle 4-vuotiaan kanssa, olen hämmästynyt ja vähän ärtynytkin mielessäni siitä, mitä tuo äiti sitten kuvitteli. Ymmärrän toki, että välillä on hyviä ja välillä huonoja päiviä, niin on meidänkin perheessämme, jossa isompi ikäero. Mutta en käsitä, että se arki noin yleisesti tuntuu yllättävän raskaalta, kun on valinnut pienet ikäerot. Usein vielä (ainakin omassa kahden perheen tapauksessa) syyllistetään isovanhempia, kummeja ja ystäviä, kun eivät autakaan, vaikka näkevät, että on raskasta. Toisessa tapauksessa ne isovanhemmat vieläpä auttavat ihan viikottain, mutta kun äidin pitäisi vielä päästä opiskelemaan eikä mummo sitten suostukaan hoitamaan lapsia viisi kertaa viikossa...
Eivät ne omat voimavarat ja lapsiperheen arjen raskaus voi olla yllätyksiä mitenkään muuten kuin jos asiaa ei vain harkita huolella, ja silloin ei mielestäni kyllä myötätuntoa ansaitse. Ei näitä lapsia saa tänne tuoda vain hetken päähänpistosta, vaikka rahat ja voimavarat eivät riitä.
Inhoan erityisesti selitystä vauvakuume ja kun ne pienet on niin ihania. Että tuollainen kotileikkimäinen perustelu voi saada jotkut hankkimaan lapsia liukuhihnalta, vaikka voimavarat eivät oikeasti riitä!
Lisäksi kuvottaa tämä selitys "kunhan tämä pikkulapsivaihe on ohi, niin sitten meillä on helppoa". Niin, ne lapset hankitaan tiheällä tahdilla, jotta voidaan kärsiä ne ensimmäiset vuodet ja sitten laittaa ne lapset viihdyttämään toinen toisiaan. Just.
Mutta muuten jos vanhemmat jaksavat hyvin hoitaa useamman lapsen eivätkä jatkuvalla syötöllä valita tukiverkostoa laiskuudesta, on mielestäni pieni ikäero ihan ok ja jopa suotavaa.
Väen väkisin siksi, että niin usein kuulee että sitä toista tosissaan yritetään alulle mahdollisimman pian ensimmäisen synnyttyä. Ennenkuin ehditään tutustua tähän ensimmäiseen edes kunnolla.
Lasten hankkiminen on normaalia, mutta ei ne lapset minnekkään katoa ja siksi hyvin voisi ikäero olla sen kaksikin vuotta.
vaikka on sisaruksia? Lapsi asuu saman katon alla yleensä lähemmäs 20 vuotta. Kyllä sinä aikana ehtii tutustua mennen tullen pitkin poikin, ei huolta.
mutta mulla ei ainakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä lapset pienellä ikäerolla. Jospa olisinkin löytänyt elämäni miehen jo 25-vuotiaana, niin mulla olisi ollut aikaa vaikka 10 vuoden ikäeroon. Ja tähän ei nyt tarvitse vastata, että lapsia voi saada yli nelikymppisenä. Mä tiedän sen, mutta mä en henkilökohtaisesti halunnut. Mieluummin 1,5 vuoden ikäerolla.
En oo ikinä kuullu et joku ois vittuillu.. Kaks vuotta ikäeroa on mun kokemuksella melkeinpä normi. Monet taas harmittelee jos on liikaa ikäeroa.
hienosti on jaksettu vaikka ollut pieni ikäero. Meillä 1v3kk ikäero ja on rankkaa ollut. Silti tää oli meille paras ratkaisu. En voi kuvitellakaan että kun eka lapsi on vihdoin alkanut nukkua läpi yön ja oppinut kuivksi niin alkaisin saman uudelleen uuden vauvan kanssa. Kasvaessaan näistä on seuraa toisilleen ja lyhyestä ikäeroata johtuen saattaa kiinnostaa samat leikit. En ymmärrä miks rankoista ajoista ei sais valittaa tai purkaa tuntojaan kun se auttaa taas jaksamaan. Ja kyllä ne valittaa myös joilla on lapsilla isommat ikäerot.Tsempit vaan kaikille perheille ikäeroista huolimatta!
ole moisesta vittuilusta ikinä kuullutkaan.