Miten suhtautua kaveriin, joka otti miehensä sukunimen?

ja avarakatseiselta tyypiltä, joten sulla on varmasti varaa jättää muutama surkimus taaksesi. Se ystävyys oli siinä. Muista poltella sillat kunnolla!

Vai oliko tää provo..

Itsellä on harvinainen sukunimi, siksi ei tekis mieli vaihtaa jos tuo tilanne olisi vastassa.

minä esim. otin miehen sukunimen vain siksi, että inhosin omaani ja olisin vaihtanut sen melkein mihin muuhun tahansa. En kuitenkaan olisi voinut vaihtaa sukunimeä noin vaan, se olisi ollut jotenkin liian turhamaista, eihän nimi miestä pahenna jne, mutta naimisiin mennessä se oli helppoa.

nuorempana...itsenäinen nainen ei miesten sukunimiä tarvitse ja kovaan ääneen kuulutin sen aina asiayhteydessä. kappas omistan nyt mieheni sukunimen. pitkään kyllä asiaa sen ajankohtana mietin tässä syyt mielenvaihdokseen:



1. miehelle asia oli todella tärkeä

2. minulla oli yksi lapsi aiemmasta suhteesta ja tällä isänsä sukunimi, joka eri kuin minulla(avoliitosta), joten jos en olisi ottanut miehen sukunimeä, olisi ollut aika hankalaa survoa 3 eri sukunimeä postilaatikkoon ja muualle, nyt yksinkertaisempaa: yksi perhe ja kaikilla sama sukunimi oli mikä hyvänsä

3. miehen sukunimi mielestäni kauniimpi kuin omani

4. Omantunnonarvoni ja oma itseni on yhä sama vaikka miksi itseäni kutsuisin. en ole menettänyt tippaakaan omasta itsestäni ja nyt tuntuu hassulta edes koko hössötys yhdestä nimestä

5. nyt kaikilla lapsillani on myös sama sukunimi



vasta-aiheet oman sukunimen pitämiseen:

1. oma sukunimeni suht harvinainen, mutta niin oli miehenkin

2. olen aina tykännyt sukunimestäni, joskin ei mielestäni kaunis, mutta lyhyt ja ytimekäs

3. itsepäisyys

4. yksi lapseni omaa oman isänsä sukunimen, jos vaihdan omani joudun myös vaihtamaan sen(en halunnut yhden lapsista jäävän eri sukunimelle, kuin ulkopuoliseksi perheestä) toisaalta ei missään yhteydessä isäänsä ja uusi mieheni ollut hänelle ainoa isä jonka tietää

eli aika turhat oli noi oman sukunimen pitämisen puolustukset



ja mitä ystäviin tulee, kukaan ei omista ystävistäni ole asiasta ottanut nokkiinsa ja jos olisi niin tervemenoa noin lapsellista ihmistä en elämääni kaipaa...jos ei osaa kasvaa yhtään ja huomata asioita jotka oikeasti tärkeitä