Mistä lisää voimia?
Tiivistettynä.
Mieheni on Paljon töissä. Ja nyt miesvaltaiseen työhön on ilmaantunut pari naista ja mieheni on ystävystynyt toisen kanssa. Toinen nainen on hyvää pataa toisen saman työpaikan miehen kanssa. Jokaisella on omat perheet tahoillaan. Näiden uusien miesnaiskavereiden yhteydenpito on päivittäistä. Työn puitteissa he eivät jokapäivä näe. Mieheni on tyytyväinen kun he ymmärtävät hyvin toisiaan. Kun meidän puolisoiden (ainakin minun) mielestä jokapäiväinen yhteydenpito on jo vähän turhan tiivistä kaveruutta?? Luotan mieheeni ettei hän petä minua sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta minua loukkaa jo tuo heidän yhdessä viettämänsä aika.
Minä olen ollut pitään pienten lasten kanssa kotona. Ja kaveripiirinikin on kotiäitejä. Joten puheenaiheet ovat aina samoja lasten uhmiksia jne. Tuntuu hirveän pahalta kun mieheni elämänilo tulee nykyään tästä uudesta ystävästä. Kotonahan odottaa vaan huutavat lapset ja vaimo.
Olen miettinyt että jos minäkin pääsisin töihin. Mutta lapset ja koti ovat 99%:sesti vastuullani. Niin miten nämä sitten yhdistetään? Harrastuksia minulla ei ole, koska mies on töissä ja suku kaukana joten lastenhoitoa on vaikea järjestää.
Unohtelen paljon asioita ja olen tosi hajamielinen. Ja itsetunto on tyystin kateissa.
Toivottavasti saan joltain kannustustakin, etten pelkästään moitteita.
Kommentit (2)
Lähinnä tuohon miehesi kaveeraamiseen naisen kanssa.
Meillä avokki on myös paljon töissä miesvaltaisella alalla. Muutamat oavt naisia. Viime vuoden kesäkuussa mies ystävystyi paremmin yhden naisen kanssa. Yhteydenpito päivittäistä. Meillä oli silloin muutenkin kriisejä menossa, joten tilanne kärjistyi siihen, että tammikuussa mies petti minua kyseisen ystävänsä kanssa. Sain tietää asiasta melko pian ja pyysin miestä lopettamaan. Mies lupasi, mutta tiesin, että yhteydenpito jatkui... mies intti aina että nainen häiritsee ja aloittaa aina keskustelut. Tällä hetkellä tiedän, että heidän kahden välit ovat rikki, ei minkään laista keskustelua työpaikalla tai sen ulkopuolella.
Tavallaan ihan hyvä. Mutta kyllä se pelko on melkeinpä jokaipäiväistä oman pääni sisällä.
En sano, että näin tulee tapahtumaan teidän tapauksessa. Mutta valitettavasti näinkin voi käydä. Kannattaakin ehkä ajoissa ruveta tiedustelemaan mieheltäsi mistä asioista he esim juttelevat.
Heippa,
Taidat olla melko väsynyt ja ajatukset pyörii vain kotiasioissa? Kirjoitit ihan samalla tavalla kuin minusta tuntui ollessani vielä kotona (töihin vasta esikoisen ollessa 2v). Kun palasin tänä syksynä töihin, oli ihana huomata, että elämässä todellakin on muutakin kuin lapset ja kotityöt. Ja jaksan aivan eri tavalla. Eli jos sinusta siltä tuntuu, yritä ihmeessä lähteä töihin, arki kyllä jollakin tavalla alkaa pyöriä, lapset ovat varmaan tyytyväisiä saadessaan päivähoidossa uusia kavereita, joten syyllisyyttä ei töihin menosta kannata tuntea - miten pieniä lapsia teillä olikaan? Kotitöitäkin on hieman vähemmän, kun et ole lasten kanssa aamusta iltaan kotona tiskiä tekemässä.
Mutta, mutta, tuo miehesi tilanne ei ole minulle tuttua, se kylläkin, että parisuhteesta on kipinä kadoksissa - kts. keskustelu ' Parisuhde hukassa tms.' tällä samalla palstalla. Luulen, että teidänkin suhde kaipaa piristystä ja omaa aikaa, aivan kuten meidänkin. Lapsenhoitoa voi yrittää järjestää vaikka MLL:n kautta silloin tällöin. Älä anna suhteen rappeutua, miehet ovat melko heikkoja tuollaisten naispuolisten ' houkutusten' edessä, varsinkin jos kotielämä on tylsää.
Herätitpä minutkin ajattelemaan, että mitä sitten jos en yritä saada suhdetta uuteen ' nousuun' , ja jos oma mieheni alkaa hengailla jonkun naispuolisen kanssa - onneksi emme vielä ole siinä pisteessä!
Tsemppiä ja yritä itse saada muutosta aikaan, kukaan muu sitä tuskin puolestasi tekee...