Pikkusieluidet äidit!

Jos en anna aamuvuorojani lapselliselle? Itse en tykkää illoista koska haluan elää omaa elämää ja sairastua työuupumukseen jonkun äidin takia? Heh,täytyykö äidin sitten joustaa tai antaa oma aamu joskus vaikka opiskelijalle? :D ei varmaan koska hänellä on lapsi niin tottakai hänen elämä on tärkein ja muiden vähäpätösin.

Empä ole kuullu että joku äiti rupeis meidän työpaikalla vaatimaan aamuja koska ei kukaan iltoja mielellään muutenkaan tekisi.eikö kaikki ole samanarvoisia?jos näin joku äiti olettaa että muiden täytyy hänen elämämkulun mukaan mennä niin törkeetä kohtelua ja muiden elämän vähättely. Mielummin olen kotona mieheni kanssa tehden kaikkea kivaa kuin illat kökkisin töissä tekemässä ylimääräisiä äitien iltavuoroja,jotta äideillä olisi koti elämä kohdallaan. Äidit ja me kaikki valitaan työ itselleen sopivaksi.älä ota kolmivuorotyötä jos lapset on esteenä ja ainakaan vaadi muita luopumaan omasta vapaa-ajastaan sinun tähden. Ja se oli naurettavinta että jos on eläimiä ja mies,niin ei ole elämää ja pitäis tehdä iltavuorot oma elämä kärsineenä ja omasta elämästä pitäs tehdä kurja ja voida huonosti olemalla liian kiltti toisille,vaikka tasavertaisesti vuoroja yleensä jaetaan. Siinä ei vinkumiset omasta pennusta vaikuta koska ei ole yhtään sen oikeutetumpi aamuihin kuin muutkaan. Iltoja saa tehdä jo väsymiseen asti joten kyllä ne työntekijät äkkiä kaikkoaa kun huomaa että heidän elämää vähätellään jonkun itsekkään äidin vuoksi. Voi hohhoijjaa empä ole tällaiseen koskaan törmänny. On eriasia vaihtaa vuoroa joskus,odottaen myös äidiltä reiluutta takaisin. Ei aina muiden tarvitse joustamaan,joku raja silläkin. Se joka vaatii muita joustoon täytyy kyetä siihen myös itse riippumatta siitä oliko lapsia tai ei.

Mulla on työvuorolista ja vuorot jotka teen. Pidän aamuvuoroista kynsin hampain kiinni, koska iltavuorot rajoittavat jo nyt omaa elämää. (omaan rikkaaseen elämään kuuluu mies,heppa ja koirat) ja parempaa en voisi toivoa paitsi ehkä lapsia joskus. Olen kyllä samaa mieltä, että ei kenelläkään ole oikeus vaatia itselleen aamuja jos muut joutuvat ne tekemään. Sitäkään en ymmärrä miksi muiden elämä olisi vähempiarvoisempi kuin lapsen omaavan? Kaikki me ollaan ihmisiä, eikö jokaisen kuuluis olla tasavertanen riippumatta millaista elämässä on? Työpaikoilla on tasavertainen kohtelu ja jokaiselle oma elämä ja läheiset ovat tärkeimmät joten ei äideilläkään ole oikeutta vaatia muita pitämään tätä äidin elämää etusijalla sillä eihän äitikään ikinä sellaiseen ryhtyis. Mielistelemisen ei tarvitse mennä överiksi vaan jokainen on samanarvoinen elämältään ja sielultaan :)

Ei moni siihen suostu että luopuis omasta vapaa ajasta ja aamuvuoroista työntekijän ja hänen pikkupirkon vuoksi :D

mutta minä olen luopunut iltavapaista, kun lemmikkien kanssa sitä vapaa-aikaa on helpompi viettää myös aamuisin. Pientä lasta taas on vaikea valvottaa tarhassa vain siksi, että äiti pääsee myöhemmin töistä tai vaihtoehtona on tietysti hakea nukkuva lapsi kotiin ja ei koskaan viettää sen kanssa aikaa hereillä arkena.

Etten antaisi kenenkään pompotella työpaikalla minua miten lystää? et siis tee aamuja vaan asut työpaikallasi ja luovut omasta elämästäsi lapsiperheen vuoksi? Sekö tekee susta paremman ihmisen? Voi kuule elämässä ei pärjää jos ei osaa sanoa Ei! eriasia jos tykkäät iltavuoroista eikä omalla vapaa ajalla ole niin väliä niin ymmärrän. Mutta ei meistä kukaan halua töissä asua ja työ on meidän leipämme. Kyllä se oma elämä ainakin mulla menee työn edelle eikä omaan elämään vaikuta työpaikalla tapahtuvat narinat siitä kenen pitäisi saada eniten vapaa aikaa. Jokaisen elämä yhtä tärkeä ja jos ei itseään sen vertaa arvosta ni tulee varmasti muuy käyttämään kiltteyttä hyväksi. Työvuorot kun annetaan, ne tunnollisesti tehdään. Nautin jokaisesta aamuvuorosta koska silloin on aikaa harrastuksille, kotielämälle ja ennenkaikkea ihanalle elämälle :) Minulle ja muille oma elämä on aivan yhtä tärkeä kuin äideille. Kenenkään ei pidä lähteä joustamaan toisen vuoksi jos itsestä ei tunnu hyvältä. Jos rupeisin kiltteyttään luopumaan omasta vapaa ajasta ja tekemään vähän iltoja, joista en pidä. Kyllä se väsymys ja uupumus sieltä nopeesti vastaan tulee jos joutuu kiltteyttään joustamaan mikä ei tunnu edes hyvältä ja oma elämä vielä kärsii siitä. Siihenkö sinä pyrit? Kaikki ei ole narusta vedettäviä ihmisiä kuin sinä, vaan monet arvostaa elämää ja osaa pitää omastaan myös kiinni ;)

Minä olen samassa firmassa tehnyt 13 vuotta töitä huolien kaikki ne vuorot, joita pienten lasten vanhemmat eivät YMMÄRRETTÄVÄSTI ole voineet tehdä. Eli myöhäiset illat ja juhlapyhät sekä koulujen loma-ajat. Mieskin on ihan ymmärtänyt syyt, eikä loukkaantunut siitä, etten ehtinyt sen kanssa viettää niin paljon iltavapaita.

Nyt kun olen itse niiden "lapsellisten" joukossa, niin ihan hyvillä mielin tulen tyrkkäämään ne iltavuorot niille mm. opiskelijoille, jotka niitä hyvillä mielin tekevät, monet sen takia, että ovat päivät koulussa ja monet hyvää hyvyyttään.

Mutta onhan se mahdollista jatkaa muiden päähänpotkimista, jos on itse tullut päähänpotkituksi. Että antaa mennä vaan.

Tee se muksu ensin ja kirjottele vasta sitten.Voin luvata että mieles muuttuu.Ja voin luvata ettei se kynsien viilailu tunnukkaan enää niin tärkeeltä kun saa sen oman vauvan syliin.

Siis tarkoitus oli sanoa että sen verran arvostan omaa elämää ja aikaa etten antaisi muiden pompotella ja kuunnella narinoita että kenen pitäisi nyt saada aamuja enemmän. Itse pidän aamuistani kiinni, pidän omasta elämästäni kiinni ja työ ei mene minkään edelle. En tykkää illoista enkä myöskään tee asioita mitkä ei tunnu hyvältä. Se että vastenhakoisesti tekisin äitien iltavuoroja ja itse oma elämä kärsineenä voisin huonosti niin se ei ole itseään eikä muitakaan kohtaan oikein. On eriasia joustaa jos saa joustoa takaisin tai jos tykkää iltavuoroista, mutta se ei tarkoita että olis huono ihminen jos haluaa pitää omasta vapaa ajastaan kiinni ja kiltteyden vuoksi anna toiselle sitä vapauden iloa ja itse kärsit siitä. Se on väärin koska jokainen meistä omat vuorot tunnollisesti tekee.