Elämää eron jälkeen..

Hei!



Kaipaisin lähinnä mielipiteitä tähän asiaan, koska omat ajatukset pyörivät lähinnä vain ympyrää. Minulla on 3-vuotias lapsi edellisestä liitostani ja hänestä yhteishuoltajuus. Asumme lapsen isän kanssa tällä hetkellä samalla paikkakunnalla ja lapsi tapaa isäänsä n. joka toinen viikonloppu ja siinä välissä 1-2 kertaa parin tunnin ajan arkena. Meillä on kaikki isovanhemmat yms. lähellä ja on aina ollut eli lapsi on tottunut tapaamaan heitä suht usein.

Nyt ongelmani onkin, että olen tavannut uuden miehen 200 kilomertin päästä omalta paikkakunnaltamme, olemme olleet kaukosuhteessa jo pidemmän aikaa ja tottakai tulevaisuus mietityttää. Mies ei omien asioidensa takia pysty lähtemään meidän luoksemme, vaan jos haluamme elää yhdessä elämää eteenpäin, minun olisi lapseni kanssa muutettava tuolle paikkakunnalle.

Nyt kuitenkin mieltäni painaa, etten voi tehdä tällaista lapselleni, että oman haluni takia vien hänet pois tutuista ympyröistä ja läheisimpien ihmisten luota. Mitä te olette tästä asiasta mieltä? Lapseni ja uusi mieheni tulevat toimeen paremmin kuin hyvin, siitä ei siis ole kyse. Pelkään vaan, että jos päätän, etten voi lastani viedä täältä pois, suhteeni mieheen loppuu siihen ja sekin olisi kamalaa, koska rakastan häntä valtavasti ja haluaisin jatkaa elämää eteenpäin hänen kanssaan. Mutta lapsi on toki elämässäni AINA ykkönen. Pelottaa vaan, jos teen lapselle jotakin hallaa sillä ratkaisulla, että lähtisimme kauas täältä.

Kiitos etukäteen teille, jotka jaksatte vastata ja kertoa mielipiteenne.