Lue keskustelun säännöt.
Suomalais-vihamielinen järjestötyöntekijä, miten suhtaudun?
03.11.2011 |
Olen yhdessä hyväntekeväisyysjärjestössä mukana, jossa toiminta on jaettu pieniin tiimeihin. Minun tiimissäni on mukana ihminen, joka levittää negatiivista energiaa. Joudumme usein työskentelemään kahdestaan samassa tilassa, ja jokaisen kerran jälkeen olen ihan ahdistunut.
Kyseinen henkilö on maahanmuuttaja-nainen, joka varmaan ihan oikeutetusti kokee elämänsä haastavaksi ja ahdistavaksi uudessa kotimaassaan. Mutta kun hän on ihan koko ajan, taukoamatta, äänessä ja kertoo yhteiskuntamme epäkohtia. Rasismi, äärioikeistolaisuus, poliisin voimattomuus, kuinka suomalaisten kansantauti masennus innoittaa ihmisiä maahanmuuttajia vastaan, kuinka Norjan verilöyly on kohta ajankohtainen Suomessakin - varmastikin kaikki nuo ovat tottakin, mutta pitääkö siitä saarnata ihan koko ajan ja kaataa kaikki ahdistus minun niskaani? Minulla ei ole kanttia sanoa hänelle vastaan tai kiistää hänen käsityksiään.
Hän myös puhuu suomalaisten alkoholi- ja huumeongelmasta, lasten huostaanotoista jne. siihen sävyyn, että ne kaikki ovat rasismin ja muukalaisvihan aiheuttamia ja ne kaikki myös aiheuttavat rasismia ja muukalaisvihaa.
Kuten sanoin, varmastikin naisen puheissa on tottakin, mutta miksi ihmeessä hän haluaa purkaa pahaa oloaan liittymällä hyväntekeväisyys-järjestöön, joka mm. ajaa maahanmuuttajien etuja, ja samalla sitten ryöpyttää siellä työskenteleviä ihmisiä? Tuntuu, kuin olisin helppo maalitaulu hänelle.
En tiedä, mitä sanoisin hänelle. Olen ajatellut, että sanoisin, että positiivisuus ja positiiviset puheet synnyttävät hyvää energiaa, kun taas jatkuva negatiivisuus vie sitä pois kaikilta läsnäolevilta. Että voisimmeko puhua tämän ajan ainoastaan elämämme positiivisista asioista?
(Olen kyllä yrittänyt puhua hänen kanssaan vaikka mistä muusta, harrastuksista, ruoanlaitosta, hänen kulttuuristaan, lapsista, käsitöistä ja vaikka mistä, mutta noin minuutin sisällä puhe kääntyy suomalaiset vs. maahanmuuttajat -keskusteluun.)
Ja olen kyllä moneen kertaan selittänyt, että eivät KAIKKI suomalaiset ole rasisteja, kuten hän tuntuu ajattelevan, eikä Suomessa toistaiseksi ole isoja järjestäytyneitä rasistisia ryhmiä (kuten muuten tänään Hesarissakin Supo taas kertoi - vain yksittäisiä pienempiä ryhmiä, jotka eivät ole varsinaisesti aktivoituneet.)
En tiedä, pitäisikö minun puhua tästä järjestön esimiehelle. Myös muut tietävät tämän ihmisen ongelmat, ja karttavat häntä siitä syystä. Mutta tuntuu, kuin järjestössä olisi tabu kritisoida maahanmuuttaja-naista mistään, koska järjestön yhtenä tavoitteena on monikulttuurisuuden tukeminen. Minäkin sitä kannatan, mutta en halua olla kaatopaikkana yhden ahdistuneen ihmisen purkauksille.
Kommentit (26)
Sanoisin että ahdistun hänen negatiivisuudestaan ja että mietin jopa puhumista järjestön esimiehelle. Kertoisin, ettei minulla ole mitään häntä vastaan, mutten halua että hän siirtää negatiivistatunnelataustaan minuun. Kysyisin, onko hän itse huomannut, miten negatiivisesti puhuu kokoajan suomesta ja suomalaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlaisia ihmisiä suomalaisissakin, sama virsi vuodesta toiseen. Eikä heille voi puhua järkeä, koska heillä on päähän niin syvälle fiksautunut se, kuinka asiat ovat.
Ainoa mitä tulee mieleen: jos olette hyvissä väleissä tämän naisen kanssa, tunnette jonkin verran toisianne ja teillä on luottamusta, voit silloin sanoa, että niin - sinä ajattelet noin mutta minä en näe asiaa noin. Jos taas ette tunne kummemmin toisianne niin en sinuna sanoisi mitään. Huonointa mitä voisit tehdä, olisi alkaa mitätöimään hänen näkemystään, hän kokee kuitenkin asioista nyt noin ja hän kokee tietävänsä parhaiten.
tilanne.
Voit kysyä siltä naiselta suoraan että miksi hän on näin negatiivinen. Ehkä sen jälkeen ottaa asia puheeksi sen esimiehen kanssa? Tämä mamu nainen saattaa leimata sut rasistiksi tästä hyvästä, mutta en pelkäisi tota niin paljon. Nainen taitaa itse olla rasistinen, ainakin kuvauksesi perusteella. Hyvä olisi jos saisitte tilanteen selkiämään, töissä ei ole mukava olla jos on ahdistunut koko ajan.
t: ulkomailla asuva suomalainen :)
Kyseinen nainen on. Onko hänen kotimaassaan m,itään ongelmia?
Miksi nöyristelet etkä sano suoraan
ja on jäänyt jumittamaan siihen hätäänsä. Kysy siltä että onko sattunut jotain? Ja että voisi auttaa jos yrittäisi purkaa sitä ammattilaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos joutuisin tuollaista kuuntelemaan, sanoisin kyllä, että ei täällä Suomessa ole pakko olla, jos v*tuttaa noin paljon.
vapaaehtoispohjalta, ei kukaan voi velvoittaa sinua tuollaiseksi leelian lepotuoliksi. Yritä yksinkertaisesti fiksata niin, että et joudu enää olemaan tekemisissä henkilön kanssa. Koska en oikeasti usko, että hänen asenteensa muuttuu.
No, sellainen tulee mieleen, että ilmeisesti tällä henkilöllä ei ole mitään järkevää tekemistä, kun hänellä on aikaa rakennella asenteellisia mielipiteitään suomalaisten rasismista. Voisiko siis hän olla mukana ihan oikeasti tekemässä jotain, jossa pitäisi keskittyä pelkkään tekemiseen? Silloin ei ehkä ehtisi ajatella niitä ikäviä suomalaisia.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on jäänyt jumittamaan siihen hätäänsä. Kysy siltä että onko sattunut jotain? Ja että voisi auttaa jos yrittäisi purkaa sitä ammattilaisen kanssa.
Miten maahanmuuttajanainen pääsee mielenterveysvastaanotolle kun kaikki suomalaisetkaan eivät pääse?
Sinällään hyvä pointti, että on esitetty, että mamuilla on kaikenlaista psyykkistä ongelmaa, jotka ei päädy millekään käsittelylistalle. Siis ihan sodan traumoja ym.
En tiedä naisen taustoja paljoakaan, koska hän ei niistä halua puhua. Hän on afrikkalaista alkuperää ja puhuu hyvää suomea. Ja onhan se hyvä alku elämälle, että hakeutuu vapaaehtoistöihin ja siten integroituu yhteiskuntaan, mutta tuo negatiivisuus vain ottaa niin paljon päähän.
Olen yrittänyt puhua hänen ongelmistaan ja olen lohduttanut häntä moneen kertaan ja mm. halannut, taputtanut olkapäälle ja vakuuttanut, että kyllä Suomessa on paljon ei-rasistisia ihmisiäkin.
Muut työntekijät yrittävät suhtautua häneen fiksusti, kuten minäkin, eikä kukaan koskaan torppaa hänen ajatuksiaan suoraan. Ihmiset ovat vain todella väsyneitä hänen negatiivisuuteensa. Kukaan muu ei ole samalla tavalla jäänyt jankkaamaan ongelmistaan, vaikka tässä vapaaehtoisjärjestössä on mm. mielenterveyskuntoutujia, työttömiä, maahanmuuttajia... Kaikki tuntuvat olevan iloisia työpanoksestaan ja kokevat saavansa siitä jotain, ja nauttivat työyhteisön ryhmähengestä.
Olen tietoinen, että esimies kyllä tietää pitkältikin tämän naisen ongelmat, mutta miten niihin voi oikein puuttua? En haluaisi olla se, joka tähän puuttuu, mutta olen jopa harkinnut, että alan tehdä töitä kuulokkeet korvilla tai yksinkertaisesti vain jätän puheet sikseen, enkä kommentoi niitä kuin hyvin pienimuotoisesti.
Jotain apua tämä nainen tarvitsisi, siitä olen samaa mieltä, mutta vaikea se on näin sivusta lähteä mitään ehdottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos joutuisin tuollaista kuuntelemaan, sanoisin kyllä, että ei täällä Suomessa ole pakko olla, jos v*tuttaa noin paljon.
Tällaista tekopyhyyttä edustaa ylipäätään suomalainen rasisminvastaisuus. Kotona neljän seinän sisällä on kiva elätellä kaikenlaisia ihanteita mutta sitten kun huomataan, että se kulttuurien kohtaaminen voikin olla vaikeaa, todetaan vaan että painus takas sinne mistä tulitkin! Keskustelemaan näistä asioista ei pystytä.
Kaikki on aina mustavalkoista: mamun pitää olla herttainen, nöyrä ja apua tarvitseva. Jos hän on ongelmainen tai kritisoiva niin sellainen on kantasuomalaiselle liikaa.
5
Jotain apua tämä nainen tarvitsisi, siitä olen samaa mieltä, mutta vaikea se on näin sivusta lähteä mitään ehdottamaan.
Ehdota: "kun sinulla on niin paljon noita ajatuksia, jospa kirjoittaisit niitä päiväkirjaan niin voisit miettiä noita ajatuksiasi".
Hmm - luulisi myös olevan kirjallisuutta saman kokeneilta. En kyllä tiedä, mitä kautta selviäisi, mitä kirjoja hän voisi lukea mutta voisi ajatella, että hän tarvitsisi myös näkökulmaa saman kohtalon kokeneilta. Ehkä jotain self helppiä löytyisi hänelle?
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vapaaehtoispohjalta, ei kukaan voi velvoittaa sinua tuollaiseksi leelian lepotuoliksi. Yritä yksinkertaisesti fiksata niin, että et joudu enää olemaan tekemisissä henkilön kanssa. Koska en oikeasti usko, että hänen asenteensa muuttuu.
No, sellainen tulee mieleen, että ilmeisesti tällä henkilöllä ei ole mitään järkevää tekemistä, kun hänellä on aikaa rakennella asenteellisia mielipiteitään suomalaisten rasismista. Voisiko siis hän olla mukana ihan oikeasti tekemässä jotain, jossa pitäisi keskittyä pelkkään tekemiseen? Silloin ei ehkä ehtisi ajatella niitä ikäviä suomalaisia.
5
Meidän molempien vastuualueena on nimenomaan konkreettinen tekeminen, joka vaatii tarkkaavaisuutta ja ihan hartiavoimiakin. Jokaisen työtehtävät laaditaan sen mukaan, mihin kullakin on valmiuksia, ja tällä naisella on kyllä yksinkertaisemmat työt kuin minulla.
Työskentelemme kuitenkin usein samassa huoneessa. Koska hänen työnsä on melko mekaanista, hän voi samaan aikaan puhua paljon. Hänelle on yritetty tarjota haastavampiakin tehtäviä, mutta se ei ole oikein onnistunut.
(ja jotten nyt leimautuisi rasistiksi, niin siellä on monia afrikkalais-taustaisia ihmisiä, jotka tekevät todella vastuullisia ja haastavia hommia, ja suoriutuvat erinomaisesti ja jaksavat paneutua niihin. Eli kommenttini ei liitytnyt mitenkään tämän naisen alkuperään.)
Kuulostaa kulttuurishokin oireelta, jos on vasta äskettäin maahan tullut. Saattaa hyvin mennä ohi, kun kaikki negatiivinen on sanottu ja hän kyllästyy siihen. Itse olin samanlainen, kun muutin maasta toiseen nuorena. Sitten jonain päivänä minulta kysyttiin, onko kaikki todella niin huonosti. Hetken mietittyäni päättelin, että ei oikeastaan, ja aloin hävetä käytöstäni. Pakolaisella toisin voi mennä pitempään, kun hän ei ole itse halunnut tulla tänne. Jonkun lainen ohjaus (ei mielenterveyspalvelu vaan kertomukset vastaavista normaalien ihmisten kokemuksista) voisi auttaa häntä tunnistamaan tilan, johon on joutunut, ja pääsemään siitä nopeammin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain apua tämä nainen tarvitsisi, siitä olen samaa mieltä, mutta vaikea se on näin sivusta lähteä mitään ehdottamaan.
Ehdota: "kun sinulla on niin paljon noita ajatuksia, jospa kirjoittaisit niitä päiväkirjaan niin voisit miettiä noita ajatuksiasi".Hmm - luulisi myös olevan kirjallisuutta saman kokeneilta. En kyllä tiedä, mitä kautta selviäisi, mitä kirjoja hän voisi lukea mutta voisi ajatella, että hän tarvitsisi myös näkökulmaa saman kohtalon kokeneilta. Ehkä jotain self helppiä löytyisi hänelle?
5
Tuo päiväkirjan ehdottaminen voisi olla oikeasti hyvä neuvo. Siinä lähestyttäisiin asiaa ihan uudelta kantilta, eikä sivuutettaisi naisen tunteita jotka ovat tietenkin hänelle täysin tosia. En usko, että kukaan on koskaan ehdottanut mitään konkreettista hänelle. Useimmat vain hymistelevät ja karttelevat. Ja karttelu tuskin lisää naisen omaa positiivista asennetta millään tavalla.
t. ap
Jos luet täällä päivän viestejä niin tuollaisia suomivihaajia on ainakin 10 tai sitten pari oikein innokasta mätää omenaa. Sano sille, että vittuako täällä sitten märännyr, painu sinne mistä tulitkin. Kenenkään ei ole täällä pakko olla, ei ole pakko syödä suomalaista ruokaa eikä keskustella suomeksi suomalaisten kanssa tai pitää suomalaisista, aina on mahdollisuus muuttaa pois esim vaikka iraniin jos siltä tuntuu.
ja nyt pitäs sit hymistellä...?
Varmasti on ongelmia. Ja yksi niistä taitaa olla asenneongelma.
En tiedä naisen taustoja paljoakaan, koska hän ei niistä halua puhua. Hän on afrikkalaista alkuperää ja puhuu hyvää suomea. Ja onhan se hyvä alku elämälle, että hakeutuu vapaaehtoistöihin ja siten integroituu yhteiskuntaan, mutta tuo negatiivisuus vain ottaa niin paljon päähän.
Vapaaehtoistyö ei ole mikään oikea työ. Mikä hänen palkkatyönsä on?
työskenneltyäni juuri heidän elämänlaadun parantamiseen tähtäävässä järjestötoiminnassa.
Kulttuurien yhteentörmäys, pakolaisten ihan ilmiselvät traumat sodista ja vainosta johtuen, suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen... Ne ongelmat vain ketjuuntuvat ja pakkautuvat joidenkin kohdalla niin, että se ihminen muuttuu ihan hirvittäväksi. Jouduin havaitsemaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa, tavaroiden varastelua, työvuoroista laistamista vedoten aina siihen, että "meillä on niin erilainen aikakäsitys kuin teillä". Töihin tultiin vain lounaan ajaksi, sitten lähdettiin pois. Työpajassa pyörittiin hengaamassa, mutta ei haluttu tehdä mitään.
Olen miettinyt, että nämä tyystin toisenlaisesta kulttuurista ja ilmanalasta tulevat ihmiset pitäisi pyrkiä sijoittamaan maihin, joissa olisi edes jotain tuttua. Toki tiedän, että Afrikka on näitä pakolaisleirejä pullollaan, mutta eivätkö esim. rikkaat öljyvaltiot Lähi-Idässä voisi tehdä jotain? Esim. Arabi-Emiraatit, joilla on rahaa kuin roskaa. Eivätkö he voisi pilvenpiirtäjien sijaan rakentaa hiekka-aavikolleen kunnolliset olosuhteet pakolaisille, joilla on arabi- tai islam- tausta tai jotka tulevat samanlaisesta ilmastosta tai lähimaista?
Itse jättäydyin järjestöstä pois, kun huomasin muuttuvani kyynisemmäksi ja kylmemmäksi. Nyt toimin toisenlaisissa vapaaehtoistöissä, jossa sielläkin on mamu-taustaisia, mutta he ovat jo integroituneet sen verran yhteiskuntaan, että heidän kanssaan ei tarvitse alkaa kaikkea ihan alusta. Onneksi jotkut jaksavat tehdä tätä ihan pohjatyötäkin, mutta itse en jaksanut - päin vastoin muutuin jollain tavalla maahanmuuttokriittiseksi. En rasistiksi, en inhoa näitä yksilöitä, mutta maahanmuutossa on jotain pielessä, siis siinä systeemissä ihan globaalisti.
Minulla on käytännöllinen neuvo: suhtaudu häneen kuin suomalaisena. Jätä kaikki arvoasetelmat pakolaisuudesta tai etnisestä taustasta syrjään. Kohtaa hänet ihmisenä ja toimi sen mukaan. Jos sanoisit suomalaiselle, kun kuulet hänen haukkuvan vaikka venäläisiä, että ei se kyllä ihan noin ole... Niin mikä estää sinua sanomasta tälle naiselle samalla tavoin? Ei sen tarvitse olla tylyttämistä tai suun puhtaaksi puhumista. Suhtaudut kuten ihmiseen ja sanot suoraan, mutta nätisti.
Omalla työpaikallani on monista kulttuureista tulleita ihmisiä, ja he tuntuvat arvostavan juuri sitä, kun heihin suhtaudutaan tasa-arvoisesti. Ei hymistelemällä, ei rasistisesti, vaan samalla tavoin kuin muihin.
Toki sitten on niitä, joilla on jostain omasta taustasta johtuva asenneongelma, ja jotka ottavat sen rasismi-kortin aina esiin, jos heitä kritisoi mistään. Kerran eräs nainen meillä huomautti maahanmuuttaja-naiselle, että täällä on tapana maksaa 10 senttiä kahvista kahvikassaan. Mamu sai tästä raivarin, ja syytti toista naista rasistiksi ja heitti päälle siihen kaiken mahdollisen, miten sossusta ja Kelasta ei pakolaiset saa mitään tukia ja koko yhteiskunta on heitä vastaan jne. Eipä näihin tapauksiin voi suhtautua muuten kuin kehen tahansa ongelmatapaukseen työyhteisössä: välttele, vetäydy ja valita tarvittaessa esimiehelle.
tutustuttaisi suomalaiseen elämänmenoon. :)