Kuvittelin, että mulla olisi 30-vuotiaana jo lapsi, väärässä olin :(
Olen 30-vuotias nainen, parisuhteessa.
Ylläriraskauden koimme noin vuosi sitten, ennen yrityksen aloittamista, mutta se johti keskenmenoon rv. 5.
Sen jälkeen yritystä ollut vain kolme kiertoa, kun ei enempään ole ollut mahdollisuutta käytännön syistä.
Aika kuluu koko ajan, ja vauvakuume nousee.
Luen itseni jo jotenkin lapsettomien joukkoon kuuluvaksi, koska tuntuu että aikaa on kulunut jo niin kauan :(
Minulla on hirveät paineet iästäni, vaikka olenkin ihan terve ja hyväkuntoinen.
Ajattelen jo, että saan haudata haaveet lapsista.
Ulkopuolisten kommentit iästäni ja siitä ettei meillä ole vielä lapsia eivät ainakaan paranna mielialaa.
Kommentit (5)
Älä vaan kenellekään oikeasti lapsettomalle pura näitä tuntojasi.
tulisi mieleenkään. Ymmärrän miten musertavia tunteita lapsettomat kärsivät.
Tiedän että nämä ajatukseni ovat tyhmiä, kun vertaa "oikeaan" lapsettomuuteen.
Ap
oli eka raskaus kans joka meni alussa kesken. sitten oli vuosi yritystä. uusi raskaus. paljastui kohdunulkoseks joskus 8-9 viikon kieppeillä ja meinas munatorvi revetä. laparoskopialla selvittiin. vuosi taas yritystä, kolmas raskaus. paljastui tuulimunaksi muistaakseni viikolla 7. ja kaavintaan. sit meni henkinen puoli särki.. raskauduin vain kerran vuodessa ja kaikki meni aina mönkään. mentiin hormonipolille naistenklinikalle. alotin pregnyl-puregon hormoni pistokset ja ekasta kerrasta tärppi =D kaikki meni hyvin. nyt poika täyttää kolme. marraskuussa ite täytin 30v ja tammikuun alussa poika jo syntyi. älä heitä kirvestä kaivoon ;)
poika oli 8kk kun tuli luomutärppi ja nyt on tyttökin jo puoltoista vuotias :)
kenelläkän samanlaisia tuntemuksia?
Paniikkia iästä?
Ap