Yksinhuoltajat, kertoisitteko tyypillisestä vierailustanne ydinperheessä?
Kommentit (32)
siitä seuraa vain jankutus, että pitäisi ja pitäisi lähteä, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Olen pukenutkin hänen vastaanhangoittelevan lapsensa valmiiksi, mutta tämä tuntuu raskaalta vaihtoehdolta, kun on ne omatkin lapset kylvetettävänä ym iltatoimet.
Lapset tulevat juuri silloin levottomiksi, kun vieraat viipyvät liian kauan. Arki-illat ovat kovin lyhyitä ja kyllä me halutaan lukea rauhassa se iltasatu ym ennenkuin lapset nukkuvat klo 20. Viimeinen tunti on meillä rauhoittumista varten ja tiedän, että heilläkin herätään aikaisin päivähoitoon, joten olisi parempi varmasti ehtiä ajoissa kotiin.
Haluaisin tarjota hänelle apua yksinhuoltajuuteen, mutta kyllä hyvät aikomukset karisevat, jos illoistamme tulee levottomia heidän vuokseen. Ollaan tavattu aika usein. Hänen luonaan emme juurikaan käy, koska hän viihtyy mieluummin muiden nurkissa, muidenkin kuin meidän.
Kyselin ihan vain tietääkseni, että voinko edes odottaa muuta? Onko yksihuoltajilla yleensä rutiinit paremmin hallussa kuin hänellä? Vai venyykö teidänkin vierailut ja jos, niin mikä olisi paras kannuste tehdä vierailuista sujuvampia? Ette kait odota, että puen lapset teille valmiiksi jne?
ap
sai minut hymyilemään :)
Kun minusta tuli yh, ei mun ajankäyttö tai lasten hoitaminen mennyt huonompaan suuntaan ainakaan. Mutta voihan olla, että teillä minäkin odotuttaisin, että pukisit lapseni tms, ehkä sitä kokeilen ensi kerralla, venytä ja vanutan lähtöämme.
Mihin hän tarvitsee sinun apua? Hienoa, että haluat auttaa, mutta ehkä teidän tulisi tavata viikonloppuisin, kun ei aikataulu ole heti hengittämässä niskaan?
Pakko yleistää, että oletan, että muilla yksinhuoltajilla asiat ovat paremmin hallinnassa kuin ystävälläsi. Vaikka meidänkin vierailut voivat venyä, mutta ei siitä syystä, etten sitä itse saisi mukamas aikaan...
täysin ot, mutta on ihminen huonossa kunnossa, jos lasten pukeminen on niin raskasta, ettei sitä voi tehdä auttaakseen... Kun on niitä omiakin puettavia, ja kylvetettäviä... raskasta? Ehkä sun pitäis saada apua sun mieheltä, ja kun taas elämä ei ole niin raskasta, voi sinusta löytyä voimia auttaa muita.
Sanon, että klo 19 meillä alkaa iltatoimet, että siihen asti voisi kyläillä. Mutta ...hän ei saa millään itseään ja lastaan meiltä ulos ajoissa! Kutsuisin heitä useamminkin ja lapsikin voisi olla yksin meillä, kunhan äiti hakisi ajoissa. Hän kyllä tulee sovittuun aikaan, mutta ei lähde. Minua on alkanut väsyttämään tämä ainainen poislähdön jahkaaminen. Sanon klo 19 ja lähtee klo 20 tai 20.30 ja siinä välissä höpöttää, että pitäisi kohta lähteä...! Niin ja voi hyvin olla miehenikin seurassa. En ole hänestä mustasukkainen. ap
Tästä tulisikin rutiinia, mutta on se lapsi vaan kova panemaan vastaan ja riisumaan jo pukemiani vaatteita. Nostanko rappukäytävään vaatteineen ja pyydän äitiä menemään pukemaan sinne, kun kerran olen enimmät vaatteet saanut ylle? Äiti on HIDAS. Ja se itkun määrä... Täytyy olla elämän raskasta, jos pukeminenkin on noin vaativaa ja äiti yrittää siksi venyttää kotiinlähtöä.
On minunkin lapseni ollut tuossa hankalassa iässä, mutta tein silloin jotain, enkä venyttänyt lähtöä.
ap
Hmm, ehkä tässä on haettu sitä, että se yh-rassu on niin yksinäinen, että kun kerrankin pääsee oikein YDINperheen keskuuteen, niin ei malta sieltä lähteä, vaan halua imeä itseensä niin paljon tuota kotoisaa idylliä kuin mahdollista, että jaksaa taas omaa puisevaa arkeaan. Vai?
Itseänikin nauratti tämä. Juuri tätähän se ap haki, plus sitä että "yh on niin hukassa ajan hallinnan kanssa", kuten itse kirjoittikin.
Voi ap, jotkut meistä ovat tuollaisia. Itsekin olen. Ja minä olen YDINperheen äiti - joskaan en itse käytä perheestämme tuollaista nimitystä. Puhun vain perheestä, tai lapsesta ja miehestä nimillä. Mutta itse olen usein myöhässä aikatauluista. Onneksi ystävistäni suurin osa on lapsettomia, niin eivät suorita vuorokauttaan vartin tarkkuudella. Itselleni käy usein niin, että ajattelen vaikka, että klo kahdeksaksi olisi hyvä ehtiä kotiin keittelemään iltapuuroa, niin sitten olen klo 20.30 selaamassa bussiaikataulua ja lopulta olen kotona vähän yhdeksän jälkeen.
Joskus ei huomaa, mitä kello on, ja joskus huomaa, mutta ajattelee, että istun nyt vielä hetken tai sanon nyt vielä tämän asian. Onneksi se olen minä, jolla ne aikataulut ovat, eikä ystävilläni, niin ei heidän tarvitse kirjoitella nettiin, kuinka on kurjaa kun vieraat viipyvät ja viipyvät ;)
kun näen sieluni silmin tilanteen, jossa ap on koko perheensä kanssa tämän yh:n pienessä kaksiossa (joka on vielä kaikenlisäksi huonosti ja köyhästi sisustettu) ja vilkuilee kelloaan ja tekee kuumeisesti laskelmia optimoidakseen lähtöajan ja lasten iltatoimet. Sitten kun hetki koittaa, tuumaa kesken yh:n lauseen, että "noniin, kello on jo paljon, me lähdemme nyt". Ja ennenkuin yh on ehtinyt "aha" sanoa, on jo ap:n perhe autossa istumassa ja renkaat soraa heittäen kaasuttavat pois yh:n pihasta :D
oven eteen ja dumppaan lapset siihen. Ei näy kun perävalot enää. Tunnin päästä kun vanhemmat on toipunut pahimmasta shokista soitan ja kysyn kuis panee ja kerron mitä aikaa haen Sunnuntai iltana mikäli Ladassa on bensaa... Tätäkö halusit kuulla??
meillä kylässä (pienessä ja halvasti/huonosti sisustetussa kaksiossani) yli tunnin pidempään kuin hänellä oli aikomus kyläillä!
Kyselin ihan vain tietääkseni, että voinko edes odottaa muuta?
Tottakai voit. Paras ystäväni on yh, kuten minäkin ja homma on todella hallussa. Toinen hyvä ystäväni on taas ydinperheen äiti, ja lapsi on piloille passattu, kämppä on kuin pommi ja rajoja ei ole koskaan laitettu. YKSILÖKYSYMYS
Onko yksihuoltajilla yleensä rutiinit paremmin hallussa kuin hänellä?
Tottakai on. Yksinhuoltajuudella ei ole mitään tekemistä tuon kanssa. Minullakin oli yh-ystävä, jolla kesti ensin puolitoista tuntia tulla meille ja lähtemiseen meni 2 tuntia. Lopetin ystävyyden mm. sen takia.
Vai venyykö teidänkin vierailut ja jos, niin mikä olisi paras kannuste tehdä vierailuista sujuvampia?
YKSILÖKYSYMYS. Ei mun vierailut veny, jos ilmoitetaan, että 19:00 on hyvä aika lähteä. Sätin myöhässä olevan yh-ystäväni pariin otteeseen, todella suoraan. Ei mitään tehoa.
Ette kait odota, että puen lapset teille valmiiksi jne?
En tietenkään, mutta olen pukenut sen myöhästelevän yh-ystäväni lapsen jopa kerhossa, kun piti päästä lukitsemaan ovet. Lapsi oli silloin kolme, neljä ja äiti huuteli lasta pukemaan jokaikistä vaatekappaletta yksi kerrallaan talvella. Kaappasin ipanan kainaloon ja vedin vaatteet päälle ja heitin ovesta.
Yksinhuoltajat ja ydinperheen äidit ovat KAIKKI YKSILÖITÄ.
Tämän myöhästelevän yh:n lapsi oli jo ekalla luokalla 16 tunnin päiviä yksin ja meni ip-kerhosta yksin kotiin. Itse taas yritän vasta totuttaa lasta olemaan ip:t yksin ja illalla satunnaisesti tunnin, pari ja sekin harvoin. YKSILÖKYSYMYS sekin.
no sanohan kuule sille vieraallesi että ulos nyt. Hkökoht mulla ei mitään eroa vierailenko yh- vai ydinperheessä, tasapuolisesti seurustelen aikuisen/aikuisten kanssa ja huomioin lapsiakin (ja toimii toisin päinkin eli kun meillä on ollut vieraita - niin silloin kun oli vielä mies tai nytkin kun olen yh). Joidenkin ystävien kanssa meillä toimii hyvin reilu ja yksinkertainen tapa ilmoittaa milloin sopii lähteä eikä siitä kukaan loukkaannu.
Mitä tännne av:lle tulet asiasta valittamaan, sano suoraan ihmiselle jo etukäteen etä siihen ja siihen asti voi olla ja jos ei saa itseään ulos niin mainitset että nyt täytyy lähteä. Tai sitten älä kutsu koko ihmistä. Jos olet niin saamaton ettet itse saa sanottua mikä teille sopii ja mikä ei, on parempi ettet huoli kylään. En tajua näitä "av:lla selän takana valittajia". Kommunikoikaa kyseisen ihmisen kanssa sen sijaan että ruikutatte ja puhutte paskaa täällä.