Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Porukkaan pääseminen tuottaa minulle aina vaikeuksia :(
02.11.2011 |
Olen aina ollut ujo, lapsena olin suorastaan sairaalloisen ujo (en uskaltanut mennä esim kauppaan yksin) ja roikuin isommissa sisaruksissani, jotka usein puhuivat puolestani vaikkapa juuri kaupassa. Sitten sain omia kavereita koulussa, mutta olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi.
Toistan aina samaa kuviota. Esimerkiksi puistossa koen todella vaikeaksi sinne menemisen, kun todella monet muut tuntevat toisensa ja juttelevat paljon keskenään. Saatan joskus hymyillä ja sanoakin jotain, mutta lähinnä kuljen oman 2-vuotiaani perässä ja vahdin isompaa. Joskus jotkut moikkaavat, koska käyn puistossa usein, ja se tuntuu hyvältä. En kuitenkaan pysty tekemään aloitetta esimerkiksi menemällä juttelemaan jollekin (Ellei sitten tule joku hyvä tilaisuus, esim lapsemme leikkivät yhdessä tms).
Usein odotan muiden aloitteita ja kun niitä ei tule, olen hieman surkeana ulkopuolisuuden tunteessani. Sitten innostun kun joku joskus juttelee, mutta koen vaikeaksi suhteiden ylläpitämisen, siis että joka kerta pitäisi sitten puistossa jutella pitkät tovit. Jotenkin tykkään olla myös rauhassa.
Usein minua sitten varmaan pidetään vähän outona hiipparina kun en puhu juuri kellekään, mutta käyn kuitenkin esim puistossa melkein joka päivä. Pelottaa jo nyt, miten työpaikalla tulee sujumaan sitten kun työhönpaluun aika koittaa...
mikä neuvoksi?
Kommentit (5)
Ehkä on myös niin, että kun tuohon asiaan kiinnittää huomiota, niin siitä tulee tavallaan isompi kompleksi kuin mitä se yleensä olisi. Vähän niin kuin sellainen itseään toteuttava ennuste. On tietysti helpompi sanoa että "relaa" kuin tehdä se, mutta kuitenkin liikojen paineiden ottaminen varmasti pahentaa tilannetta.
Tunnistan itseni tuossa osittain. Olen oikeastaan aika kaksijakoinen. Erityisesti jos on huolia, on pimeä syksy tai muuten mielialani on matalammalla, tulen aika epäsosiaaliseksi. Toisaalta ihmisten kanssa kontaktissa ollessani tulen kyllä hyvin juttuun. Jos olen jonkun kanssa samalla aaltopituudella, niin juttua kyllä riittää ja ystävystynkin. Toisaalta joidenkin etäisempien tai "samantekevien" kanssa ei tahdo oikein löytyä jutunjuurta eikä ehkä motivaatiotakaan. Sitten kyllä helposti tulee se ulkopuolisuuden tunne.
Kannattaa muistaa sekin, että ihmiset ovat yleensä ihan suopeita ja hyväksyviä erilaisuutta kohtaan. Aloitin eräässä oppilaitoksessa, kun minulla oli todella raskas vuosi takana ja olin kaiketi vähän masentunut vieläkin. En jaksanut "panostaa" verkostoitumiseen hirveästi enkä siten mihinkään ydinporukoihin tai seurapiireihin päässytkään. Siitä huolimatta koin olevani hyväksytty ja olin osa porukkaa, omalla tavallani. Vaisuina päivinä en jaksanut hirveästi ottaa osaa keskusteluun pirteämpinä päivinä taas olin ihan mukana.
Tiedän olevani hyvä tyyppi ja hauskakin, kun vauhtiin pääsen. En ota enää niin stressiä siitä, olenko ulkopuolinen vai en. Ja jos tunnistankin sen ikävän ulkopuolisuuden tunteen niin tiedän, että se on lähinnä vain kaiku menneisyydestä (yläasteelta ja lukiosta erityisesti), ei niinkään mikään tosiasia. Tiedän, että ajoittainen ulkopuolisuuteni ei johdu siitä, että minussa olisi jokin vakava vika vaan ihan olosuhteistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin ja en tiedä päteekö tämä sinuun, mutta minun on aina helpompi tutustua ihmisiin kahdestaan tai kolmistaan, siis että ei ole liian iso porukka. Isommassa porukassa jään helposti vain kuuntelemaan, mitä muut puhuvat, mutta pienemmässä "porukassa" minullekin on tilaa.
se ei ole kenellekään helppoa. Mutta kuten sanotaan, niin kotoa sinua ei tule kukaan hakemaan eli aktiivisilla on enemmän luonnollisesti ystäviä. Joillekin riittää pari hyvää ystävää.
Itseään ei kannata pitää outona hiipparina!
Alue: Aihe vapaa
mitä haluat ja ala käyttäytyä sen mukaan, kuin esim. joku toinen ihminen käyttäytyisi halutessaan samoja asioita. Jos haluat ihmissuhteita, sinun on vaan itse tehtävä aloitteita. Jos joku tekee aloitteen (puhuu sinulle) niin tartu siihen ja puhu takaisin. Kiinnostu ihmisistä, kysele heiltä neuvoja, kysele heidän elämästään. Usein moni hiekkalaatikko suhde tosin jää pinnalliseksi, mutta ainakin välillä saa seuraa - jos sitä haluaa. Jos et halua seuraa, nauti yksin olemisesta äläkä tee siitä ongelmaa.