VL-naiset, haluaisin tietää muutaman asian (tämä on ihan asialinjalla)

Täällä on joka päivä monta aloitusta? Miksi se niin kiinnostaa? Mua ei juurikaan jaksa kiinnostaa, en ole vl enkä edes ev.lut, eikä minua kiinnosta pohtia päivästä toiseen, mitä vl:t saa tehdä ja mitä ei. Hohhoijaa...

En ehkä ole ihan oikea henkilö vastaamaan, mutta kyllä täällä Keski-Pohjanmaan suunnalla oli ihan valtava sosiaalinen paine noudattaa yhteisön sääntöjä. Ihan turhaa puhetta, että henkilökohtainen päätös vaikuttaisi. Yli viisi vuotta sitten ei ainakaan saanut meikata, ei värjätä hiuksia, käyttää vähänkään provosoivia vaatteita tai "muotivaatteita", ei saanut kuunnella radiosta kuin uutisia ja hengellisiä ohjelmia. Ystäväni kävi opettajakoulutuksen, ja siihen kuului ihan ehdottoman pakollisena teatterissa käynti, kurssiosuutta ei saanut muuten läpi, eikä tästä joustettu. No, ystäväni ei suostunut katsomaan esitystä, vaan koko kaksituntisen ajan mm. laski kattojen lamppuja ja laski penkkirivien määrää ja katseli käsiään ja muisteli saarnamiesten puheita. Itse kertoi minulle.



Meikkaus oli aivan ehdottoman kiellettyä!!! Huulirasvaa ja naamarasvaa sai käyttää, mutta jos oli jotain erikoisempia purkkeja näkyvillä kylpyhuoneessa, niin vanhat kyylät panivat ne merkille ja keskenään jauhoivat, miten sekin nainen on ruvennut naamaansa maalaamaan (ja kyse oli jostain kuorintavoiteesta tms.)



Näitä juttuja olisi niiiiin paljon kerrottavana. Korkojen korkeuskin oli "määrättyä", sai olla maltillinen korko mutta ei missään nimessä piikkikorkoa. Ei tätä suoraan sanottu, mutta oppi siirtyi vanhemmilta lapsille ja niin edelleen.



Jopa nahkahousujen käyttö oli kielletty! Nahkatakkeja taisi joillain pojilla ollla, mutta tytöiltä ehdottomasti kielletty. Jopa farkkuja jotkut vanhat kyylät katsoivat naisten päällä karsaasti.



Itse en jaksanut yhteisön painetta ja luovuin vl-uskosta. Jumalaan uskon edelleen, ja lähipiirini ei minua hylännyt, eivätkä muutamat muutkaan vanhat vl-tuttavat. Mutta osa ei edes tervehdi nykyään. Joskus käyn vanhempieni kanssa seuroissa, ja osa tulee juttelemaan, osa katsoo kuin ilmaa. Ja osa tulee jopa arvostelemaan valintaani. Ja osa tulee puhumaan, että pitäisi tehdä uudelleen parannus, että jokaisen uskoa koetellaan mutta aina voi tulla takaisin uskovien pariin.



Olen päätökseni tehnyt ja onnellinen näin, mutta ihmetyttää, miksi vl-naiset vaikenevat näistä täysistä faktoista, joita liikkeen sisällä on!

siis näkyvä meikki; ripsari, huulipuna, luomivärit on pannassa, meikkivoide ok. Kynsiä ei saa lakata, hiuksia ei värjätä.



KOrvikset on syntiä, muita koruja saa käyttää ja hyvin useat käyttävätkin oikein näyttäviä koruja.



Suurimmalla osalla on hienoja vaatteita, siis tosi trendikkäitä ja lapset puettu hyvin (ainakin seuroihin ja kylään)



Kun helposti noista pukemisasioistakin arvostellaan niin yleensä ihmiset haluaa pukeutua hyvin.



Ja ison perheen vanhemmat ei halua, että ei vl:t rupeaisi arvostelemaan, että voi noita raukkoja kun ei edes kunnollisia vaatteita kun noin iso perhe..



Mutta tosiaan, meikata ei saa, eikä televisiota omistaa, dvd:t on ihan ok, rytminen musiikki, kaikki elokuvat, teatterit yms.kielletty. Myös sirkus

Täällä on joka päivä monta aloitusta? Miksi se niin kiinnostaa? Mua ei juurikaan jaksa kiinnostaa, en ole vl enkä edes ev.lut, eikä minua kiinnosta pohtia päivästä toiseen, mitä vl:t saa tehdä ja mitä ei. Hohhoijaa...

Joskus voi olla ihan hiljaakin.

Mikä sai sinut kirjoittamaan moisen katkeran vuodatuksen?



Oletko kateellinen?

on lestadiolaisilla trendikkäitä vaatteita ja todellakin näyttäviä koruja, mm.kaulakorut usein isoja ja upeita ja sormuksia yms. Ja kivahan se on laittautua ja kaunistautua vaikkei meikata voikaan

Olen itse 24-v. Vl-nainen.

Ei ole sääntöjä, kenenkään ei ole pakko tehdä jotain tai olla tekemättä jotain. Mutta, jos olet uskovainen, niin silloin sydämelläsi on aito usko ja omatuntosi on herkkä koska olet pyrkinyt pitämään sen puhtaana. Pyhä henki osoittaa paitsi sinulle mikä on oikein ja väärin, niin myös seurakuntaäidille eli uskovaisten joukolle. Käytännössä se näkyy niin että automaattisesti esim. Yhteisissä keskusteluissa rauhanyhdistyksellä tai kaveripiireissä on samanlaiset tuntemukset oikeasta ja väärästä. Syntihän on yksinkertaisesti asia, joka on viemässä kauemmas Jumalasta, ei välttämättä itsessään paha asia. Mutta aidosti uskova ymmärtää ja huomaa miten synti voi viedä kauemmas Jumalasta, ja koska usko on elämän tärkein asia niin ei halua tehdä mitään mikä voisi sen kalleimman aarteen riskeerata. Ja tällöin synnin välttelemiseen ja pois panemiseen (syntien anteeksiannon kuuleminen) ei liity mitään ahdistavaa tai mitään "pakkopullaa". Olo tuntuu vapaalta ja onnelliselta.

Se mistä eriävät mielipiteet johtuvat, on että uskovaisten keskuudessa on luonnollisesti ihmisiä jotka ovat joutumassa kauemmas Jumalasta. Joillakin voi olla elämässään jotain ihan ohimeneviä koettelemuksia, ja jotkut voivat olla siinä vaiheessa että tosissaan pohtivat että ovatko enää edes uskovaisia. Tällöin heidän omatuntonsa ei ole enää niin herkkä, sillä sille on kasaantunut syntiä joka ikään kuin hämärtää sitä selkeää ja yksinkertaista uskon kysymysten näkemistä. Eli, yleensä uskovaisten joukosta nousee ns. Päälinja, ja sitten on muutamia toisinajattelijoita, joko ääneen tai hiljaisesti. Tästä ei nosteta mitään meteliä, vaan kaikki vl:t ihan omassa päässään ja joskus yhdessäkin vain hieman hämmentyneenä miettivät että mikä on oikein kun on nykyään niin monella lailla uskovia. Lopulliseksi ajatukseksi jää aina, että usko ei muutu, joten turvassa itse pysyy kun vain uskoo niin kuin aina on uskottu, kuuntelee seurakuntaäidin ja oman tunnon ääntä.

Meikkaaminen. Uskovaiset eivät koe meikkiä uskovaisille sopivaksi. Nykyään jotkut jossain elämän vaiheessa kokeilevat meikkivoidetta tai puuteria tai ripsien taivuttamista tai huulikiiltoa. yleensä nämä asiat ovat merkki siitä, että ihminen painii joissakin asioissa uskonsa kanssa.

Vaatteet. Uskovaiset eivät halua pukea mitään tosi paljastavaa. Muuten ihan normaalisti pukeudutaan niin kuin muutkin.

Tv. Tämä on itseasiassa asia joka hämmentää varmaan aika monia uskovaisia nykyään. Kun tv:t tulivat, huomattiin että eivät ole hyväksi meille, koska ihminen ei osaa rajottaa sitä mitä sieltä katsoo, eli turvallisempaa ettei edes ota koko laitetta kotiin. No, sitten pikkuhiljaa tuli tietokoneet kunnon neteillä ja kaikenmaailman netflixeillä. Nyt tuntuu että ei ehkä tiedetä mitä tästä ajatella. Luulen, että tästä tullaan jatkossakin keskustelemaan rauhanyhdistyksillä ja kaveriporukoissa, ja jossain vaiheessa pyhä henki osoittaa seurakunnalle selkeyttä ettei ole enää niin hämmentävää. Asiahan on tavallaan vielä suhteellisen uusi, eli on luonnollista olla vielä siinä vaiheessa että osa kokeilee ja sitten aletaan huomata vaikutuksia. Varmaan kaikille aidosti uskomassa oleville on kuitenkin selvää että esim. Kunnon elokuvia ei katsota. Samoin sarjojen seuraaminen ei tunnu ihan sopivalta (riippuu tosin ehkä vähän sarjasta??). Youtube on mun mielestä ehkä ok, tosin ei sieltäkään nyt ihan mitä tahansa kannata katsoa. Lastenohjelmat. Hmm, tosi moni uskovainen esim. Ennen kun saa lapsia niin päättää ettei omat sitten kato, mut sitten ne ajautuukin kattomaan. Ja lapsethan on sitte ihan riippuvaisia. Eli lastenohjelmakysymys on paitsi hieman hengellinen niin myös kasvatuksellinen.

Lestat ihan outoja. On uskomatonta lukea kuinka naisten elämää, pukeutumista, yms. rajoitetaan. Burkhan tai muslimien huivien käyttö tulee mieleen. Onko miehille minkäänlaisia ulkomuoto, julkisivu, tms. määräyksiä?

Kotini lähellä sijaitsee esikoislestojen rukous- ja kokoontumistila. Ohi kulkiessani näen tyttöjä, joilla hameet. Ei koskaan housuja. Jos housuja saakin käyttää, niin ei ainakaan niissä kokoontumisissa. Korkokengät, minihame - vaikka pakkasta olisi -30. Pojat kävelevät rinnalla mukavissa, suorissa housuissaan (ei sentään farkuissa)...

Herätkää hyvät naiset siellä lestaliikkeessä!!!

Onnellinen vl kirjoitti:

Olen itse 24-v. Vl-nainen.

Ei ole sääntöjä, kenenkään ei ole pakko tehdä jotain tai olla tekemättä jotain. Mutta, jos olet uskovainen, niin silloin sydämelläsi on aito usko ja omatuntosi on herkkä koska olet pyrkinyt pitämään sen puhtaana. Pyhä henki osoittaa paitsi sinulle mikä on oikein ja väärin, niin myös seurakuntaäidille eli uskovaisten joukolle. Käytännössä se näkyy niin että automaattisesti esim. Yhteisissä keskusteluissa rauhanyhdistyksellä tai kaveripiireissä on samanlaiset tuntemukset oikeasta ja väärästä. Syntihän on yksinkertaisesti asia, joka on viemässä kauemmas Jumalasta, ei välttämättä itsessään paha asia. Mutta aidosti uskova ymmärtää ja huomaa miten synti voi viedä kauemmas Jumalasta, ja koska usko on elämän tärkein asia niin ei halua tehdä mitään mikä voisi sen kalleimman aarteen riskeerata. Ja tällöin synnin välttelemiseen ja pois panemiseen (syntien anteeksiannon kuuleminen) ei liity mitään ahdistavaa tai mitään "pakkopullaa". Olo tuntuu vapaalta ja onnelliselta.

Se mistä eriävät mielipiteet johtuvat, on että uskovaisten keskuudessa on luonnollisesti ihmisiä jotka ovat joutumassa kauemmas Jumalasta. Joillakin voi olla elämässään jotain ihan ohimeneviä koettelemuksia, ja jotkut voivat olla siinä vaiheessa että tosissaan pohtivat että ovatko enää edes uskovaisia. Tällöin heidän omatuntonsa ei ole enää niin herkkä, sillä sille on kasaantunut syntiä joka ikään kuin hämärtää sitä selkeää ja yksinkertaista uskon kysymysten näkemistä. Eli, yleensä uskovaisten joukosta nousee ns. Päälinja, ja sitten on muutamia toisinajattelijoita, joko ääneen tai hiljaisesti. Tästä ei nosteta mitään meteliä, vaan kaikki vl:t ihan omassa päässään ja joskus yhdessäkin vain hieman hämmentyneenä miettivät että mikä on oikein kun on nykyään niin monella lailla uskovia. Lopulliseksi ajatukseksi jää aina, että usko ei muutu, joten turvassa itse pysyy kun vain uskoo niin kuin aina on uskottu, kuuntelee seurakuntaäidin ja oman tunnon ääntä.

Meikkaaminen. Uskovaiset eivät koe meikkiä uskovaisille sopivaksi. Nykyään jotkut jossain elämän vaiheessa kokeilevat meikkivoidetta tai puuteria tai ripsien taivuttamista tai huulikiiltoa. yleensä nämä asiat ovat merkki siitä, että ihminen painii joissakin asioissa uskonsa kanssa.

Vaatteet. Uskovaiset eivät halua pukea mitään tosi paljastavaa. Muuten ihan normaalisti pukeudutaan niin kuin muutkin.

Tv. Tämä on itseasiassa asia joka hämmentää varmaan aika monia uskovaisia nykyään. Kun tv:t tulivat, huomattiin että eivät ole hyväksi meille, koska ihminen ei osaa rajottaa sitä mitä sieltä katsoo, eli turvallisempaa ettei edes ota koko laitetta kotiin. No, sitten pikkuhiljaa tuli tietokoneet kunnon neteillä ja kaikenmaailman netflixeillä. Nyt tuntuu että ei ehkä tiedetä mitä tästä ajatella. Luulen, että tästä tullaan jatkossakin keskustelemaan rauhanyhdistyksillä ja kaveriporukoissa, ja jossain vaiheessa pyhä henki osoittaa seurakunnalle selkeyttä ettei ole enää niin hämmentävää. Asiahan on tavallaan vielä suhteellisen uusi, eli on luonnollista olla vielä siinä vaiheessa että osa kokeilee ja sitten aletaan huomata vaikutuksia. Varmaan kaikille aidosti uskomassa oleville on kuitenkin selvää että esim. Kunnon elokuvia ei katsota. Samoin sarjojen seuraaminen ei tunnu ihan sopivalta (riippuu tosin ehkä vähän sarjasta??). Youtube on mun mielestä ehkä ok, tosin ei sieltäkään nyt ihan mitä tahansa kannata katsoa. Lastenohjelmat. Hmm, tosi moni uskovainen esim. Ennen kun saa lapsia niin päättää ettei omat sitten kato, mut sitten ne ajautuukin kattomaan. Ja lapsethan on sitte ihan riippuvaisia. Eli lastenohjelmakysymys on paitsi hieman hengellinen niin myös kasvatuksellinen.

Kuulostaa siltä että sinulla nämä sääntöjen noudattamiset ovat uskossasi se kaikista isoin osa. Itse olen vl ja mun mielestä usko on hyvinkin omakohtainen asia eikä Taivaaseen pääsy ole siitä kiinni katsooko elokuvia vai ei.

Kuitenkin kunnioitan vanhempia uskovaisia niissä asioissa mihin he ovat tottuneet.

Nämähän ovat vain kulttuuriasioita/tapoja enimmäkseen. Tässä moni uskovainen menee harhaan kun alkaa lakihenkisiksi.

Ystävällisin terveisin vläiti jonka lapset saavat katsoa koulussa vapaasti elokuvia jos niitä nähdään tarpeellisiksi näyttää.

Meikkaan, värjään ja pukeudun siististi. Näin tekee iso osa muistakin vl-naisista. Ja miehistä. Yhtälailla hekin laittaa itsensä fiksuksi eikä sillä ole uskon kanssa tekemistä.

vl

Vierailija kirjoitti:

En ehkä ole ihan oikea henkilö vastaamaan, mutta kyllä täällä Keski-Pohjanmaan suunnalla oli ihan valtava sosiaalinen paine noudattaa yhteisön sääntöjä. Ihan turhaa puhetta, että henkilökohtainen päätös vaikuttaisi. Yli viisi vuotta sitten ei ainakaan saanut meikata, ei värjätä hiuksia, käyttää vähänkään provosoivia vaatteita tai "muotivaatteita", ei saanut kuunnella radiosta kuin uutisia ja hengellisiä ohjelmia. Ystäväni kävi opettajakoulutuksen, ja siihen kuului ihan ehdottoman pakollisena teatterissa käynti, kurssiosuutta ei saanut muuten läpi, eikä tästä joustettu. No, ystäväni ei suostunut katsomaan esitystä, vaan koko kaksituntisen ajan mm. laski kattojen lamppuja ja laski penkkirivien määrää ja katseli käsiään ja muisteli saarnamiesten puheita. Itse kertoi minulle.

* Joo, teatterissa ei käydä edelleenkään. Konserteissa käyn itsekin nykyään.

Meikkaus oli aivan ehdottoman kiellettyä!!! Huulirasvaa ja naamarasvaa sai käyttää, mutta jos oli jotain erikoisempia purkkeja näkyvillä kylpyhuoneessa, niin vanhat kyylät panivat ne merkille ja keskenään jauhoivat, miten sekin nainen on ruvennut naamaansa maalaamaan (ja kyse oli jostain kuorintavoiteesta tms.)

* Itse kyllä käytän joskus esim aurinkopuuteria ja poskipunaa varovasti, mutta ei lestadiolaiset katso tarpeelliseksi maalata naamaansa. Naiset itse eivät sitä halua pääosin. Poikkeuksiakin löytyy ja he usein vaihtavat "valtakuntaa".

Näitä juttuja olisi niiiiin paljon kerrottavana. Korkojen korkeuskin oli "määrättyä", sai olla maltillinen korko mutta ei missään nimessä piikkikorkoa. Ei tätä suoraan sanottu, mutta oppi siirtyi vanhemmilta lapsille ja niin edelleen.

* Höpö höpö... nuo on "niitä juttuja" taas... Koron korkeutta ei kukaan muu määrittele, kuin nainen itse.

Jopa nahkahousujen käyttö oli kielletty! Nahkatakkeja taisi joillain pojilla ollla, mutta tytöiltä ehdottomasti kielletty. Jopa farkkuja jotkut vanhat kyylät katsoivat naisten päällä karsaasti.

* Ja taas höpö höpö juttu! Itselläni kahdetkin nahkahousut, eikä kukaan ole puuttunut asiaan. :-D

Itse en jaksanut yhteisön painetta ja luovuin vl-uskosta. Jumalaan uskon edelleen, ja lähipiirini ei minua hylännyt, eivätkä muutamat muutkaan vanhat vl-tuttavat. Mutta osa ei edes tervehdi nykyään. Joskus käyn vanhempieni kanssa seuroissa, ja osa tulee juttelemaan, osa katsoo kuin ilmaa. Ja osa tulee jopa arvostelemaan valintaani. Ja osa tulee puhumaan, että pitäisi tehdä uudelleen parannus, että jokaisen uskoa koetellaan mutta aina voi tulla takaisin uskovien pariin.

Olen päätökseni tehnyt ja onnellinen näin, mutta ihmetyttää, miksi vl-naiset vaikenevat näistä täysistä faktoista, joita liikkeen sisällä on!

*  Nuo monet "faktasi" ovat oman pääsi faktoja. Niitä ei kannata kenenkään tosissaan ottaa.

up

Muutama vuosi sitten vl-porukasta lähteneenä yhteisön kulttuuri ja sen kieroutumat ovat vielä hyvin mielessä. Karua sanoa, mutta sen ulkonäkökeskeisempää porukkaa saa hakea. Filosofia on se, että kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä,on sallittua: vaatteet on viimeisen päälle trendikkäitä ja usein meikataan ja värjätään hiukset juuri ja juuri siten, että kukaan ei voi ihan 100 % varmasti sanoa, onko naamassa pakkelia. Mutta kummasti edelleen mm. punainen huulipuna, värikäs kynsilakka, rajaukset ja korvakorut oikeuttavat vl-jengin tekemään omat päätelmänsä yksilön sieluntilasta ja taivaspaikasta.

Ulkoisen olemuksen korostuneisuus kuvastaa paljon juuri sitä kaksinaismoralismia, mikä yhteisöä vaivaa monessa muussakin asiassa. Karua on se, että ulkonäkönormit ovat hyvin tiukat ja niistä poikkeavia (varsinkin nuoria) usein kiusataan. Liikkeen ulkopuolella en ole tällaiseen törmännyt.

Voi olla, että omaan kokemukseeni vaikuttaa se, että kokemukseni ovat Oulun seudun vl-piireistä. Toivon todella, että em. asiat olisivat tyypillisiä vain sen alueen vl-kulttuurissa..