Lue keskustelun säännöt.
Minun mielestäni jo hyvin pienestä pojasta näkee, onko hän isompana suosittu tyttöjen keskuudessa.
01.11.2011 |
Kunhan vaan mietin tällaista ihan vähäpätöistä asiaa. Vanhempi poikani on jo aika pienestä, vaikka on hyvinkin äijä, pitänyt vaatteita tietyllä tavalla ja tietynlaisia. Jossain iässä se, miten pukeutuu ja kävelee ja käyttäytyy on aika isossa osassa siinä, onko ns. suosittu tyttöjen (ja poikien) mielestä. Minusta se on vaan hassua, että hän luonnostaan osaa pitää oikein vaatteita, ts. roikuttaa vähän housuja ja pipo on samalla tavalla kuin muilla pojilla ja taki vähän roikkuu hartioista :D Ja kävelytyyli on sellainen hieman lompsiva ja rento.
Ymmärtääkö joku, mitä sanon. Muistan kouluaikana, kun oli näitä, joilla housut olivat esim. kainalossa ja usein tällaisista vähäpätöiseltä tuntuvista asioista osin ehkä johtuen sellaiset eivät olleet kovin suosittuja. Ja en sano, että pitäisi olla suosittu, itse ehkä kannatan enemmän epäsosiaalisi ja älykkäitä... kunhan vaan olen pistänyt tällaisen asian merkille.
Kommentit (74)
Se, että lapsi pitää kalliita vaatteita ei ole mielestän ekonomityyppistä pukeutumista. Se, jos hän ei osa näyttää rennolta ja tyylikkäältä, vaan korvaa tämän ostamalla kalliita vaatteita, kun ei sitä osaa... sitä voisi ehä opettaa. Tosin, tuskinpa se enää lukiossa mikään ongelma on.
Minun miehelläni ei todella ole mitään vaatesilmää ja hän tekee sitä paljon, että korvaa sitä vaatesilmää ostamalla kalliita vaatteita. Mikäs siinä, mutta pienenä lapsena siitä oli hänelle paljonkin haittaa.
Joku kirjoitti ketjussa fiksusti lasten luolamiesmäisestä käyttäytymisestä ja siitä minäkin uskon, että vaatteiden ja tyylin arvostus kumpuaa lapsuusiässä ja menettää sitten myöhemmin merkitystään. Mutta miksi ei voisi olla ihan hyvä kummassakin maailmassa, eikai se mahdotonta ole?
t. ap
En sanonut missään vaiheessa, että se on hyvä asia, että pukeutuu 'trendikkäästi', joten ei tarvitse vetää hernettä nenään. En tosin myöskään usko, että se tarkoittaa, että poikani menee amikseen. Uskon, että voi yhdistää tyylikkyyden ja fiksuuden ja jälkimmäistä koetan kasvattaa pojalleni, kun taas sinun tehtäväsi äitinä on mielestäni kasvattaa vähän tuota ensimmäistä. Eikös niin? Lukiossa ei tarvitse vielä pukeutua - eikä muutenkaan vapaa-ajalla - ekonomityyppisesti. Tiedän useita rennosti pukeutuvia ekonomeja, jotka ovat suositumpia ihan aikuisenakin kuin nämä 'ekonomityyppiset'. Poikani on myös vasta 6-vuotta, joten en vielä leimaisi amiksen tupakkarinkiin. Kasvatuksen tehtävä on vähentää eroja, ei kasvattaa niitä. Jos lapseni olisi omituisesti pukeutuva introvertti, yrittäisin saada hänestä normaalisti puketuvaa vähemmän introverttiä. Ja nyt ehkä vähän toisinpäin siis. t. Ap
Poikani, tuo pienestä pitäen kaikkea muuta kuin äijä, on nyt lukiossa kovasti suosittu, vaikka asu on ekonomityyliä eikä takki roiku hartioista. Amiksessa poikasi saattaa menestyä tupakkaringissä, elämässä välttämättä ei.
tai ostaa Hilfigeriä, Hugo Bossia ja Paul Smithiä. Minun tehtäväni äitinä on ihmetellä, miksi poika ei halua kerätä naisia lötköttävissä housuissa ja vinosti päähän isketyssä pipossa. Kun se on niin äijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan vaan mietin tällaista ihan vähäpätöistä asiaa. Jossain iässä se, miten lompii ja lököhousuihin pukeutuu, kertoo olemattomasta yläpään säkenöinnistä. Sitten on niitä äitejä, jotka luulevat lapsestaan liikoja ja kuvittelevat, että tietty pipo tekee suositun. Kunhan vaan ajattelen ja olen pistänyt merkille, että ne eskarissa hyökkäilevät remupellet ei menesty koulussa, kaveritkin on samanlaisia ja ennen kuin ikää on 15v tulee se poliisikin tutuksi. Kunhan nyt ajattelen.
Se, että lapsi pitää kalliita vaatteita ei ole mielestän ekonomityyppistä pukeutumista. Se, jos hän ei osa näyttää rennolta ja tyylikkäältä, vaan korvaa tämän ostamalla kalliita vaatteita, kun ei sitä osaa... sitä voisi ehä opettaa. Tosin, tuskinpa se enää lukiossa mikään ongelma on. Minun miehelläni ei todella ole mitään vaatesilmää ja hän tekee sitä paljon, että korvaa sitä vaatesilmää ostamalla kalliita vaatteita. Mikäs siinä, mutta pienenä lapsena siitä oli hänelle paljonkin haittaa. Joku kirjoitti ketjussa fiksusti lasten luolamiesmäisestä käyttäytymisestä ja siitä minäkin uskon, että vaatteiden ja tyylin arvostus kumpuaa lapsuusiässä ja menettää sitten myöhemmin merkitystään. Mutta miksi ei voisi olla ihan hyvä kummassakin maailmassa, eikai se mahdotonta ole? t. ap
En sanonut missään vaiheessa, että se on hyvä asia, että pukeutuu 'trendikkäästi', joten ei tarvitse vetää hernettä nenään. En tosin myöskään usko, että se tarkoittaa, että poikani menee amikseen. Uskon, että voi yhdistää tyylikkyyden ja fiksuuden ja jälkimmäistä koetan kasvattaa pojalleni, kun taas sinun tehtäväsi äitinä on mielestäni kasvattaa vähän tuota ensimmäistä. Eikös niin? Lukiossa ei tarvitse vielä pukeutua - eikä muutenkaan vapaa-ajalla - ekonomityyppisesti. Tiedän useita rennosti pukeutuvia ekonomeja, jotka ovat suositumpia ihan aikuisenakin kuin nämä 'ekonomityyppiset'. Poikani on myös vasta 6-vuotta, joten en vielä leimaisi amiksen tupakkarinkiin. Kasvatuksen tehtävä on vähentää eroja, ei kasvattaa niitä. Jos lapseni olisi omituisesti pukeutuva introvertti, yrittäisin saada hänestä normaalisti puketuvaa vähemmän introverttiä. Ja nyt ehkä vähän toisinpäin siis. t. Ap
Poikani, tuo pienestä pitäen kaikkea muuta kuin äijä, on nyt lukiossa kovasti suosittu, vaikka asu on ekonomityyliä eikä takki roiku hartioista. Amiksessa poikasi saattaa menestyä tupakkaringissä, elämässä välttämättä ei.
tai ostaa Hilfigeriä, Hugo Bossia ja Paul Smithiä. Minun tehtäväni äitinä on ihmetellä, miksi poika ei halua kerätä naisia lötköttävissä housuissa ja vinosti päähän isketyssä pipossa. Kun se on niin äijä.
Ja jos mitään vaatteista ymmärtäisit niin tietäisit, että pelkkä tuotemerkki ei takaa pönäkkyyttä ja tylsyyttä. Kyllä se ekonomityyli on rentoa ja tyylikästä ihan eri tavalla kuin sinun poikasi lötköttävät housut ja hartioista oikealla tavalla liian iso takki yhdistettynä pipoon, joka on päässä ulkona ja sisällä. En ehkä nimittäisi lapsesi pukeutumistapaa ainakaan tyylikkääksi, rento se toki on, mutta aika luotaantyöntävällä äijämeinigillä.
Joten ajattele sinä vaan, miten on kummallista, että jotkut ne vaan on suosittuja, vaikka on kunnon vaatteet päällä eikä roiku mikään missään.
Miksi hyökkäävä tyyli? Onko huono päivä, vai elämä?
En minä ole vihjannut sanallakaan, että ihmettelisin kenenkään suosituimmuutta, tai että se kiinnostaisikaan minua suuremmin.
Saati vertaisin minun kuusivuotiaani ja sinun 16 vuotiaasi pukeutumistyylejä ylipäätään toisiinsa. Mistä ylipäätään tiedät näinkin tarkasti, miten minun lapeni pukeutuu En ehkä nimittäisi lapsesi pukeutumistapaa ainakaan tyylikkääksi, rento se toki on, mutta aika luotaantyöntävällä äijämeinigillä.'. Mitä? Mistä maailmasta teitä ihmisiä sikiää tänne AV:lle?
ap
Kyllä se ekonomityyli on rentoa ja tyylikästä ihan eri tavalla kuin sinun poikasi lötköttävät housut ja hartioista oikealla tavalla liian iso takki yhdistettynä pipoon, joka on päässä ulkona ja sisällä. En ehkä nimittäisi lapsesi pukeutumistapaa ainakaan tyylikkääksi, rento se toki on, mutta aika luotaantyöntävällä äijämeinigillä.
Joten ajattele sinä vaan, miten on kummallista, että jotkut ne vaan on suosittuja, vaikka on kunnon vaatteet päällä eikä roiku mikään missään.
Miksi hyökkäävä tyyli? Onko huono päivä, vai elämä? En minä ole vihjannut sanallakaan, että ihmettelisin kenenkään suosituimmuutta, tai että se kiinnostaisikaan minua suuremmin. Saati vertaisin minun kuusivuotiaani ja sinun 16 vuotiaasi pukeutumistyylejä ylipäätään toisiinsa. Mistä ylipäätään tiedät näinkin tarkasti, miten minun lapeni pukeutuu En ehkä nimittäisi lapsesi pukeutumistapaa ainakaan tyylikkääksi, rento se toki on, mutta aika luotaantyöntävällä äijämeinigillä.'. Mitä? Mistä maailmasta teitä ihmisiä sikiää tänne AV:lle? ap
Kyllä se ekonomityyli on rentoa ja tyylikästä ihan eri tavalla kuin sinun poikasi lötköttävät housut ja hartioista oikealla tavalla liian iso takki yhdistettynä pipoon, joka on päässä ulkona ja sisällä. En ehkä nimittäisi lapsesi pukeutumistapaa ainakaan tyylikkääksi, rento se toki on, mutta aika luotaantyöntävällä äijämeinigillä. Joten ajattele sinä vaan, miten on kummallista, että jotkut ne vaan on suosittuja, vaikka on kunnon vaatteet päällä eikä roiku mikään missään.
Jostain kumman syystä oletat, että lapseni peittää kunnollisilla vaatteilla tyylittömyyttään - mistä ihmeestä sen keksit? Oma lapsesi on niitä ällöttäviä virnenaamoja, jotka ylisuurissa vaatteissa ghettomeiningillä kiusaavat pienempiään ja äiti ihastelee, että se on sitten ihana, kun se on tuollainen vaateripustin.
Lapsessa ja nuoressa ja elämässä sillä on merkitystä, mitä on pään sisällä eikä sillä, onko siinä päässä pipo oikealla tavalla vinossa. Ja se muuten täytyy ottaa sisätiloissa pois, jolloin poikasi hohteesta katoaa aika tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä aggressiota täällä, minusta aihe on mielenkiintoinen ja onhan se totta että joistain tulee suositumpia kuin toisista.
Mutta: käsittääkseni on melko hyvin tutkittu asia, että vanhempien arviot pienten lasten persoonallisuudesta (joihin tuo "äijyyskin" varmaan palautuisi ainakin johonkin piirteeseen) eivät ennusta oikeastaan lainkaan lapsen persoonallisuutta aikuisiässä. Eli sen puoleen ap olisi väärässä.
Mutta onhan sinänsä mielenkiintoista, että lapsissa on tuollaisia eroja. Olen itsekin sitä mieltä, oma 3-vuotiaani on selvästi arka pohdiskelijatyyppi, ei yhtään äijä, kun taas pk:ssa näkee paljonkin variaatiota tässä.
on niitä tyttöjen piirittämiä. Ovat komeita ja urheilullisia jne..
Mutta esikoinen, joka on epäsosiaalinen, kiusattu, tavallisen näköinen tällä hetkellä ihmettelee kun tytöt pyörii ympärillä kuin herhiläiset.
Että ei nää arvailut mene aina oikein. Jos on pikkupoikana ja ala-asteella ja ehkä yläasteellakin tyttöjen paikauskohteena, se saattaa kääntää kelkkansa vanhempana.
Mulla kolme poikaa.
Vanhin 17 v, pitkä ja vaalea urheileva poika on ollut aina hyvin urheilullinen ja komea ja 11-v lähtien tyttöjen piirittämä. Jopa isommat tytöt koulussa olivat aina pörröttämässä sen tukkaa ja pussailemassa kiusallaan. Kun murrosikään ehti, on ottanut tyttöjen suosiosta kaiken irti (ikävä kyllä).
Keskimmäinen 12 v, änkyrä joka tekee kaiken päinvastoin kuin muut. Kun vanhempi puljaa naamaansa ja niuhottaa vaatetuksesta, tälle on ihan sama vaikka porsaannahan vetäisi päälleen (siis sellainen housutkainalossa -tyyppi, jonka ap mainitsi). Vastavirtaan kulkija, jonka tekee opettajansa hulluksi jatkuvilla "miksmiks" ja "voisiks perustella" kyselyillään. Tosin pärjää loistavasti koulussa. Karsastaa tyttöjä mut se on kiinni iästäkin, tosin tytöt karsastaa tätä tyyppiä ihan yhtä lailla.
Nuorin 9 v. epäsosiaalinen omiin asioihinsa keskittyvä ujo nyhverö, joka vanhimman veljensä tavoin on urheilullinen ja jonka intohimo on jalkapallo. Siihen uhraa kaiken aikansa ja tarmonsa. Jalkapallon parissa ns. herää eloon, muuten on hyvin hiljainen.
Kyllä äitinä olo on mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun tapasin hänet 27 vuotiaana, naisia kierteli ympärillä melko tiiviisti. Kun aloimme seurustella niin sain jopa vihamielisiä puheluita joltain naiselta:)
No nämä roikkupersejätkät, jotka ovat olleet suosittuja peruskoulussa, on juuri niitä jätkiä, joiden ympärillä niitä pissiksiä pyörii. Panevat paksuksi muutaman sellaisen ja elävät sossun varoilla ja tosiaan, poliisi on tullut tutuksi jo 15 vuotiaana, kuten joku muukin tuolla aiheesta mainitsi.
Joten ap.n kuvaus pojastaan, ei minua ainakaan äitinä kovin nostattaisi ylpeyttä. Pikemminkin olisin huolissaan tuosta "jätkämäisyydestä". Voi olla ikäviä yllätyksiä tulossa murrosiässä.
Vaikka toisaalta, osa äideistähän on ylpeitä näistä pojistaan, jotka vetävät sätkää ja 16 vuotiana tulevat eka kertaa isäksi ja iltapuhteina murtautuvat autoihin ja vievät stereoita saadakseen rahaa tupakkaan ja kaljaan.
että hyvin usein näistä yläaste"nörteistä" tulee aikuisena niitä kiinnostavimpia, kunnon miehiä. Aikuistuttuaan osaavat pukeutua, olla ihmisiksi ja osaavat luonnostaan käyttäytyä, toisin kuin ne kaupungilla yöt pörräävät ja tyttöjen piirittämät jätkät, joista ei tunnu kunnon ihmisiä tulevan kuin vain harvoista... Oma mieheni on ollut yläasteella ja lukiossa ns. nobody, mutta nyt kääntää kaikkien naisten päät ja on vielä älykäs ja opiskellutkin. Mahtaa niitä lukiotyttöjä nyt harmittaa ;)
Ja mun mielestä ala-asteikäisestä on paha vielä ennustaa mitään, mutta yläasteella se suunta alkaa jo selvästi näkyä että mihin "kastiin" poika kuuluu suosituimmuudessa.
tätä aggressiota täällä.
itse ärsyynnyin myös, ehkä ap antaa itsestään kuvan tietynlaisesta ihmisestä, joistain joita on joskus tavannut ja yhdistää ap:n heihin, en tiedä. En kehtaa kuvailla tarkemmin.
Ja itse ihan ekaa kertaa osallistun tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppupeleissä se poika joka on kivan näköinen, omaa herkkääkin luonnetta (ymmärtää tyttöjä, mutta ei ole lallukka) on sosiaalinen, iloinen, puhdas, pukeutuu kivasti, normi kotiolot, on idearikas ja tykkää tytöistä vie parhaimmat kimut.
jep, toivottavasti näin. oma 11-vuotiaani ei ole ole ap:n kuvailema vaan juuri sellainen, joka ei tiedä, itä on päälleen pukenut tai miten päin. Ei ole hirmu urheilullinen mutta ei täysin epäurheilullinenkaan. Laulaa kuin enkeli ja soittaa kitaraa, ei tee itsestään numeroa, ujon herkkä mutta silti sosiaalinen. Ystävällinen ja pitkä hoikka, kivan näköinen tavallisella tavalla.
On suosittu, tytöt tykkää ja pojat ottaa kaverikseen. vaatteilla ei ole tässä mitään merkitystä.
Vaalea tukka ja välillä on laitettava vahaa.
On tarkka siitä mitä pukee päällensä.
Lempiväri on musta ja se sopii pojalle oikein hyvin.
On hauskannäköinen, reipas ja reilu kaveri.
On pitkä, ryhdikäs ja leväharteinen, mutta hoikka poika.
Harrastaa uintia ja se jos mikä muotoilee kropan upeaan kuntoon.
Peilailee paljon peilin edessä ja yksi tyttöystävä sillä on ollutkin, mutta pojaltani tosin ei kysytty mitään.
Ainut ongelma tällä hetkellä on, että inhoaa tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaalea tukka ja välillä on laitettava vahaa. On tarkka siitä mitä pukee päällensä. Lempiväri on musta ja se sopii pojalle oikein hyvin. On hauskannäköinen, reipas ja reilu kaveri. On pitkä, ryhdikäs ja leväharteinen, mutta hoikka poika. Harrastaa uintia ja se jos mikä muotoilee kropan upeaan kuntoon. Peilailee paljon peilin edessä ja yksi tyttöystävä sillä on ollutkin, mutta pojaltani tosin ei kysytty mitään. Ainut ongelma tällä hetkellä on, että inhoaa tyttöjä.
mutta se ei poista kasvatusta, eikä koulutuksen tärkeyttä.
Muoti on vain muotia ja kevyesti roikkuvat housut on ok.
Makeat hupparit, lippikset ym.
T. Se 7v. pojan äiti.
Oikeasti hyvin harva osaa katsoa, että oma lapsi ei ole erityisen komea, minusta on tärkeä, että äitinä näkee nimenomaan, mitkä ovat oikeasti lapsen vahvuuksia, jotta osaa rakentaa kasvatusta niille. Esim. että on taitava sosiaalisesti, vaikka pienikokoinen ja niin edelleen.
Monesti sellaisilla lapsilla on vaikeuksia, joiden vanhemmilla on täysin epärealistinen kuva lapsesta. Koska jossain vaiheessa lapsi kohta sen realimin sitten kuitenkin. Ja en tietysti tarkoita, että pitäisi mitenkään tuoda esille, jos ei ole hyvä josain vaan, että tuoda esile, jos on nimenomaan hyvä jossain :)
t, ap