Minun mielestäni jo hyvin pienestä pojasta näkee, onko hän isompana suosittu tyttöjen keskuudessa.

Monet pojat ovat yläasteella tyttöjen suosikkeja, mutta samoja poikia ei kukaan pahemmin vilkuile enää parikymppisenä. Sen sijaan hiljaisemmat pojat, jotka ovat vielä yläasteiässä jääneet näiden äänekkäämpien poikien varjoon, voivat olla vanhempina todella suosittuja.



Ihan sama juttu tytöillä.

Minusta se on kyllä päinvastoin.

Luin ensin viestisi huolimattomasti ja luulin, että pointtisi oli, että oletat vanhemmasta pojastasi, että hän EI tule olemaan suosittu tyttöjen keskuudessa. Koska "äijä, joka roikottaa housuja ja kävelee lompsimalla" ei nyt suoraan sanottuna kuulosta kovin lupaavalta.



Mutta lohdutuksen sana sinulle: ei pikkupojan vaatteista tai kävelytyylistä pysty päättelemään mitään siitä, millainen flaksi hänellä käy joskus 15 vuoden kuluttua. Noista merkeistä ei myöskään voi sanoa, onko hän älykäs, sosiaalinen vai mitä. Eikä se suosio tyttöjen keskuudessa tuollaisista asioista tulekaan, mitä tuossa hahmottelit.

Eiköhän ne ole juuri reppanoita joiden housut roikkuu reisissä. Sehän kertoo huonosta itsetunnosta

Toisaalta ei kukaan katsonut roikkuvahousuisia 80-luvulla (ennen hopparimuotia), nehän oli niitä surkeista surkeimpia, jotka ei osanneet ees vyötä käyttää...

Ja tälläkin hetkellä roikkuvia käyttää vain tietty porukka, esim. "urheilulliset", jotka myös ovat tyttöjen suosikkeja, eivät harrasta roikkuhousuja.

Monet pojat ovat yläasteella tyttöjen suosikkeja, mutta samoja poikia ei kukaan pahemmin vilkuile enää parikymppisenä. Sen sijaan hiljaisemmat pojat, jotka ovat vielä yläasteiässä jääneet näiden äänekkäämpien poikien varjoon, voivat olla vanhempina todella suosittuja.

Ihan sama juttu tytöillä.

Monet aikuisena menestyvät miehet (niin työelämässä kuin ihmissuhteissa) ovat olleet lapsuudessa ja nuoruudessa kaikkea muuta kuin suosittuja. He ovat käyttäneet aikansa itseä kiinnostaviin asioihin ja saattaneet jäädä siksi syrjään. Myös ulkonäkö voi muuttua ratkaisevasti niin tytöillä kuin pojilla, kun tullaan aikuisikään.

Mulla kolme poikaa.



Vanhin 17 v, pitkä ja vaalea urheileva poika on ollut aina hyvin urheilullinen ja komea ja 11-v lähtien tyttöjen piirittämä. Jopa isommat tytöt koulussa olivat aina pörröttämässä sen tukkaa ja pussailemassa kiusallaan. Kun murrosikään ehti, on ottanut tyttöjen suosiosta kaiken irti (ikävä kyllä).



Keskimmäinen 12 v, änkyrä joka tekee kaiken päinvastoin kuin muut. Kun vanhempi puljaa naamaansa ja niuhottaa vaatetuksesta, tälle on ihan sama vaikka porsaannahan vetäisi päälleen (siis sellainen housutkainalossa -tyyppi, jonka ap mainitsi). Vastavirtaan kulkija, jonka tekee opettajansa hulluksi jatkuvilla "miksmiks" ja "voisiks perustella" kyselyillään. Tosin pärjää loistavasti koulussa. Karsastaa tyttöjä mut se on kiinni iästäkin, tosin tytöt karsastaa tätä tyyppiä ihan yhtä lailla.



Nuorin 9 v. epäsosiaalinen omiin asioihinsa keskittyvä ujo nyhverö, joka vanhimman veljensä tavoin on urheilullinen ja jonka intohimo on jalkapallo. Siihen uhraa kaiken aikansa ja tarmonsa. Jalkapallon parissa ns. herää eloon, muuten on hyvin hiljainen.



Kyllä äitinä olo on mielenkiintoista.

mielestäni säännöt muuttuvat ja aletaan katsoa muutakin. Lapset ovat aika raakoja, jos ei osaa yhtään pukeutua ja pitä 'omituisia vaatteita', muistan, että sellaiset olivat aina jotenkin epäsuosittuja.

Oikeastaan väitän, että pukeutumis- puhumis- ja kävelytyylillä on ylättävän iso merkitys lapsena (ja tuntuu, että tietyissä kulttuureissa se on perusta suosituimmuudelle jopa aikuisena, mikä on sitten toinen tarina...)

Aikuisena paino siirtyy sitten, ainakin älykäillä ihmisillä, muihin tekijöihin.

ap

Luin ensin viestisi huolimattomasti ja luulin, että pointtisi oli, että oletat vanhemmasta pojastasi, että hän EI tule olemaan suosittu tyttöjen keskuudessa. Koska "äijä, joka roikottaa housuja ja kävelee lompsimalla" ei nyt suoraan sanottuna kuulosta kovin lupaavalta.

Mutta lohdutuksen sana sinulle: ei pikkupojan vaatteista tai kävelytyylistä pysty päättelemään mitään siitä, millainen flaksi hänellä käy joskus 15 vuoden kuluttua. Noista merkeistä ei myöskään voi sanoa, onko hän älykäs, sosiaalinen vai mitä. Eikä se suosio tyttöjen keskuudessa tuollaisista asioista tulekaan, mitä tuossa hahmottelit.

Loppupeleissä se poika joka on kivan näköinen, omaa herkkääkin luonnetta (ymmärtää tyttöjä, mutta ei ole lallukka) on sosiaalinen, iloinen, puhdas, pukeutuu kivasti, normi kotiolot, on idearikas ja tykkää tytöistä vie parhaimmat kimut.

heidän kehitystään, kun ovat niin erilaisia. Pinnalliste asiat tosiaan melestäni korostuvat kouluiässä. Kyllä stereotypioissa on pointinsa, hyvä esimerkki sellisest on esim. MIDLE sarjan vanhin poika, tai oikeastaan kaiki lapset.

Suosittelen, on ihan mahtva sarja, ei taida tosin Suomessa näkyä, mutta netistä löyty!

ap

Mulla kolme poikaa.

Vanhin 17 v, pitkä ja vaalea urheileva poika on ollut aina hyvin urheilullinen ja komea ja 11-v lähtien tyttöjen piirittämä. Jopa isommat tytöt koulussa olivat aina pörröttämässä sen tukkaa ja pussailemassa kiusallaan. Kun murrosikään ehti, on ottanut tyttöjen suosiosta kaiken irti (ikävä kyllä).

Keskimmäinen 12 v, änkyrä joka tekee kaiken päinvastoin kuin muut. Kun vanhempi puljaa naamaansa ja niuhottaa vaatetuksesta, tälle on ihan sama vaikka porsaannahan vetäisi päälleen (siis sellainen housutkainalossa -tyyppi, jonka ap mainitsi). Vastavirtaan kulkija, jonka tekee opettajansa hulluksi jatkuvilla "miksmiks" ja "voisiks perustella" kyselyillään. Tosin pärjää loistavasti koulussa. Karsastaa tyttöjä mut se on kiinni iästäkin, tosin tytöt karsastaa tätä tyyppiä ihan yhtä lailla.

Nuorin 9 v. epäsosiaalinen omiin asioihinsa keskittyvä ujo nyhverö, joka vanhimman veljensä tavoin on urheilullinen ja jonka intohimo on jalkapallo. Siihen uhraa kaiken aikansa ja tarmonsa. Jalkapallon parissa ns. herää eloon, muuten on hyvin hiljainen.

Kyllä äitinä olo on mielenkiintoista.

ihana kuvaus!! :))



Valitettavasti mieleeni tuli taas myös se, kuinka maailma on erilainen tytöille ja pojille. Mitä sanottaisiin tytöstä, joka ottaa kaien irti poikien suosiosta :/

Koulussa pärjää jos sattuu saamaan samanhenkisiä kavereita. Yksikin riittää. Riippuu enemmänkin siitä asuuko lähialueilla samantyylisiä perheitä vain joutuuko lapsi olemaan jo lähtökohtaisesti kovin erilainen.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Mieheni oli todella epäsuosittu lapsena, mutta jossain vaiheessa pitkän lapsen housut kainaloissa tarkoittivatkin ainoastaan pitkää miestä, silmälasit älyä, roolipelit idearikkautta ja omapäisyys menestymistä uralla :)

Mutta vanhempi poikani osaa pukeutua ja on hyvin tarkka sitä, että pitää vaatteita samalla tavalla kuin ikätoverinsa. Ennemmän keskitynkin kasvattamaan hänestä älyllistä, kun tämä 'suosituimmuus' tuntuu olevan hallussa.

ap

Monet aikuisena menestyvät miehet (niin työelämässä kuin ihmissuhteissa) ovat olleet lapsuudessa ja nuoruudessa kaikkea muuta kuin suosittuja. He ovat käyttäneet aikansa itseä kiinnostaviin asioihin ja saattaneet jäädä siksi syrjään. Myös ulkonäkö voi muuttua ratkaisevasti niin tytöillä kuin pojilla, kun tullaan aikuisikään.

ala-asteelta. Ihan järkyttävää kyllä, miten erilainen maailma. En sitten nykyään tiedä, onko vielä niin eriarvoista. Tosin, avain asemassa taitaa olla se, jättääkö tyttö itse sitten nämä pojat. Sitä katsotaan vähän paremmin, kuin sitä, että pojat 'käyttävät' tätä tyttöä.

ihana kuvaus!! :))

Valitettavasti mieleeni tuli taas myös se, kuinka maailma on erilainen tytöille ja pojille. Mitä sanottaisiin tytöstä, joka ottaa kaien irti poikien suosiosta :/

mitä ap tarkoittaa. Jotenkin itsekin uskon, että lapsesta näkee sen tulevan suosion jo varhain.



Oikeastaan viimeksi eilen katselin erästä lapseni kaveria ja ajattelin että hän tulee aivan varmasti olemaan tyttöjen suosiossa. Ikää lapsella vasta 5-vuotta :D

Varmaankin luonteella ja puhtaudella on joku pieni rooli siinä miten paljon ihailua poika tytöiltä saa, mutta kyllähän tärkein tekijä on varakkuus. Tai sitten hyvät ansionäkymät. Fiksuja ja komeita humanisteja ei naiset piiritä, mutta idareinkin lääkäriopiskelija saa valita mieleisensä.

mutta se ei poista kasvatusta, eikä koulutuksen tärkeyttä. Muoti on vain muotia ja kevyesti roikkuvat housut on ok. Makeat hupparit, lippikset ym. T. Se 7v. pojan äiti.

eli jos lapsi pukeutuu eri tavalla kuin sinun lapsesi, voi hän olla yhtä muodikas tai jopa muodikkaampi. Makeat hupparit ja lippikset ovat aika pitkälle sitä WT-tyyliä, jota pyrin omalla lapsella karsastamaan mahdollisimman pitkälle, sillä uskon, että ulkoinen olemus kuvastaa sisäistä ainakin osittain. Meillä poika pukeutuu oman mielensä eikä äidin haaveiden mukaan. Muoti on vain muotia, mutta sillä tulee tahtomattaankin ilmaisseeksi esim. vanhempien koulutustasoa ja ajatusmaailmaa sekä sosiaalista statusta.

Lääkäriksi opiskeleva on jo aikuinen.

Melkein jokaiselle aikuiselle löytyy kumppani.

Nyt oli kyse lapsista ja teineistä.

joita matkitaan vaikka laittaisivat mitä hyvänsä päällensä. Jos 10-11 vuotiaista erottuvat karismaattiset persoonat.

9-vuotiaana tulevalta typymagneetilta. Ulkonäköasiat ovat täysin merkityksettömiä hänelle, mutta on matikassa oikein hyvä ja ajattelee pelkästään rahaa. Neuvottelee koko ajan itselleen parempia työsopimuksia sukulaisten ja perheenjäsenten kanssa. Tienaa nykyään mummolta jo 20 euroa per kymppi kokeesta.