Lue keskustelun säännöt.
Olen todella kateellinen siskolleni!!!
01.11.2011 |
Minulla on tasan yksi sisko, muita sisaruksia ei ole. Ikäeroa meillä on 12v. Äitini oli kotona 20v, eli kunnes siskoni oli noin 2-3-luokkalainen. Kun olin lapsi, meillä ei ollut koskaan rahaa mihinkään. Isä oli tavallinen duunari ja äiti kotiäiti. Se ei minua häirinnyt, oli onnellinen lapsuus.
Muutin pois kotoa, äiti meni töihin. Isä yleni työnjohtajaksi. Rahatilanne muutui heillä ihan täysin. He alkoivat syytää siskooni rahaa, sai kaikki merkkivaatteet ja he alkoivat myös laittaa siskon tilille järjestelmällisesti rahaa - lapsilisät suoraan tilille kasvamaan korkoa. Minä asuin jo omillani, joten minua eivät enää auttaneet rahallisesti mitenkään.
No, sisko kirjoitti ylioppilaaksi ja sai sitten ne rahansa omaan käyttöön. Osti yksiön Helsingin keskustasta (säästöt käsirahana). Alkoi seurustella erään pohatan pojan kanssa, meni naimisiin. Pohatta kuoli ja poika peri koko omaisuuden (ainoa lapsi).
Saivat sitten reilu 200 neliön jugendasunnon merinäköalalla, ison kelohonkamökin Lapista, sijoitusasuntoja jne.
Sisko on ollut tasan vuoden töissä koko elämänsä ajan, ylioppilaaksi tulon jälkeisen vuoden jossain vaatekaupassa.
Minä ponnistin nollasta, hankin koulutuksen, hyvän miehen ja meillä on nyt hikinen rivari lähiössä, jota maksetaan seuraavat 24 vuotta vielä.
Sisko ei osaa arvostaa rikkauttaa, valittaa koko ajan ihan kaikesta. Ja minä olen superkateellinen.
Kommentit (12)
On oma valintasi, kulutatko energiasi kadehtimisiin. Siskosi elämää et missään tapauksessa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskosi ei selvästikään ole onnellinen, vaikka on rahaa.
Unohda sinä kateus ja ole onnellinen siitä, mitä sinulla on. ;o)
Ikävä kyllä se ei tule asiaa muuttamaan. Vain ja ainoastaan omaan suhtautumiseesi voit vaikuttaa, eli työstä sitä positiiviseen suuntaan. Eikä siskosi vaikuta kovin onnelliselta jos kokoajan valittaa. Tee sinä itsesi onnelliseksi ja vähät välitä heidän rikkauksistaan.
Puurtaja ja Hannuhanhi samasta perheestä! Parasta mitä voit tehdä on rakentaa omaa henkistä elämääsi kestäväksi ja tavalliseksi! Usko minua niin se vain on!
Näethän jo nyt et se rikkaus ei tee onnelliseksi. Se tuo massan vain huolia ja epävarmuutta ja varastaa onnellisuuden ja tyytyväisyyden elämästä. Niin se vain on!! Ajattele asia perusteellisesti ja laita piste sille.
Minä vain vierestä nähnyt miten eräällekin superrikkaalle kävi. Kymmenet miljoonat eket ei tuonut tyytyväisyyttä eikä anteliaisuutta. Vasta kun rupesivat elämään peruselämää saivat tyytyväisyyttä! Rahatkin muuten hävisivät:(((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän, että harmittaa / olet kateellinen sehän on täysin luonnollista. Se onko kateellisuus vain ajatuksissa / vaikuttaako se sisarussuhteeseen on täysin oma valintasi.
Olen minäkin "kateellinen" muutamalle tutulleni siitä, että he ovat hoikkia ja hyvän näköisiä. Minäkin haluaisin olla, mutta ei vaan löydy aikaa / tahdonvoimaa päästä 5 kilosta eroon.
MUTTA se ei vaikuta mitenkään ystävyyteeni heidän kanssa - minäkin vain haluaisin näyttää paremmalta kuin näytän.
MUTTA se mielestäni on törkeää vanhemmiltasi, etteivät he ole rahatilannetta milloinkaan mitenkään tasoittanut. Oletko koskaan keskustellut heidän kanssaan.
Ja muuten eikö verottaja ollut mitenkään kiinnostunut, miten sisaresi sai käsirahan kämppäänsä, jos hän on työskennellyt vain vuoden.
Tilanteessasi minulle olisi täysin OK raha ja perinnöt, jotka ovat tulleet puolison puolelta, mutta se, että vanhempasi tavallaan maksoivat käsirahan sisaresi kämpästä eikä tilannetta mitenkään tasanneet kanssasi ei ole OK.
Jos suhteesi vanhempiisi on OK niin keskustele asiasta heidän kanssaan / sisaresi kanssa.
Ei mikään ihme jos tunteesi siskoasi ja vanhempiasi kohtaan ovat kireät.
Voisitko vieläa vautua aiheesta vanhemmillesi ja kertoa kuinka pahalta sinusta moinen epäoikeudenmukaisuus tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olisin jo puuskahtanut, että "mitä valitat, ootko ikinä ajatellu, kuinka sulla on ollu helppoa?". Voisi laittaa siskonkin miettimään ja näkemään nenäänsä pidemmälle.
Ei kannata olla kateellinen. Onni on sitä, että on tyytyväinen siihen mitä on, eikä haaveile siitä mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei oltu koskaan oikein missään tekemisissä kodin ulkopuolella. Siskolla on oma eliittipiiri, johon en tuulipukuineni ja lähiöelämineni mitenkään koskaan pystyisi menemään.
Sisko elää unelmaani, eikä ole tyytyväinen siihen. Se on raastavaa.
ap
ei tosin noin räikeä.
Minäkin esikoisena katselin vierestä miten nuoremmille sisaruksilleni on maksettu harrastukset ja huvitukset. Olin muuttanut jo pois kotoa, kun äitini meni töihin. Muut sisarukseni asuivat tuolloin vielä kotona. Luonnollisesti se paransi taloudellinen tilanne parani. Oli kahden ihmisen palkka ja yksi elätettävä vähemmän.
Itse menin kesätöihin 13-vuotiaana tienatakseni edes pientä taskurahaa. Eihän ne pennoset mihinkään riittäneet ja jäin monista asioista paitsi nuoruudessani. Toinen sisaruksistani ei ollut ollenkaan kesätöissä ennen täysi-ikäisyyttä. Toinen meni kesätöihin ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Rahansa saivat käyttää mihin halusivat, koska vanhemmat kustansivat vaatteet, mopot, bensat yms.
Kaikesta huolimatta olen sisarusteni kanssa hyvissä väleissä. Joskus olin kateellinen heille, mutta nykyään ajattelen ettei epätasa-arvoinen lapsuutemme ollut heidän vikansa. Vanhempani eivät vieläkään ymmärrä olleensa epäreiluja, mutta enpä jaksa siitäkään enää olla katkera. Olen tyytyväinen siihen mitä on.
Juuri lapsuudestani johtuen aion mennä hyvällä omatunnolla töihin lapsen ollessa melko pieni (alle 3-vuotias). Mielestäni myös sillä esikoisella on oikeus harrastuksiin ja menoihin kavereidensa kanssa.
Sääli, että omalle siskolle pitää olla kateellinen. Mahtaa olla etäiset välit.