Purnausta häistä..

Jos sinä haluat naimisiin ja sen sormuksen niin se tapahtuu. Toisaalta myös sinä annat periksi siinä että toimitus on vain maistraatissa. Voithan aina pitää ne juhlat joskus myöhemmin, pienempänä mutta kuitenkin.

Olisko ne isot juhlat kuitenkaan niin hauskat jos tietäisit että mies ei niitä oikeasti halua eikä niistä nauti?

Minulle avioliitto oli meidän kahden välinen juttu: naimisiin maistraatissa, sieltä 3viikon yhteiselle lomalle ihanaan kohteeseen. Kotiinpaluun jälkeen tekstiviestit/soitot lähimmille ja parin viikon kuluttua tarjosimme kotona kakkukahvit heille.



Uskossa emme ole, joten kirkkohäät olisivat olleet todella teennäiset. Isoja juhlia emme halunneet, sellainen ei vaan kiinnosta :)(tarkoitan näitä mitä päälle morsiammelle/sulhaselle, millaiset kukat, pikkuruisten riisipussien ja kutsujen väsääminen, pitopalvelun ja paikan valinta, istumajärjestyksen tekiminen, ketä kutsutaan ketä ei jne. jne. jne.)

Ja koska rahaa ei ole rajattomasti, niin käytimme sen mielumminen MEIHIN KAHTEEN, kun siihen että pidämme isot juhlat.

Meillä mä halusin isot häät ja mies maistraattiin.



Pidettiin 35 hengen häät. Pappi ja suurimmaksi osaksi hyviä ystäviä, sukulaisista vain vanhempamme ja miehen sisko. Vihkiminen oli terassilla (sateella olis ollut sisällä) ja iltapäivä jatkettiin samassa paikassa. Illan tullen kaverit lähti kaupunkiin ja me mökille kaksin (sukumökki oli sovittu vain meidän käyttöön).

Haluaa että voi häipyä tuosta vaan jos ei viitsi enää suhdetta.

Se on tajunnut että miksi ostaa koko lehmää jos haluaa vaan lasin maitoa silloin tällöin.

Jos häistä on puhuttu ja lapsia laitettu, on kosinta jo tehty. Jos mies sanoo, että maistraatti, niin eikö sitä jo ole kosittu?

kannattaisi kuunnella miestäsi. Eikö se nyt olisi hieman kornia, jos kymmenen vuotta yhdessä ollut pari, jolla on jo useampi lapsikin, rupeaisi leikkimään jotain pikkutyttöjen prinsessaleikkejä? Ilmeisesti ette ole mitään ihan nuoriakaan jos lapsiakin on jo monta. Ja kaiken lisäksi jos olette jo ylivelkaantuneitakin niin kannattaako sitä pistää tonneja palamaan sinun prinsessaunelmasi takia?



No mutta kukin tyylillään tietysti.

Haluaa että voi häipyä tuosta vaan jos ei viitsi enää suhdetta.

Se on tajunnut että miksi ostaa koko lehmää jos haluaa vaan lasin maitoa silloin tällöin.

Alkaa kyllästyttää nuo sinun lapselliset juttusi joka ketjussa.

Miehen mielipiteistä ja tunteista on tällä perusteella mahdoton sanoa mitään, mutta jos ap:lle itselleen ulkoiset menot merkkaa noin paljon vihkimisen sisältöä enemmän, ja fiilis on tuloksena että " mitta täynnä, ei jaksa eikä huvita, annan periksi" on se huono alku avioliitolle. Voin kertoa, että jos kosintaa odotellessa vituttaa, asiat EIVÄT tule paranemaan suhteen vanhetessa.

Myös mies tätä mieltä.



johan tässä on 10 vuotta heilahtanut niin miksi ihmeessä mies ei halua olla kanssani? Aamulla viimeksi töihin samasta kodista ja samasta sängystä lähti.



Kai minä nyt kirkkohäät saan tahtoa vaikka olenkin JO 30- vuotias (ikäloppu)? :)



Olisi niin paljon helpompaa jos minulle olisi myös maistraattihäät vaihtoehtona mutta mielummin sitten vaikka hääyö tai kaksin kirkossa. Sitä ajattelen naimisiinmenemisestä. Juhlat taas kuuluu häihin ja minusta olisi ihana kahvittaa suku ja kaverit, ei kai saa niin tehdä kun on vanha kurppa?



Minusta miehenkin pitää tulla vastaan tässä. En näe tässä mitään kompromissia että teen kuten mies tahtoo. Minulle tämä on luovutus ja tuntuuko se sitten miehestä hyvältä?



ap

Että meillä on muuten autoisa ja hyvä suhde. Rakastan miestä ja hän minua.

Naimisissa oltaisiin jo jos vaan sanon että mennään sinne maistraattiin. Tämä on ainoa unelmani ja tahdon kirkossa Jumalan edessä virallistaa liittoni, se on minulle tärkeää. Ei se että mennään ruokatauolla naimisiin; joka taas miehestä olisi kiva juttu.



10

ja se, että kerran elämässään pääsee kampaajalle ja saa rakennekynnet ja pitkän hameen päälle.



Toisille naimisiinmeno meinaa avioliittoon astumista ja aviopariksi alkamista.



Onneksi meille miehen kanssa tärkeintä oli keskinäinen rakkaus ja se, että saamme elää avioparina. Olen kai saanut onneksi pukeutua kauniisti ja juhlia elämässäni niin en tarvinnut häitä.



t. maistraatissa vihitty ilman juhlia omasta tahdostaan

ja se, että kerran elämässään pääsee kampaajalle ja saa rakennekynnet ja pitkän hameen päälle.

Toisille naimisiinmeno meinaa avioliittoon astumista ja aviopariksi alkamista.

Onneksi meille miehen kanssa tärkeintä oli keskinäinen rakkaus ja se, että saamme elää avioparina. Olen kai saanut onneksi pukeutua kauniisti ja juhlia elämässäni niin en tarvinnut häitä.

t. maistraatissa vihitty ilman juhlia omasta tahdostaan

Et voi olla noin lapsellinen, että luulet että ainoastaan sinun tavallasi toimivat ovat tosissaan ja muut ainoastaan prinsessaunelman perässä?

T. Itsekin maistraatissa vihitty

ja varatkaa joku juhlapaikka esim. jostain ravintolasta jossa sitten vietettä iltaa lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa.

TAI



varatkaa joku juhlapaikka ja vihkiminen suoritetaan siellä paikapäällä. Sen jälkeen ruokaa ja yhdessäoloa.

Johan minä taisin sanoa ettei rakennekynnet tai mekko ole tärkeinta vaan se että ne häät pidetään kirkossa ja samalla voi juhlia ne häät.



En vaan tahdo maistraattiin, niin en tahdo. Mutta kai se on vaan pakko tai odottaa vielä seuraavat reilu 10 vuotta?



ap

siinä, että hän haluaa mennä naimisiin kirkossa eikä maistraatissa. Mutta eihän kirkkovihkiminen tarkoita samaa kuin kalliit ökyhäät.



Esim. me mentiin mieheni kanssa naimisiin kirkossa ja juhlapaikkana oli eräs kokoua/saunatila (kaupungin keskustasta), joka oltiin vuokrattu. Sinne mahtui hyvin 50 henkeä ja tarjoilut oltiin itse järjestetty tapas-tyyppisesti + juomat. Oli mukavat, rennonjuhlavat ja meidän kukkarolle sopivat häät. Suosittelen. Pitopalvelukaan ei varmaa maksaisi paljoa.

Meidän häät oli kirkon tornissa. Vieraita vähän päälle kymmenkynta.

niin se onnistuu ilman isojakin juhlia, Myös kirkossa voi mennä pienesti naimisiin!



Ihmisillä vaan on vääristynyt kuva, koska yleensä kaikilla on ne isot kirkkohäät, vert. maistraatissa pienesti naimisiin. Noiden välillä on paljon vaihtoehtoja, siviilivihkimisenkin voi toteuttaa kauniissa rakennuksessa jossa vieraita satamäärin, ja vastaavasti kirkossa voi mennä naimisiin kahden todistajan läsnäollessa.



Olisi myös kiva tietää onko ap:n mies uskossa/kuuluuko edes kirkkoon? Itse en menisi naimisiin kirkossa koska en usko jumalaan, ja tiedän ihmisen joka ei ole uskaltanut vaimolleen kertoa että on eronnut kirkosta koska "vaimo suuttuisi".

Opettakaapa mammat niille pienille pojillenne, että tärkeintä ei ole se, että se poika rakastuu joskus tyttöön ja haluaa elää tämän kanssa loppuelämän ja perustaa perheen.



Pojan pitää osata kosia yksilöllisesti ja yllätyksenä, mutta hiukan erikoisemmin kuin tytön kaverit.

Rahaa pitää repitä jostain isoihin häihin. Tyttöystävää ei sitten saa häiritä kahteen vuoteen kun se suunnittelee omien kavereidensa kanssa häitä.

Sormukseen pitää pojan uhrata kuukauden palkka, Vähempi ei kelpaa, se on tytön halveksimista muuten. Pois sellaiset kuvitelmat, että se rakkaus merkitsisi enemmän kuin timantit. Kilpavarustelu on kovaa.



Sitten häiden jälkeen poika saa olla tukena kun vaimo sairastaa häiden jälkeistä masennusta ja kun elämässä ei ole enää mitään sisältöä. Sitten voikin jo suunnitella eroa kun häiden suunnittelu vei suhteen päin helvettiä.

Mimmille ei kelpaa se vaan odottaa KOSINTAA (eikö häntä ole kosittu kun on ehdotettu maistraatissa vihkimistä). Mies olisi valmis avioliittoon, mutta mimmi itkee kun ei saa häitä, vaikka ei oikein olisi varaakaan ja yhteisiä lapsiakin taisi olla.

Eikö tässä nyt ole hiukan kyse siitä, että mimmi ei ole koskaan saanut sitä pitkää mekkoa päälleen ja käydä kampaajalla ja ajattelee, että häissä saisi vihdoin olla keskipisteenä ja pukeutua vähän hienommin.

Mies olisi halunnut naimisiin. Ap olisi halunnu.....hmmmmm......ai niin, pitää bileet.

Tee ap. kompromissi ja pitäkää bileet ja pukeudu kauniisti ja käy kosmetologilla. Näin saat kerrankin hihhuloida pitkässä mekossa. Miehen voit jättää kotiin kun häntä ei tällainen kiinnosta.

ja se, että kerran elämässään pääsee kampaajalle ja saa rakennekynnet ja pitkän hameen päälle.

Toisille naimisiinmeno meinaa avioliittoon astumista ja aviopariksi alkamista.

Onneksi meille miehen kanssa tärkeintä oli keskinäinen rakkaus ja se, että saamme elää avioparina. Olen kai saanut onneksi pukeutua kauniisti ja juhlia elämässäni niin en tarvinnut häitä.

t. maistraatissa vihitty ilman juhlia omasta tahdostaan

Et voi olla noin lapsellinen, että luulet että ainoastaan sinun tavallasi toimivat ovat tosissaan ja muut ainoastaan prinsessaunelman perässä?

T. Itsekin maistraatissa vihitty

Viimeksi kun oli hääyö niin sitä vähän pohdittiin mutta sivuutettiin kuitenkin. Ehkä se olisi meille mahdollinen? Pitää ottaa puheeksi.



Mies kuuluu kirkkoon, on enempi tapauskovainen mutta hänelle on tärkeää esim. kastaa lapset kirkossa ja koulussa ollaan lapsille annettu tilaisuus ottaa uskontotunti.



Meillä menee keskustelu häistä suunnilleen siihen että haaveilen siitä häästä ja kirkosta (Tuomiokirkko olisi vaan ihana) mutta aika iso jos mennään vaan naimisiin ilman todistajia tai pelkästään vaikka alle 20 henkilön porukalla.



Molempien äidit nostaa metelin jos mennään salaa naimisiin eikä edes kahvia keitetä.



Meillä on omakotitalo mutta en tahdo kesähäitä, en puutarhahäitä. Naapurit kyttäisi, kiva..



Paikan voisi vuokrata ja sen tekisin ettei tartte kotinurkissa nyhjätä.



Mutta enpä tiedä, niin on kamalan vaikeaa saada yksi toimitus tehtyä vaikka molemmat sitä haluaa!



Pelattiin esikoisen kanssa lasten Aliasta yksi ilta ja siinä oli sormus arvattavana ja isäntä sanoi vihjeenä että tälläsen korun äiti isältä tahtoo saada. Virne perään.

Muistaa vaan aina kehua että oltaisiin jo naimisissa jos ymmärtäisin luovuttaa.



ap