Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako jättää "hyvä mies"?
30.10.2011 |
Mulla on tavallaan tosi hyvä mies, vertailupohjaakin löytyy, joten voisin väittää, etten toista hyvää varmaan enää löytäisikään:
Mies tekee kotitöitä, joskin usein ainoastaan käskystä, mutta tekee kuitenkin. Hoitaa tosi hyvin lasta ja touhuaa tämän kanssa, on vastuuntuntoinen eikä juurikaan juoksentele baareissa.
Mutta. Meillä ei ole mitään puhuttavaa toisillemme. Saatamme istua 1,5 h autossa puhumatta sanaakaan. Seksi oli aikanaan upeaa, mutta enää se ei vaan toimi. Meillä ei ole minkäänlaista hellyyttä, ainoa fyysinen läheisyys tapahtuu seksin aikana, jota on erittäin harvoin, tuskin edes kerran kuussa. Miehen suurin intohimo suuntautuu teksti-tv:n urheilu-uutisiin ja ne ovatkin mielessä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Tv aukaistaan heti kun tullaan töistä kotiin ja sitä pidettäisiin koko päivä auki. Mies on oikein "hyväntahtoinen", mutta annas olla jos yritän avautua, niin johan menee naama norsunvituralle ja riitahan siitä seuraa.
Itse olen ollut lukossa jo vuosia, enkä kykene lähestymään häntä. Olen yrittänyt puhua, jossain vaiheessa käytiin parisuhdeterapiassa, mutta ei se mitään ole muuttanut.
Tuntuu tuskalliselta viedä pieneltä alle 2-vuotiaalta tytöltä loistava isä, mutta en haluaisi vielä lopettaa omaa elämääni ja naiseuttani tähän. Elän miehen kanssa saman katon alla ilman parisuhdetta, mielestäni tämä ei ole edes ystävyyttä. Olen surullinen ja vihainen. Enkä usko että tämä tästä tulee koskaan muuttumaan.
En oleta löytäväni koskaan uutta miestä, toisaalta olisi ihanaa käydä joskus jonkun kanssa leffassa tai kahvilassa, saada joskun yksi tekstiviesti ja tuntea että toinen ajattelee minua. Sellaisten toiveiden takia on hullua hajottaa perhe lapsen ympäriltä, eikö olekin? Vain siksi että äiti haluaisi tuntea olevansa haluttu, kiinnostava! Vain siksi että jotain mitä rakastumiseksi kutsutaan voisi edes teoriassa olla vielä elämässäni mahdollista. Jos jään tähän, en saa koskaan enää tuntea rakkautta naisena.
JOtenkin en vaan enää näe mitään ratkaisua tähän. Jos mies puhuisi, voisi jokin vielä muuttua, mutta hän ei puhu.
Kommentit (66)
koin itseni aina tyranniksi, sillä vaikka miten yritin omasta mielestäni puhumisen tapaa muuttaa, toinen ahdistui. Lisäksi tehtiin kaikenlaisia tilannetta korjaavia päätöksiä yhteisestä ajasta, mm. päätimme huomioida toisiamme enemmän, mennä yhtä aikaa ja ajoissa sänkyyn ja käyttää aikaa fyysiseen yhdessä oloon, kosketteluun ja tutustumiseen. Miten kävi: minä yritin, mies unohti lupaukset ja päätökset saman tien. Tulos: umpikuja ja lisää ahdistusta.
Hitto, jos seksin vähyy vaivasi ennen kaikkea miestä, miksei hän ollut valmis tekemään asialle mitään? Jäi tunne, että koko työ parisuhteessa oli minun tehtävääni, toinen halusi valmiille.
Kun ero tuli, mies oli sitä mieltä, että jätin hänet olematta valmis tekemään töitä suhteen eteen.
Pidin itseäni siis hyökkäävänä ja vaativana, ja omaa kommunikointiani epäonnistuneena. Kun nyt olen uudessa parisuhteessa, olen saanut kuulla kuinka kauniisti osaan asiat ilmaista, kuinka varovasti ja minäviestein itseäni ilmaisen. Samanlaista palautetta olen saanut myös töissä.
Niin, parisuhdetta ei voi hoitaa yksin. Jos ap:n mies on haluton tekemään asioille mitään, on turha kaataa vastuuta yksin ap:n niskoille. Jos toinen osapuoli kärsii suhteessa ja toinen on ihan tyytyväinen, on jotain pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaista pitkää parisuhdetta tiedätte, jossa mies ja nainen jakavat kaiken, keskustelevat syvällisiä, huomioivat toisiaan ja tekevät jotain romanttista jne. Minä en tiedä ketään. Omien vanhempieni avioliitto on monien mielestä loistavasti onnistunut, sillä he osoittavat monella tapaa rakastavansa toisiaan. Silti heilläkin on ollut isojakin ongelmia viimeisen 45:n vuoden aikana.
Minä olen yksi niistä "onni löytyy itsestä" -tyypeistä (en muista numeroa) ja olen sitä mieltä, että se on ainoa realistinen tapa suhtautua avioliittoon. Siis kun miettii avioliittoa sen perusteella, mitä se muilla ihmisillä näyttä olevan, eikä sen perusteella, mitä itse siltä toivoisi. Ei ole mitään syytä olettaa, että juuri minä onnistuisin jotenkin paremmin kuin kaikki muut koska olemme miehen kanssa aivan tavallisia ihmisiä. Ei epätyydyttävässä liitossa ole kuin kaksi vaihtoehtoa; jokoa lähteä tai jäädä. Jos ero ei ole ratkaisu, on vaan opittava sietämään asioita joita ei voi muuttaa, ja keskittyä siihen hyvään mitä elämässä on. Se, että jää miettimään omaa pettymystään ja mielipahaansa vuosikymmeniksi, tuntuu jotenkin elämän hukkaan heittämiseltä. Kun pistää asioita perspektiiviin, niin miehen hiljaisuus ja ennalta-arvattavuus ei tosiaan ole mikään suuren luokan ongelma, vaikka se itsestä siltä tuntuisi.
Yksi ihminen voi täyttää vain pienen osan toisen ihmisen tarpeista. Vain oma äiti ja ehkä isä on siihen joskus pystynyt, ja sen jälkeen täytyy vain hyväksyä se, että kaikkea ei voi saada, ei ainakaan yhdestä ihmissuhteesta.
Omat vanhempani olleet yhdessä varmaan yli 40v ja on karikkoja ollut. Mutta tekevät yhdessäkin paljon. Harrastavat yhdessä ja matkustelevat. Isäni hommaa aina liput jonnekin. Tietty äitini maksaa vissiin oman osuutensa siitä. Mutta arvostan sitä että isäni on aina järkännyt näitä yhteisiä matkoja. Jo kun olin pieni. Myös tiedän pareja mm. sisaruksissa missä mies järkkää asioita myös.
Eikö suhteeseen kuulu vastavuoroisuus? Olenko oikeilla jäljillä? Kannattaako erota jos mies ei ole valmis tulemaan vastaan?
Olin kuvailemasi kaltaisessa avioliitossa vuosia, "lasten takia". Mielestani lapsilla kuului olla isa ja aiti ja tunsin valtavaa syyllisytta eron ajattelemisesta. Lopulta vuosien paasta monen mutkan kautta tajusin etta myos minulla on oikeus olla onnellinen, eika lapsemme suinkaan hyotyneet kahden rakkaudettoman ihmisen liitosta, painvastoin. Niinpa sain jostain voimaa erota ja vaikka epaonnistumisen ja hapean tunne olikin ensimaiset tunteeni niin myos huojennus oli valtava. Nain jalkeenpain olen tajunnut ettei "pakko-olla yhdessa- lasten takia" avioliitto ole todellakaan se paras esimerkki lapsien kannalta. Ainakin meidan tapauksessa lapset ovat nyt paljon onnellisempia kun nakevat etta aiti on aidosti onnellinen ja isakin vapautunut ja se painostava varpaillaan hissuttelu mieliala joka kotona oli, on nyt poissa.
Kolme vuotta elin lasten kanssa onnellisena yksin, enka edes etsinyt parisuhdetta koska olin niin onnellinen etta avioliittomme kaikkine kiemuroineen ja ahdistavuuksineen oli vihdoin ohi. Kavi kuitenkin niin etta kun vahiten sita odotin, tapasin ihanan miehen jonka kanssa olemme olleet yhdessa nyt lahes 5v ja elama hymyilee. Uskon etta ansaitsen taman toisen tilaisuuden, ja nyt voin nayttaa lapsillenikin esimerkkia millainen on rakastava, tasa-arvoinen, avoin, lammin ja perhe-keskeinen avioliitto ja perhe.
Nainen joka valitat siitä että miehesi ei tee sitä tätä ja tuota tehdäkseen sinut onnelliseksi.
Milloin viimeksi sanoit miehellesi:
Eikös huomenna ole matsi ? Lähdetäänkö yhdessä sitä katsomaan, voisi varmaan tulla katsomaan lapsia siksi aikaa.
- Tai jotain vastaavaa, mistä minä tiedän mistä sinun miehesi pitää tai mikä sinun elämäntilanteesi on. Jos miehesi viettää kaikki illat korjaten vanhaa saabinrämää, niin ota saabin huolto-ohjekirja käteen ja ala lukea. Sitten lähdet miehen kanssa korjaamaan sitä autoa / etsimään varaosia jne.
Pointtina ylläolevassa oli siis se, että kovin moni tuntuu vaativan sitä yhdessäoloa omilla ehdoillaan.
Jos haluat viettää aikaa miehesi kanssa: vietä aikaa miehesi kanssa. Älä vaadi että miehesi tekee sinut onnelliseksi. Muista kuitenkin, että jos miehesi on samanlainen kuin minä, hän tarvitsee myös sitä omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika, olet ihminen jolla on asiat aivan liian hyvin. Parisuhteen uudelleen syttyminen kyllä onnistuu jos itse sitä tarpeeksi haluaa!
Olen kokenut saman, kannattaa miettiä omia vikoja tarkemmin ja syvemmin ja lopettaa tekosyiden keksiminen!
Jos laitat seksikästä päälle ja menet miehesi syliin ja annat hänelle kunnon suuseksiä niin johan on kumma jos ei toinen syty! Siitä se alkuhuuma taas alkaa!
Nainen joka valitat siitä että miehesi ei tee sitä tätä ja tuota tehdäkseen sinut onnelliseksi. Milloin viimeksi sanoit miehellesi: Eikös huomenna ole matsi ? Lähdetäänkö yhdessä sitä katsomaan, voisi varmaan tulla katsomaan lapsia siksi aikaa. - Tai jotain vastaavaa, mistä minä tiedän mistä sinun miehesi pitää tai mikä sinun elämäntilanteesi on. Jos miehesi viettää kaikki illat korjaten vanhaa saabinrämää, niin ota saabin huolto-ohjekirja käteen ja ala lukea. Sitten lähdet miehen kanssa korjaamaan sitä autoa / etsimään varaosia jne. Pointtina ylläolevassa oli siis se, että kovin moni tuntuu vaativan sitä yhdessäoloa omilla ehdoillaan. Jos haluat viettää aikaa miehesi kanssa: vietä aikaa miehesi kanssa. Älä vaadi että miehesi tekee sinut onnelliseksi. Muista kuitenkin, että jos miehesi on samanlainen kuin minä, hän tarvitsee myös sitä omaa aikaa.
Eli tässäkin naisen tulee kaikki tehdä? tekeekö vastavuoroisesti mies jotain naiselle mieluisaa esim. ihonhoita jne? vai onko kyse vaan siitä, että nainen tekee sen suhteen ja mies vapaamatkustaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin seksiä meillä on aina ollut. En välttämättä sitä itse aina halunnut, etenkin kun meni huonosti, mutta mies oli aina niin pahalla tuulella jos ei saanut, niin annoin "säälistä".
Mutta siis, mies oli kotona apaattinen, me emme jutelleet, elimme kumpikin omaa elämäämme. Minulla päävastuu lapsista ja kodista. En nauttinut mieheni seurasta, en kokenut että hän rakastaa mua. Hän ei ikinä kehunut, yleensä vaan valitti jostain. Mitäs minä sitten tein? Petin miestäni. Tästä lähti meillä tämä kriisi sitten pikku hiljaa purkautumaan. Lähdimme pariterapiaan.
Siellä on nyt solmuja auottu ja nyt näyttää siltä, että ne on aukeamassa. Olemme molemmat löytäneet itsestämme syitä suhteemme tilalle ja olemme aktiivisesti työstäneet näitä asioita. Kyse ei ollut siitä, että mies oli paska, minussa oli paljon vikaa myös. Kohtelemme nyt toisiamme kunnioituksella, hakeudumme toistemme seuraan (fyysisesti), juttelemme mieluummin liikaa kuin liian vähän. Ja jos ei ole mitään juteltavaam niin silloin voidaan vaikka sanoa toisillemme, että mulla on hyvä olla tässä sun vieressä ihan hiljaa :) Tiedostamme, että me tarvitsemme kahdenkeskistä aikaa ja järjestämme sitä. Otamme toisemme mukaan oman elämän pieniin juttuihin.
Minusta nuo "jokainen on oman onnensa seppä"-jutut nyt ei vaan toimi parisuhteessa. Jos puolisot ei tule toimeen keskenään, ei se auta jos toinen puolisoista alkaa rampata kauneushoidoissa ja ystävien luona. Ei se lähennä toisistaan erilleen ajautuneita puolisoita, päin vastoin. Silloinhan sitä koko ajan erkanee enemmän ja enemmän!
Nainen joka valitat siitä että miehesi ei tee sitä tätä ja tuota tehdäkseen sinut onnelliseksi. Milloin viimeksi sanoit miehellesi: Eikös huomenna ole matsi ? Lähdetäänkö yhdessä sitä katsomaan, voisi varmaan tulla katsomaan lapsia siksi aikaa. - Tai jotain vastaavaa, mistä minä tiedän mistä sinun miehesi pitää tai mikä sinun elämäntilanteesi on. Jos miehesi viettää kaikki illat korjaten vanhaa saabinrämää, niin ota saabin huolto-ohjekirja käteen ja ala lukea. Sitten lähdet miehen kanssa korjaamaan sitä autoa / etsimään varaosia jne. Pointtina ylläolevassa oli siis se, että kovin moni tuntuu vaativan sitä yhdessäoloa omilla ehdoillaan. Jos haluat viettää aikaa miehesi kanssa: vietä aikaa miehesi kanssa. Älä vaadi että miehesi tekee sinut onnelliseksi. Muista kuitenkin, että jos miehesi on samanlainen kuin minä, hän tarvitsee myös sitä omaa aikaa.
Eli tässäkin naisen tulee kaikki tehdä? tekeekö vastavuoroisesti mies jotain naiselle mieluisaa esim. ihonhoita jne? vai onko kyse vaan siitä, että nainen tekee sen suhteen ja mies vapaamatkustaja?
Minä varasin meillä hääpäivä-yllätykseksi sviitin sellaisesta hotellista, jonne mies oli pitkään halunnut mennä ja hoidin meille lapsenvahdin.
Mies puolestaan vei mut äskettäin katsomaan sellaista leffaa, jonka olin puhunut haluavani nähdä ja järkkäsi puolesaan lapsille hoitajan.
Onko paha rasti olla se, joka ensin jotain kivaa järkkää...?
t. 51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei oo kyllä mitenkään hyvä mies. lapselle voi olla hyvä isä ilman että sinun tarvii kärsiä huonossa parisuhteessa
Olisin onnellinen ja lapsenkin puolesta jos hänellä olisi isä!! Ja sinä suunnittelet jättäväsi hyvän miehen.
Menkää pariterapiaa tai sitten sinä menet yksistäsi
käsittelemään lukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OTTAA MAALAISJÄRJEN KÄYTTÖÖN!
Nykyajan idiotismia ja uusavuttomuutta, että mennään pariterapiaan.
Sama lasten hoidossa, omat tarpeet ovat tärkeämpiä kuin lapset, ei viitsitä tehdä etes ruokaa päivittäin, vaan syötetään valmispaskoja mitkä on kuollutta ruokaa, eikä niissä ole mitään ravinteita.
Myöskään ei viitsitä imettää, koska maitoa "EI TULE" Vanha kätilö sano, että ennen 1 % naisista ei oikeasti tullut maitoa, nykyään se on 40% kun ei edes viitsitä yrittää kahta päivää pidempään. Ai niin ja muita viisaita syitä: tissit menee pilalle ja korvikevauvat nukkuvat yönsä paremmin.
Maitoa kyllä tulee jos synnytyksen jälkeen syö hyvin ja juo PALJON nesteitä.
Ärsyttäää!!!!!!
ei oo kyllä mitenkään hyvä mies. lapselle voi olla hyvä isä ilman että sinun tarvii kärsiä huonossa parisuhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OTTAA MAALAISJÄRJEN KÄYTTÖÖN! Nykyajan idiotismia ja uusavuttomuutta, että mennään pariterapiaan. Sama lasten hoidossa, omat tarpeet ovat tärkeämpiä kuin lapset, ei viitsitä tehdä etes ruokaa päivittäin, vaan syötetään valmispaskoja mitkä on kuollutta ruokaa, eikä niissä ole mitään ravinteita. Myöskään ei viitsitä imettää, koska maitoa "EI TULE" Vanha kätilö sano, että ennen 1 % naisista ei oikeasti tullut maitoa, nykyään se on 40% kun ei edes viitsitä yrittää kahta päivää pidempään. Ai niin ja muita viisaita syitä: tissit menee pilalle ja korvikevauvat nukkuvat yönsä paremmin. Maitoa kyllä tulee jos synnytyksen jälkeen syö hyvin ja juo PALJON nesteitä. Ärsyttäää!!!!!!
Imetys kuuluu nyt tähän ketjuun? Ei sitäkään tarvitse joka ketjuun tunkea.
joka ei kohtele lapsiasi tasaveroisina perheenjäseninä?!?!
Minulla on mies, mutta koen silti olevani omien lasteni (2 kpl) kanssa kolmisin. Mies hyvvä jos moikkaa lapsia, puhuu heille, vain jos jotain asiaa (yleensä negatiivista, siis huomauttaa jostain asiasta), ei onnittele syntymäpäivänä jne. Tosin hän käyttäytyy lähes samoin omien lastensa kanssa, eli meidän käsitykset perhe-elämästä ovat osoittautuneet hyvin kauaksi toisistaan. Tämän haluan kommentoida vain sillä, että ei se mies sitä elämään välttämättä autuaammaksi tee. Ja aian asetelma on sinun ja minun lapset, ainakin kuvittelen näin tässä elämäntilanteessani!
seksuaalisesti, kun ei muutakaan yhteyttä enää ole, pitäisi vain pukeutua hutsuksi ja ottaa suihin, ja sitten simsalabim! parisuhde olisikin taas kiihkeää alkuhuumaa?
Voi jeesus millaisia taulapäitä sitä vapaalla jalalla liikkuukaan...
Voi hyvänen aika, olet ihminen jolla on asiat aivan liian hyvin. Parisuhteen uudelleen syttyminen kyllä onnistuu jos itse sitä tarpeeksi haluaa! Olen kokenut saman, kannattaa miettiä omia vikoja tarkemmin ja syvemmin ja lopettaa tekosyiden keksiminen! Jos laitat seksikästä päälle ja menet miehesi syliin ja annat hänelle kunnon suuseksiä niin johan on kumma jos ei toinen syty! Siitä se alkuhuuma taas alkaa!
seksuaalisesti, kun ei muutakaan yhteyttä enää ole, pitäisi vain pukeutua hutsuksi ja ottaa suihin, ja sitten simsalabim! parisuhde olisikin taas kiihkeää alkuhuumaa?
Voi jeesus millaisia taulapäitä sitä vapaalla jalalla liikkuukaan...
Voi hyvänen aika, olet ihminen jolla on asiat aivan liian hyvin. Parisuhteen uudelleen syttyminen kyllä onnistuu jos itse sitä tarpeeksi haluaa! Olen kokenut saman, kannattaa miettiä omia vikoja tarkemmin ja syvemmin ja lopettaa tekosyiden keksiminen! Jos laitat seksikästä päälle ja menet miehesi syliin ja annat hänelle kunnon suuseksiä niin johan on kumma jos ei toinen syty! Siitä se alkuhuuma taas alkaa!
No jos haluaa että asiat korjaantuu, niin pitää olla viisas ja tehdä asialle jotain. TAULAPÄÄ on ihmisen kans joka ei kiinnosta pätkääkään ja valittaa siitä palstalla..
seksuaalisesti, kun ei muutakaan yhteyttä enää ole, pitäisi vain pukeutua hutsuksi ja ottaa suihin, ja sitten simsalabim! parisuhde olisikin taas kiihkeää alkuhuumaa?
Voi jeesus millaisia taulapäitä sitä vapaalla jalalla liikkuukaan...
Miehenä voin sanoa, että toivoisin naiseni tekevän minulle juuri noin..
Akka ei puhu, ei koske, nakuttaa vaan kun teen kaiken väärin. Kyllä sitä jaksaa aikansa itse rukoilla seksiä tai edes yhtä läheisyyden hetkeä, mutta kun ei irtoa minkäänlaista läheisyyttä niin ei siinä voi muuta kuin olla hiljaa ja pysyä kaukana. Ja tässä sen juuri näkee, mies ei voi pitkässä suhteessa miellyttää naista mitenkään. Ihan sama mitä teet, teet sen väärin.
Ei se mitään, osallistun silti.
Olemme AP:n kaltaisessa tilanteessa, mutta kerron nyt miehisen näkökulman.
Meillä ei ole parisuhdetta, olemme kämppiksiä joilla on lapsi. Seksiä harrastimme viimeksi elokuussa, yhdessä siis ja muutenkin tässä viimeisen, reilun vuoden aikana on ollu melko hiljasta meidän makkarissa. Kyllä me joskus vierekkäin ja kainalokkain katellaan telkkaria, mutta siihenpä se sitten jääkin. Aikani jaksoin mainita seksin vähyydestä ja yrittää jopa tehdä jotain asian eteen, sitten luovutin ja etsin seksini muualta. Ketään näistä muista en kelpuuttaisi lapseni äidiksi, mutta kelpaavat hyvin halujeni tyydyttäjäksi. Kotona menee tämän ansiosta hieman paremmin.
Molempien mielestä tämä nk. parisuhde on ihan perseellään, mutta en aina ja joka asiassa tahtoisi olla se joka tekee aloitteen.
Olen miettinyt lähtemistä, mutta lapseni vuoksi en tahdo. Paska juttu, mutta näillä nyt mennään.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sanonut miehellesi suoraan näitä asioita joita toivot aloituksessasi?
"Haluan puhua kanssasi asioista."
"Minusta tuntuu että hylkäät minut tai välttelet minua kun katsot niin paljon televisiota."
"Minusta olisi kivaa käydä kanssasi kahvilassa tai leffassa."
"Minusta olisi kivaa tietää että ajattelet minua, esimerkiksi saada vaikka romanttisia tekstiviestejä."
Näissä toiveissa ei minusta ole mitään pahaa, ja sinänsähän sitä toivoisi että puolisolle ei tarvitsisi sanoa noita asioita, mutta harvemmat miehet ovat ajatustenlukijoita.
Ehkä mies tajuaa että asiat eivät ole hyvin, mutta ei tiedä, mitä tarkalleen tehdä asialle, jolloin passivoituminen TV:n äärelle on helpompaa kuin asioiden tekeminen.
Välillä ihmettelen itsekin miten herkästi puoliso "perhekeskustelutilanteessa" närkästyy äänensävystäni tai tavastani sanoa asioita, mutta useimmiten jälkikäteen tajuan että asian olisi voinut ilmaista täsmälleen samoin, mutta pehmeämmin. Idea on siinä että viesti menee perille tavalla jota vastaan puolisolla ei ole nokan koputtamista. Paljon näitä "musta tuntuu että"-lauseita, ja vähemmän näitä "miksi sinä aina"-juttuja. Perus parisuhdelätinää siis :)