Jalkapalloilijat hoi! Mitenkäs teillä käytännössä jako

Joissakin seuroissa on - tai ainakin pitäisi olla - periaatteena "kaikki pelaa" junioirisarjoissa.

ei nyt vastannut ap:n kysymykseen mitenkään. Kaikki pelaa -ajatus on täysin kuolleena syntynyt eikä palvele ketään, silloin kun puhutaan jalkapallon pelaamisesta ikäkausi -sarjassa.



Luonnollisesti lapset ovat niin lajissa kuin lajissa eri tasoisia. Toiset parempia, toiset huonompia, täysin luonnollista. Tasojoukkueisiin jakaminen tarkoittaa että jokainen saisi pelata ja harjoitella oman tasoisensa kanssa. Jos lapsi joka on ns. harrastetasoa treenaa kilparyhmän harjoituksissa, on väistämättä edessä pahaa turhautumista, koska harjoitteet ovat hänelle vaikeita, muut ovat selkeästi parempia siinä ryhmässä ja hänelle ei juurikaan onnistumisen iloa tule, kun ryhmän muut peittoavat hänet. Pelaamalla ja harjoittelemalla oman tasoisessa ryhmässä, jokainen kehittyy hyvällä tavalla, saa onnistumisen kokemuksia ja itsetunto kohenee kun lapsesta tuntuu että hän pärjää. Sama pätee lahjakkaiden kohdalla: heidän kehitys pysähtyy, jos harjoitteet tulee olla kaikille sopivia, motivaatio laskee kun "kaikki helppoa", ja lapsi kokee väärin perustein olevansa seuraava Maradona. Heille kunnon kehitystä tapahtuu vain tarpeeksi vaativilla harjoitteilla.



Monissa joukkueissa meidän paikkakunnalla on pulaa valmentajista ja varsinkin niistä joilla on omaa pelitaustaa ja ymmärtävät valmentamisesta jotain. On siis luonnollista että nämä paremmat valmentajat joilla on tietoa ja taitoa vetää lahjakkaiden lapsien ryhmää ts. keskittävät energiaansa enemmän siihen ryhmään. Tosin meillä kyllä osallistuvat myös harrasteryhmän harjoittelun suunnitteluun, mutta ovat heidän treeneissä vähemmän paikalla. Koska meillä tämä toimii vapaaehtoispohjalla eikä valmentajat saa mitään palkkaa tai etuutta, on vaikea kovasti kritisoidakaan :-)



Ne lahjakkaat mahdollisesti tulevaisuuden SM-pelaajat tarvitsevat ala-asteikäisinä jo tehokasta oman tasoista treeniä kehittyäkseen, mutta ei tietenkään toisen ryhmän kustannuksella. Harmittavaa jos teillä panostuksen ero näkyy selkeästi. Meillä mielestäni eroa ei näy, koska molemmilla ryhmillä on yhtämonta valmentajaa, sama määrä treenejä, ja pelejäkin suht sama määrä. Lunnollisesti valmentajaa motivoi innostuneet pelaajat ja lasten sitoutuminen juuri jalkapalloon. Jos lapsella jalkapallo on yksi harrastus monista, johon panostetaan vähän niin ja näin, ja mieluummin jätetään harjoituksia väliin jne. Varmasti valmentaja kokee saavansa enemmän siltä kilpajoukkueelta jos siellä on enemmän juuri jalkapallon treenaamiseen sitoutuneita. Tämä nyt vaan ihan esimerkkinä. Valmentamiseen ja siihen panostamiseen vaikuttaa niin monta tekijää, jopa joukkueen henki, valmentajien keskinäiset välit, välit vanhempiin, välit itse seuran sisällä, valmentajien osaaminen, valmentajien omalta työltään käytettävissä oleva aika joukkueen hyväksi jne. jne.



Ainainen kritisoinnin aihe tietysti on se, kuka kuuluu kilparyhmään ja kuka harrasteryhmään. Mielestäni on kuitenkin jokaisen lapsen oman tasoisen kehittymisen kannalta ryhmien jako tärkeä, näin jokainen saa itselleen sopivinta treeniä.



Suorat ja avoimet keskusteluvälit valmentajiin on varmasti se väylä jota kannattaa käyttää jos valmentamisen tyyli mietityttää.

Muuten niitä ei koko asia kiinnosta ollenkaan.

muttei käytännössä toimi ja palvelee vain heikoimpien etuja. Vaikkei oma lapseni olekaan tähtipelaaja joukkueessaan niin ymmärrän mainiosti miksi paremmat saavat eniten peliaikaa ja muut vain rippeet.

Kaikille pitäisi tarjota yhtä paljon peliaikaa, mutta omalle tasolle sopivissa matseissa.



Siinä ei ole mitään järkeä, että lahjakasta peluutettaisiin paljon liian helpossa matsissa tai vähemmän innokasta treenaajaa roikutettaisiin joitain minuutteja ihan liian kovatasoisessa matsissa.

Kaikille pitäisi tarjota yhtä paljon peliaikaa, mutta omalle tasolle sopivissa matseissa.

Siinä ei ole mitään järkeä, että lahjakasta peluutettaisiin paljon liian helpossa matsissa tai vähemmän innokasta treenaajaa roikutettaisiin joitain minuutteja ihan liian kovatasoisessa matsissa.

Hyvä valmentaja tietää (tai ottaa selvää) muiden joukkueiden taitotason ja osaa koostaa taidoiltaan sopivan porukan peleihin, niin että kaikki saavat oman tasoista haastetta.

Jos vaan kourallinen on siinä paremmassa porukassa, niin luulevatko että se motivoi tarpeeksi niitä muka huonompia ylittämään itsensä ja siten nousemaan siihen parempaan ryhmään kun heihin ei muutenkaan panosteta vaikka hehän sitä lisätreeniä vasta tarvitsisivatkin?

Ennemmin tai myöhemmin se kakkosjoukkue kuolee, kun "laji-ihmiset"/valmentajat panostavat vain siihen seuraavien maradonien ryhmään. Toisaalta lopettamiset ovat osin luonnollista, koska harrastus muuttuu koko ajan vakavammaksi, harkkoja alkaa olla lähes joka päivä.



Eli koska juniorijalkapalloilu on pääsääntösesti vapaaehtoistoimintaa, niin se mielenkiinto kohdistuu niihin mahdollisiin lupauksiin ja tuleviin Jari Litmasiin. Loppuosasta odotetaan, että ne tajuavat lopettaa ja eivätkä veisi valmentajien aikaa.



Poikkeusseurojakin varmasti löytyy, mutta näin yleensä.

juniorijalkapalloilua seuroissa vetävät pelaajien vanhemmat pääsääntöisesti ihan talkootyönä. Aktiivisten ja edistyneiden pelaajien vanhemmat ovat aktiivisia ja mukana toiminnassa valmentajina, jojoina, huoltajina yms.

Harrastelija- ja vähemmän aktiivisen pelaajien vanhemmat ovat vähemmän aktiivisia eivätkä ole mukana toiminnassa...

No mitä tästä sitten seuraa. No, tietenkin se, että harrastelijaryhmille ei ole valmentajia, jojoja, huoltajia yms, koska ei ole niitä vanhempia, jotka toimiin ryhtysivät.