Voi helvetti mikä tarhatäti taas

Aina maanantaisin päiväkotiin saapui likainen kolmevuotias tyttö, jolla oli pahimmassa tapauksessa samat vaatteet kuin perjantaisin päiväkodista lähtiessä. Lapsella oli aina hirveä nälkä. Hän söi usein alkuviikosta sekä aamupalalla että lounaalla tupla-annoksia.



Hoitajilla oli perjantai-iltapäivisin suuri huoli siitä, että haetaanko lapsi ja uskaltaako hänet antaa hakijalle, joka saattoi olla usein joku muu kuin oma vanhempi. Meidän piti olla tarkkoina, että hakija oli selvinpäin. Pelko oli kuitenkin kova, että mitä tapahtuisi, jos kieltäytyisi antamasta lasta hakijalle. Poliisi ja sosiaalityöntekijä olivat aina perjantaisin mielessä.