paraneeko mies vaihtamalla?

on itse parisuhteessa tehtnyt, hän tekee samat virheet uudestaan. Eli silloin ei parane.

vaan pitää lähteä siitä haluatko eron nykyisestä miehestäsi ja oletko valmis siihen. Sitten kun olet käynyt eron läpi niin voit miettiä oletko valmis uuteen suhteeseen ja löytyykö siihen sopivaa ihmistä. Kaikissa ihmisissä on vikoja, sitä "täydellistä" ei ole, vaikka se ulkoa katsottuna siltä näyttäisikin.

Olen ehdottomasti samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa.



Miehestä ei tule erota ajatuksella, että löytäisikö jonkun paremman. Erota pitää vain ja ainoastaan (varsinkin lapsiperheessä) siitä syystä, että on pakko erota eikä siksi että onko se _kannattavaa_.



Todennäköisintä on, että et löydä yhtä hyvää miestä kuin aikaisempi ja todennäköisesti joudut vaan vaikeisiin uusperhekuvioihin, jollei nykyinen miehesi ole oikeasti tuota kauheampi. Tuskin osaat valita itsellesi paremmin sopivaa miestä toisella kertaakaan.



Mikäli miehesi olisi väkivaltainen, pettävä ja hullu, niin sitten luultavasti vaihtamalla paranisi, mutta silloin tuskin edes jaksaisit miettiä, että saisitko jostain uuden samanlaisen...



Suosittelen, että haet itsellesi ja teille apua. Luultavasti sinulla on itselläsi oletus, että mitä sinun pitää parisuhteesta saada ja et sitä tällä hetkellä saa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että välttämättä juuri miehessä olisi se vika. Vika voi olla ihan yhtä hyvin teissä molemissa. Ero ei tällöin auta asiaan vaan luultavammin puhuminen.

hyviä puolia olivat vain, että mies touhuaa lasten kanssa ja tekee kotitöitä.



En pidä tuosta 'vaihtamalla paranee' ajatuksesta. Jos lähdet suhteesta, otat aina sen riskin, ettet löydä ketään tai löydät jonkun paljon paremman.



Tuo edellinen riippuu vähän siitäkin, missä iässä olet markkinoille astumassa. Lapsettoman parikymppisen lienee helpompi vaihtaa ns. parempaan, kuin vaikkapa 4-kymmpisen yh-äidin, näin kärjistäen sanotusti.

Kyllähän ihmisiä tuolla etsii paria! Yhden roska on toisen aarre. Sama toimii joka suuntaan.



Minusta parisuhteessa tärkeää on puhuminen. Jos mies ei vie lapsia ulos niin miksi ei?

Jos seksissä jokin vialla niin miten olisi asiasta puhuminen?

Ikävä jos et halua seksiä kumppanin kanssa eikä siihen ole syytä, ajattele jos toinen ajattelee näin sinusta? Väriä seksielämään. Ja varsinkin väriä yhteiseloon!



En ymmärrä miksi ihmiset voivottelee asioitaan täällä eikä koiteta parantaa juttuja: suljeta konetta ja tehdä jotain koko perheenä/parina ja puhuta, suunnitella viikonloppua ja tulevaisuutta!



Tottakai elämä voisi olla sujuvampaa jonkun toisen kanssa mutta riski on että sinä et kelpaa muille tai et löydä mitä haluat ja tarjolla on vaan huonompaa.

Asioiden paraneminen lähtee ihmisestä, ei voi pakottaa toista muuttumaan mutta puhumalla voi saada toisen ymmärtämään mitä kaipaa.



Eikä koskaan kannata lähteä syyttelemään: Sää oot tällänen tai et koskaan tee näin vaan positiivisien juttujen kautta että tykkäsit kun teit tämän tai kerrot toiveista että tykkäisit jos rapsuttaisit tuosta kohtaa?

Minusta kyse on kommunikoinnin puutteesta tai oikeastaan kun ei ole kommunikointia.

Te ette tiedä mitä toinen haluaa (tiedätkö mitä mies tahtoo) ettekä vaan välitä. Miksi asia muuttuisi paremmaksi uudessa suhteessa?



Jos sinä et näe tätä asiaa nyt niin toistat samaa virhettä uudestaan. Kumppanisi taas saattaa löytää jonkun joka avaa hänen silmänsä ja ymmärtää muuttaa toimintatapaa.

En usko hetkeäkään, että avioliiton ongelmat johtuu pääsääntöisesti siitä, että mies on paska tai vaimo on paska. Ne johtunee siitä, että pariskunnan keskinäinen kommunikaatio ja yhteys ei pelaa. Kumpikin ajattelee mieluumin omaa etuaan kuin puolison tunteita. Ei osata riidellä asioista, vaan riidat menee just tuollaiseen "sinä olet paska ", "ei kuin sinä ole paska". Ei ajatella, että toinen tekee jonkun jutun ajattelemattomuuttaan tai vahingossa, vaan ollaan sitä mieltä että toi tekee sen mua ärsyttääkseen, tahallaan. Ei huomioi mua siksi kun ei rakasta, ei pidä mua viehättävänä kun ei sano sitä jne. On helppo laittaa kaikki toisen syyksi.



Niin, me olemme mieheni kanssa käyneet nyt kuukausia pariterapiassa. Ennen sitä olin sitä mieltä, että mulla on paska mies ja kaikki on sen syytä, että tarvisin ja ansaitsisin paremman ja suunnittelin "vaihtoa". No joo, nyt on selvinnyt sellainenm yllättävä juttu, että meidän ongelmat ei olekaan kaikki miehen syytä! Se ei olekaan paska syntipukki, vaan viat ne on mullakin.



Yhteistä tahtoa tietysti tarvitaan, kun lähdetään parisuhdetta korjaamaan. Meillä sitä miehellä onneksi oli jopa mua enemmän ja hän halusi mun erouhkailujen jälkeen tehdä kaikkensa, että saadaan suhde toimimaan. Nyt siis ollaan siinä pisteessä, että ollaan kummatkin opittu omia huonoja käyttäytymismalleja ja tiedetään, että meidän keskinäinen kommunikaatio ja yhteys on se juttu, joka pitää kaiken koossa.



Enää mies ei ällötä, sen kosketus ei saa oksennusrefleksiä aikaan. Sängyssä menee hyvin. Rakastan tuota miestä ja olen niin onnellinen, että hän myös rakastaa minua.

Enhän itsekään ole viaton vaan naputan asioista. Siitä mies ei pidä. Mutta seksittömyys johtuu miehen ulkonäöstä. Se ällöttää kun toinen ei viitsi vaivautua edes minun tähden parturiin ym. Ei anna leikata hiuksia. Olen monesti sanonut etten pidä pitkätukkaisista liimaleteistä.

Myös paino nousee koko ajan ja ei katso mitään mitä suuhun laittaa. Vetää suihkun jälkeen kalsarit pappamaisesti korviin. Joo, tosi seksikästä!!

En tiedä, ehkä vika minun korvien välissä ja toinen tuota rakastaisi ja saisi muuttumaan.

Pieniä vikoja mutta ärsyttäviä ja meillä raskas isojen vikojen menneisyys.

Eihän tuo suostu puhumaan ja ei lähde minnekään parantamaan suhdetta. Sanoo ettei halua ja mielummin eroaa. Näin on hänelle hyvä ettei puhuta mitään. Enhän yksin voi parantaa kaikkea kyllä siinä toisen tahtoa myös tarvitaan.



ap

hyviä puolia olivat vain, että mies touhuaa lasten kanssa ja tekee kotitöitä.

En pidä tuosta 'vaihtamalla paranee' ajatuksesta. Jos lähdet suhteesta, otat aina sen riskin, ettet löydä ketään tai löydät jonkun paljon paremman.

Tuo edellinen riippuu vähän siitäkin, missä iässä olet markkinoille astumassa. Lapsettoman parikymppisen lienee helpompi vaihtaa ns. parempaan, kuin vaikkapa 4-kymmpisen yh-äidin, näin kärjistäen sanotusti.

Näkökulmaa että nainen auttamattomasti out parisuhdemarkkinoilta jos lapsia ja yli 30v. Mies taas voi hyvin vaihtaa nuorempaa. Se on niin sovinistista. Kyllä me 30v naiset huolehditaan itsestämme ja näytetetään hyviltä vielä. Sekin on naurettavaa jos 40v sinkkumies etsii itselleen lapsetonta 20-25v naista. Joopa joo.

Ja jos toiseen rakastuu niin isän tai toisen lapsien ei pitäisi olla este. Silloin ei tiedä mitään tosirakkaudesta.

ap

siis iän ei pitäisi olla este jos toiseen rakastuu.

Paranin ehkä itse. Vapauduin ahdistuksesta ja jatkuvasta ärtymyksestä. Erosin ilman ajatusta tai toivettakaan uudesta suhteesta, halusin itseni takaisin ja onnellisen elämän.



Nyt on uusi mies ja jos se nyt ei parempi ole kuin ex, niin ainakin kohtelee mua sata kertaa paremmin ja tykkään hänestä enemmän. Ja itse olen ehdottomasti paljon parempi kumppani nyt kuin eroon päättyneessä liitossani. Tiedä sitten oliko ensin muna vai kana, johtuuko se meihistä vai minusta.

mulla tuota ärtymystä ja ahdistusta toiseen vaikka päällänsä seisoisi. Eli onhan vikaa sitten minussakin tai emme vaan sovi yhteen.



ap

Yleensä ero kannattaa.

Jos mies ei suostu suhteen eteen tekemään töitä vaan mieluumin eroaa, niin sitten suosittelen eroa. Yksin et voi suhdetta parantaa. Kerro miehelle jo tänään, että olet todella vakavissasi ja haluat erota, jos te ette lähde pariterapiaan.



t. se, jonka mies lähti erosta puhuttaessa tosissaan tekemään töitä suhteen eteen

jos parisuhde ei toimi:

-ei ole rakkautta

-ei ole kunnioitusta

-ei ole luottamusta

Ihan kaikki mitä elämässä arkisin tai juhlassa tapahtuu kulminoituu noihin kolmeen asiaan,

sitä voi sitten itse tykönään ja yhdessä puolison kanssa miettiä miksi jokin noista kolmesta on horjunut ja pystyykö sitä asia korjaamaan.

Minun 17 vuotta kestänyt patisuhde päättyi, kun ensin meni kunnioitus, sitten luottamus ja lopulta sekin rakkaus kuoli. Entinen puolisoni odotti koko arki viikon vain perjantai KLO16 jolloin voi avata sen kossupullon...sitten tasaisessa pöhnässä maanantaiaamuun asti ja tiistaina krapula1 Kaikki tietää mitä mitä lieveilmiöitä voi tulla: meillä tuli sitten loppujen lopuksi ne kaikki!

JA KYLLÄ; VAIHTAMALLA MIES PARANI!