7 vuotta on kyllä lapsilla aivan loistava ikäero!

Kun ei ole muusta kokemusta. Varmasti ihana katsella kun 7v. viihdyttää vauvaa ja osaa jo varmasti vaihtaa vaippaa jne.

Meinaatko, että jos annan heidän tuossa silmieni alla leikkiä yhdessä, niin jo käytän isompaa orjatyövoimana?

ja itse koen olleeni tosi yksinäinen lapsena, itsetuntoni on kaikkea muuta kuin hyvä. Meistä tuli siskoni kanssa ystäviä vasta aikuisiällä, niin eri elämänvaihetta elimme lapsina. Omille lapsille halusin pienemmän ikäeron, ja se on ollut todella hyvä ratkaisu. Lapset ovat toistensa parhaat kaverit, ja yhteistä tekemistä on aina.

iso ikäjako on hyvä asia. En ole koskaan tajunnut sitä, että lapsia tehdään tiheään, jotta heillä olisi hupia toisilleen pieninä. Vanhemmiten ikäeolla tuskin on paljoa mekitystä.

Meillä lapset 7, 5 ja 1 vuotta. Keskimmäisen vauva-aika oli jokseenkin kamalaa, kun hän nukkui huonosti ja silti oli pikkuinen isosisarus täysin hoidettavana vailla ymmärrystä. Kolmannen vauva-aika on ollut ihanaa. Isommat sisarukset ovat olleet vilpittömän onnellisia tulokkaasta.



Ihan samalla tavalla noin nuoresta pikusisaruksesta ei saa leikkiseuraa kuin vain 2v ikäerolla, mutta aika korjaa senkin.

asiaksi, on mielestäni hyvin ymmärrettävää, että haluaa omille lapselleen pienemmän ikäeron. Minäkin kuulun tähän porukkaan, lapsena aina kadehdin kavereita, joilla oli leikkikavereita omassa kodissa.

Kyllähän "lastenteon" ajoituksessa toki aina muitakin tekijöitä on, sen kai nyt jokainen tajuaa.

Ei tähän kysymykseen ole yhtä oikeaa vastausta, mikä kenellekin parhaiten sopii.

iso ikäjako on hyvä asia. En ole koskaan tajunnut sitä, että lapsia tehdään tiheään, jotta heillä olisi hupia toisilleen pieninä. Vanhemmiten ikäeolla tuskin on paljoa mekitystä.

Mun lapset on 7,6 ja 1 ja noilla kahdella isommalla ikäeroa 13,5 kk. Silloin aikoinaan sitä vaan eli ja eli kun ei muutakaan voinut, mutta eihän siinä oikeasti mitään järkeä ollut.. joskus tunnen että olen ehkä huonompi äiti vieläkin tuolle keskimmäiselle -> hän on todella haastava lapsi, vieläkin ja oli jo vauvana. No ei mikään ihme kun sai äidikseen ihan lopen uupuneen vielä edellisestä raskaudesta palautumattoman haamun :/

Meinaatko, että jos annan heidän tuossa silmieni alla leikkiä yhdessä, niin jo käytän isompaa orjatyövoimana?

Tarkoitin siis sitä, että koska lapsilla on noin suuri ikäero, niin heidän yhdessä oleminen tuskin on leikkimistä vaan isompi viihdyttää ja seurustelee vauvan kanssa. Pientä vauvaa hän on halutessaan voinut hoitaa esim. vaihtamalla vaippaa, syöttämällä, lukemalla kuvakirjoja jne. En tarkoittanut, että laittaisit hänet pienempää hoitamaan vaan jos isompi on itse vapaaehtoisesti halunnut.

ensimmäisen ja neljännen ikäeroksi seitsemän vuotta. Varmasti on ihanannäköistä touhua sitten, vaikka toki silloin on kakkonen ja kolmonenkin huseeraamassa.

oikeen sitten tähtäsitte tähän eroon, vai luontoko määräsi?

meilläkin on 7 v, mutta myös 2 ja 3 v. nekin ihan hyviä.

ne vaan pitää saada toimimaan.

Tuli vaan mieleen kun katselen noita lapsukaisiani. Vauva on 6 kk ja isompi 7 v. Isompi osaa ihanasti leikittää pikkuista, eikä tarvitse pelätä onnettomuuksia tai liian rajuja leikkejä. Isompi osaa myös odottaa vuoroaan ja tajuaa, että pikkuvauvan hoitoon menee paljon aikaa. Toisaalta isomman itsetunto ei ole pahemmin kärsinyt vauvasta, koska suuren ikäeron vuoksi ei tule varsinaista kilpailuasetelmaa esim. osaamisesta. Vanhemmalla on myös jo omat sosiaaliset kuvionsa, eikä kaipaa äidin kainaloa 24/7.

Lapseni on nyt 6 vuotta ja olen miettinyt toisen lapsen hankintaa. Tälläkin palstalla olen kysellyt ajatuksia isompaan ikäeroon. Iso ikäero on tietenkin tyrmätty.

Ehkä hankin kuitenkin sisaruksen esikoiselle :)

lapsilla ei ole kovin paljon yhteistä. Elämät menee eri vaiheessa. Lasten lapset keskenään myös helposti sitten noilla ikäeroilla. Tämän seurauksena serkkujen väliset suhteet jäävät etäisiksi. Minä kyllä liputan pienempien ikäerojen puolesta.

lapsilla ei ole kovin paljon yhteistä. Elämät menee eri vaiheessa. Lasten lapset keskenään myös helposti sitten noilla ikäeroilla. Tämän seurauksena serkkujen väliset suhteet jäävät etäisiksi. Minä kyllä liputan pienempien ikäerojen puolesta.

Pikkusisarus voi saada lapsen vaikka 25v ja isosisarus 32v. Ja tällöin serkukset olisivat tismalleen samanikäiset.

puolustelunhaluiseksi :D Mutta mielenkiintoinen pointti jollain äidin omien kokemusten vaikutuksesta. Itselläni on 5 vuotta vanhempi isoveli ja meillä oli ja on edelleen aivan mahtava sisarussuhde! ap

Meinaatko, että jos annan heidän tuossa silmieni alla leikkiä yhdessä, niin jo käytän isompaa orjatyövoimana?

Tarkoitin siis sitä, että koska lapsilla on noin suuri ikäero, niin heidän yhdessä oleminen tuskin on leikkimistä vaan isompi viihdyttää ja seurustelee vauvan kanssa. Pientä vauvaa hän on halutessaan voinut hoitaa esim. vaihtamalla vaippaa, syöttämällä, lukemalla kuvakirjoja jne. En tarkoittanut, että laittaisit hänet pienempää hoitamaan vaan jos isompi on itse vapaaehtoisesti halunnut.

ja selvää on että tuon seuraavaksi syntyneen kanssa olen läheisin vaikka onkin eri sukupuoltakin.



Omat lapset on 17v, 11v, 9v ja 1v ja vaikka kivaa onkin että vanhemmat on innoissaan vauvasta niin kyllä mä säälin, että jää yksinäiseksi isompana.

Jos ois mulla ikää vähän vähemmän tekisin viidennen oitis kuopuksen kaveriksi.

ja itse koen olleeni tosi yksinäinen lapsena, itsetuntoni on kaikkea muuta kuin hyvä. Meistä tuli siskoni kanssa ystäviä vasta aikuisiällä, niin eri elämänvaihetta elimme lapsina. Omille lapsille halusin pienemmän ikäeron, ja se on ollut todella hyvä ratkaisu. Lapset ovat toistensa parhaat kaverit, ja yhteistä tekemistä on aina.

Mulla ja siskollani myös 7v. ikäero. Omilla lapsillani alle 2v. ja musta se on paras ikäero!

Minulla on ihan eri käsitys asiasta näin siis sen sisaruksen puolesta. Siskoni on inhonnut minua kun on joutunut minua leikittämään ja hoitamaan ja ei saanut minusta kaveria. On ollut aina kateellinen minulle, koska kokee, että minua on lellitty kuopuksena ja olen saanut enemmän huomiota ja hän joutui ottamaan vastuuta enemmän.

Itse surin sitä, että meillä ei ollut läheiset välit, koska ikäero oli niin suuri. Olin suunnattoman kateellinen naapurin tytöille, joilla oli puolitoista vuotta ikäeroa. Me siskoni kanssa olemme olleet aina aika viileissä väleissä, koska olemme ihan eri sukupolvea. Hän on 50 luvun lapsi, joka kävi kansakoulut ja oppikoulut. Minä 60 luvun lapsi, joka kävi peruskoulua ja elämä oli muutenkin ihan erilaista.

Ja itse en todellakaan tämän kokemuksen pohjalta jättänyt pitkää ikäeroa lasten väliin. Ei jättänyt siskonikaan vaan teki 3 lasta lyhyillä ikäeroilla. Juuri sen takia, että koki saman kuin minä, että meidän välillä on aivan liian iso ikäero.

Meidän lapsemme ovat jo aikusia tai ainakin melkein kaikki ja olemme siskoni kanssa kumpikin edes tästä yhdestä asiasta samaa mieltä, että paras ratkaisu oli lyhyet ikäerot lapsille.

Tuli vaan mieleen kun katselen noita lapsukaisiani. Vauva on 6 kk ja isompi 7 v. Isompi osaa ihanasti leikittää pikkuista, eikä tarvitse pelätä onnettomuuksia tai liian rajuja leikkejä. Isompi osaa myös odottaa vuoroaan ja tajuaa, että pikkuvauvan hoitoon menee paljon aikaa. Toisaalta isomman itsetunto ei ole pahemmin kärsinyt vauvasta, koska suuren ikäeron vuoksi ei tule varsinaista kilpailuasetelmaa esim. osaamisesta. Vanhemmalla on myös jo omat sosiaaliset kuvionsa, eikä kaipaa äidin kainaloa 24/7.

minulla on sisaruksia pienellä ikäerolla ja sitten myös isolla ikäerolla. Aikuisena ollaan kaikki tekemisissä keskenämme, mutta lapsena oli kyllä eri juttu. Ei sitä 7vuoden ikäerolla ollut toisesta mitään seuraa. Se vie sen 20vuotta, että on taas seuraa sisaruksesta joka on noin paljon pienempi. Äiti ja isä ei siitä yhdessä leikkimisestä siis pääse nauttimaan.



Omat lapset halusin/hauan ehdottomasti pienillä ikäeroilla. Mikä sen ihanampaa kuin parhaat ystävät lapsesta asti!

Meistä molemmista tuo ihan paska ikäero. Siitä lähtein kun sisko syntyi, hän oli se "huima raukka" jota piti joka käänteessä ja loputtomiin ymmärtää. Kouluiän saavutettuaan sisko ymmärsi asemansa ja alkoi käyttää sitä hyväkseen. Hänhän oli se pieni, joka ei ymmärrä mistään mitään ja minäolin 6v lähtein ollut iso, joka ymmärtää kaiken ja antaa pienemmälle periksi. Yhteisiä leikkejä ei ollut.



Mies sanoi, että isoveli pompotti ja määräili aina. Yhteisiä leikkejä ei ollut.



Omien lastemme ikäerot 1v 7kk ja 1v 10kk. Siinä meni kolme samalla rutinalla ja oli ja on yhteisiä leikkejä.

paljon pahemmin se ikäero vaikuttaa lapsena, siinä vaiheessa kun pienempi haluaisi mennä mukana isompien jutuissa, mutta ei vain voi.



Itsekin muistan olleeni yksinäinen ison ikäeron takia, mutta jotenkin kummasti siskon kanssa välit yhtäkkiä vain paranivat sitä enemmän, mitä vanhemmiksi tulimme.