Minkä verran 2 -vuotiaalle annetaan periksi?

Ei minkään vertaa, tietenkään.

Ja kieltäytyä leikkimästä, ulos lähtemisesä, lukemisesta tai muusta yhteisestä Kivasta puuhasta? Ap

ja katso etä voitat ne.

Ja kieltäytyä leikkimästä, ulos lähtemisesä, lukemisesta tai muusta yhteisestä Kivasta puuhasta? Ap

Lapsi voi yrittää kieltäytyä jutuista uhmaiässä mutta aikuisen tehtävä on varmistaa että sovitut hommat hoidetaan. hampaat pestään kun on hammaspesun aika, ulos mennään kun on ulkoilun aika. Lapsi vetää paskaraivarit tai sitten ei, aikuinen jatkaa hommiaan kuin ei mitään. Voihan se äiti olla tyhmä lapsen mielestäö mutta ohimenevää tuo on eikä kovin vaarallista. Aikuiselta vaatii voimia jaksaa jankuttaa ja tehdä asioita mutta periksi ei saa ikinä antaa.

Jos hampaidepesu ei onnistu, kokeile siihen odotustekniikkaa. Sanot että hampaat on pestävä, piste. Jos nyt ei kiinnosta pestä, niin sitten odotetaan kunnes kiinnostaa eikä sinä aikana saa tehdä muuta, esim. leikkitä. Sitten istutte ja odotatte. Jos lapsi yrittää tehdä jotain muuta, estät sitä ja sanot ystävällisesti ja jämäkästi että nyt odotetaan että huvittaa pestä hampaat ja sitten vasta saa mennä leikkimään. Mun lapsi kesti tätä noin kaksi minuuttia sen jälkeen kun oli ensin tietty raivottu ajatusta vastaan, ja oppi hyvin nopeasti että kun äiti ottaa odotuksen käyttöön, on turha pullikoida (mikä edellyttää ettei joka välissä odotuta). Odotustekniikka sopii niissä tilanteissa, missä lasta ei oikeasti voi pakottaa aiheuttamatta vahinkoa. Hampaita ei esim. voi pestä pakolla.

Montako tuntia äitisit voi olla tyhmä

Ja kieltäytyä leikkimästä, ulos lähtemisesä, lukemisesta tai muusta yhteisestä Kivasta puuhasta? Ap

Puhut nyt aivan soopaa, joka ei juuri aihetta sivua.

oon semmonen junttipää ite etten periks anna- Mies sitte löysää heti, eikä vaadi ku kerran. Ittellä ristiriitanen olo, minkäverran 2 vuotiaalta voi vaatia.

Jos hampaidepesu ei onnistu, kokeile siihen odotustekniikkaa. Sanot että hampaat on pestävä, piste. Jos nyt ei kiinnosta pestä, niin sitten odotetaan kunnes kiinnostaa eikä sinä aikana saa tehdä muuta, esim. leikkitä. Sitten istutte ja odotatte. Jos lapsi yrittää tehdä jotain muuta, estät sitä ja sanot ystävällisesti ja jämäkästi että nyt odotetaan että huvittaa pestä hampaat ja sitten vasta saa mennä leikkimään. Mun lapsi kesti tätä noin kaksi minuuttia sen jälkeen kun oli ensin tietty raivottu ajatusta vastaan, ja oppi hyvin nopeasti että kun äiti ottaa odotuksen käyttöön, on turha pullikoida (mikä edellyttää ettei joka välissä odotuta). Odotustekniikka sopii niissä tilanteissa, missä lasta ei oikeasti voi pakottaa aiheuttamatta vahinkoa. Hampaita ei esim. voi pestä pakolla.

että asioista ylipäänsä tulee tahtojen taistelua. Suosittelen lapsen huijaamista ja houkuttelua niin pitkälle kuin vain voi.

Ulkoa sisälle pääsee nopeammin, jos ei korosteta sitä että mennään sisälle, vaan mennäänkin syömään/katsomaan mitä kauppakassissa on jne. Sama kaikessa muussakin. Pukemista voi yrittää niin, että lapsi katsoo dvd:tä ja istuu sylissä kun häntä puetaan. Kaikki siirtymävaiheet ylipäänsä kannattaa tehdä niin helpoiksi kuin mahdollista ja varata niihin tosi paljon aikaa. Ne kuitenkin helpottuvat ajan myötä, aika nopeastikin.



Loppujen lopuksi niitä tilanteita, joissa tarvitaan ihan vaan pakottamista, on aika vähän, kun ensin hoksaa, että mistä narusta täytyy vetää että lapsen uteliaisuus herää. Meillä hampaiden harjaaminen oli yhtä tuskaa, joka kuitenkin tehtiin. Mut ostettiin sitten kaksivuotiaalle sähköhammasharja, joka soittaa sävelmää. Hän saa joka ilta valita, ottaako punaista vai sinistä herra hakkaraista, ja sitten arvaillaan mitä säveltä harja soittaa. Lopuksi omasta mukista pienet vesitilkat. Sähköhammasharhalla pesu on nopeaa eikä aiheuta yökkäysrefleksiä koska sen pää on niin pieni. Eipä ole tarvinnut sen jälkeen yli vuoteen kertaakaan tapella asiasta.

jos lapsi kieltäytyy pesemästä hampaita aamulla en voi odottaa ikuisesti ja myöhästyä tästä syystä töistä ja vahvatahtoisen lapsen kanssa ei todella mikään parin minuutin odottelu riitä. Hampaiden pesu kiemurtelevan ja kiljuvan 2,5v:n kanssa ei onnistu niin että tekemisen tarkoituskin täyttyisi. Toki sillä voi yrittää osoittaa että aikuiset määrää.



Tuon ikäisen pukeminenkin väkisin on ihan yhtä tyhjän kanssa koska lapsi riisuu itsensä kun selkäsi käännät. Ennakointi ja jekuttaminen toimii huomattavasti voimaa ja ehdottomuutta paremmin. Ja joskus ei toimi mikään ja sieltä töistä vaan myöhästyy...



Lapsissa todella on eroa. Omani voi päättää ettei koske ruokaansa vaikka sitten jääkin ilman jälkiruokaa eikä hän sitä jälkiruokaa sitten saa eikä edes kerjää. Jossain vaiheessa iltaa menee yleensä syömään jo kylmän ruokansa vähin äänin ja tulee sitten pyytämään sen jälkiruokansa.



Eli meilläkin valitaan mitkä taistelut käydään ja niissä sitten voitetaan. Toisissa tapauksissa taisteluun ei lähdetä lainkaan.

Jos vaatteet ei mene päälle, sitten lähdetään ilman vaatteita. Meidän lapsi ei ole kauhean taistelutahtoinen, joten sille riitti kun lähdettiin kerran sisävaatteissa ulos 10 asteen pakkaseen. Kuistilta käännyttiin takaisin ja sen jälkeen ei ole tarvinut siitä asiasta tapella.

Hampaiden pesu, ruoka-ajat, nukkumaanmeno yms PERUSasiat ovat niitä, missä ei tule antaa periksi ollenkaan. Jos ruoka ei maistu ruoka-aikaan, niin seuraavan saa vasta seuraavaan ruoka-aikaan. Myös käyttäytymiseen liittyvät asiat ovat sellaisia, missä ei saa antaa periksi. Johdonmukainen toiminta näissä asioissa on kaiken a ja o.



Pukeutumisessa voi antaa neuvottelunvaraa sen verran, että JOSKUS lapsi saa vaikka itse päättää kummat kaksista housuista haluaa laittaa päälleen.

Kannattaa valita ne asiat, jotka on todella tärkeitä. Meillä ne on turvallisuusasiat, kaikessa muussa voi tiukan paikan tullen joustaa. Siis tyyliin jos ei syö lounasta, niin sitten ei. Välipalaa on. Mutta kadulla on istuttava rattaissa tai pidettävä aikuisen kädestä on kiinni.



Ja ensin kannattaa yrittää kaikki muut keinot kuin pakotus. Meillä on toiminut kaikkien lasten kanssa aika hyvin varoittaminen siirtymätilanteissa, kolmannesta varoituksesta lähdetään.



Mutta just tuollaisessa tilanteessa jos paras kaveri sattuisikin tulemaan leikkipuistoon just kun olen antanut lähtökäskyn, niin kyllä me voidaan jäädä hetkeksi leikkimään jos ei ole muuta syytä lähteä kuin syömään. Eli tuollaisessa voi joustaakin.



Samoin meillä toimii se, laskee vaikka kolmeen ja siihen mennessä pitää tulla.



Kotiinlähdöstä ja riisumisesta toimii myös se, että tehdään kilpailu. Kuka nopeiten alasti?



Mihinkään jäähyilyyn ei mun mielestä kannata väsyneen lapsen kanssa lähteä. Tavoitteena on kuitenkin saada lapsi nukkumaan sänkyyn mahdollisimman pian eikä istumaan jäähyllä.



Laulaminen toimii myös aika hyvin. Lapset jaksaa monia juttuja jos aikuinen laulaa siinä samalla.

En koe sitä tahtojen taisteluna, jos taapero ei halua pestä hampaita. Olen äiti, perheen pää ja tehtäväni on opettaa lapselle miten hampaat pestään, ja auttaa lasta laittamaan vaatteet päälle, lähtemään ulos jne. Eihän näistä asioista todellakaan neuvotella. Sitten on asia erikseen miten hyvin äiti onnistuu tässä tehtävässään. Jos teet hampaiden pesusta hauskan, mielenkiintoisen hetken, niin varmasti lapsi myös suostuu siihen helpommin eikä edes tule niitä tilateita että taapero itkee ja raivoaa. Kannattaa olla mahdollisimman kekseliäs ja ennakoida tilateet. Pakottaminen yleensä vain pahentaa tilannetta, kärsivällisyyttä peliin. Eli pysy tiukkana, mutta ole lempeä.

käyttätyvät miten saattuu eikä mitään kontrollia vanhemmilla ole.



En todellakaan keskustele hampaiden pesusta, nukkuma-ajasta. Kun minä sanon silloin tehdään. Meillä 3 v voimakas uhmaikäinen neiti ja uhmainen 7 vuotias.

Ihan kaikesta en vänkää ja annan myös periksi, tulen vastaan enemminkin jotta saan lapsen tekemään sen mitä haluan/vaadin.



Mutta hampaat pestään illalla ja aamulla. Pissalla käydään ennen nukkumaan menoa ja nukkumaan mennään. Alusta asti olen pitänyt samat säännöt ja tietysti lapset vähän väliä koettelee rajojaan. Selkeästi on rajat asetettu eikä mies enkä minä tietyistä asioista lipsu.

Syöminen 3 v:n kanssa mahdotonta. Jos ruoka ei maistu, ei tule muutakaan. Jos poistuu pöydästä, ei ole takaisin tulemista.

Ruokaa/syötävää saa seuraavan kerran kun on sen aika. Välillä ei mussuteta mitään, jälkiruokaa ei saa ( no ei tod. joka päivää tarjollakaan).. purkkaa en myöskään anna ruokailun jälkeen jos ruokaa ei ole syöty. Meillä ei tuo 3 v malta istua ruokapöydässä paikallaan ja on pakko olla tiukka. Siinä olen mokannut, että olen lipsunut aikaisemmin tästä ja nyt saan tapella asiasta päivittäin. Lisäksi isovanhemmat jotka meillä kylässä olleet nyt 2 viikkoa ei tod helpota asiaa. Kun minä kiellän niin mummo antaa periksi ja kuomoaa minun kiellon. Hieman sapettaa!

että joka tilanteessa on aikaa vääntöön? Vai mihin aikaan herätätte lapset jos pitää yksin saada kaksi uhmaikäistä hoitoonlähtökuntoon klo 7.15 mennessä? Kaikkien työaika ei jousta ja kunnon itkupotkuraivarit voi voimakastahtoisella lapsella helposti viedä puoli tuntia pahimmassa uhmaiässä.

oletteko kaikki kotiäitejä että joka tilanteessa on aikaa vääntöön? Vai mihin aikaan herätätte lapset jos pitää yksin saada kaksi uhmaikäistä hoitoonlähtökuntoon klo 7.15 mennessä? Kaikkien työaika ei jousta ja kunnon itkupotkuraivarit voi voimakastahtoisella lapsella helposti viedä puoli tuntia pahimmassa uhmaiässä.

vaan meillä on 4 lasta tehty sellaisella aikavälillä, että niiden kanssa pärjää! Ja aikaa on siihen jos joku saa hermoromahduksen, niin syliin vaan ja laittaa ne vaatteet sitten sen lapsen päälle. :DD

Jaksatteko te aina jekuttaa, leikittää ja laulattaa, kun pitäisi tehdä jotain? Olen itsekin huomannut, että huomion kääntäminen kyllä toimii, mutta välillä olen ah niin kyllästynyt olemaan yhden hengen ohjelmatoimisto, joka keksii alati vaihtuvia (sama ei toimi montaa kertaa) viihdytysnumeroita taaperon juksaamiseksi. Tarviiko sitä aina seistä päällään tai tehdä jonglööritemppuja, jotta taapero tekisi yksinkertaisimpiakin päivittäin asioita? Olenko paska mutsi jos vaan vaadin että tietyt asiat, esim. pukeminen tehdään ilman viihdytystä, vaikka sitten hampaat irvessä ja itkien? Monesti ottaisin mieluummin lyhyen itkun kuin tuntikausien viihdytystemput ja muutenkin pelkään miten lapsi oppii ikinä sietämään elämän tylsyyttä ja rutiineja jos aina siloittelen kaikkea epämieluista. Ymmärrän siis kyllä huomion viemisen pointin enkä sitä sinänsä arvostele!

ja välillä jätetään peräti tekemättä. Ei ne hampaat mätäne suuhun jos jäävät kiireessä aamulla pesemättä. Ja vaikka lapsia on vain kaksi, ovat jotkut aamut mahdottomia ja lapsen voi pukea pakolla monta kertaa ja yhtä monta kertaa hän riisuu itsensä kun selkänsä kääntää. Aika monta kertaa on käyty nakuna rapulla miettimässä haluaisiko sittenkin pukea... Toisina aamuina homma sujuu kuin tanssi ja ennen hoitoolähtö istutaan yhdessä lukemassa satuja.



Lapset tehdään sellaisilla ikäeroilla että niiden kanssa selviää on älytön lausahdus. Ei elämä ole niin ennakoitavaa. Aina niitä lapsia ei haluttaessa tule, lapsen luonnetta tai terveydentilaa ei voi etukäteen tietää eikä kukaan meistä ennalta tiedä hoidetaanko lapset aikuisuuteen asti puolison kanssa yhdessä vai onko jompi kumpi yllättäen lasten kanssa yksin. Vain tällä palstalla elämän värit ovat musta ja valkoinen, harmaata ei ole lainkaan.

ruoka-aikaan, ei tietenkään jälkkäriä ym jos ei oikea ruoka maita. Esim eilen käytiin jätskiautolla ja alko kiukuttelu sisälle menosta, oltiin oltu ari tuntia pihalla ja kysyin et mennäänkö nyt syömään sitä jäätelöä niin ei, kiukku jatkuu. Eli ei auta vaikka sisällä olisi mitä jännää (uutta lelua lukuunottamatta)pukeminen sujuu suurimmaksi osaksi, välillä otettava lasi syliin ja puettava rimpuilevana. Vapaapäivänä olen kokeillut sitäkin, että sitten ei ulos lähdetä jos ei vaatteita haluta pukea, ei auta. Sitten ollaan kökitty sisällä koko päivä.



Uhkailu kiristys, lahjonta, millään ei ole vaikutusta kun herra niin päättää



ap.