Kohtalotovereita tai vinkkejä saatavilla?
Olen ollut koko vuoden kotona sairauden vuoksi ja taloudellisen tilanteenkaan takia ei kauppareissujen lisäksi pääse mihinkään, eikä kävellen pitkälle pötkitä. Tukiverkkoja ei ole. 2-vuotiaalla uhma sen kun kasvaa ja itsellä voimat loppu kun mikään komentaminen ei auta, eikä huomioiminen. Kehutaan kovasti joka päivä lasta hyvistä jutuista ja ulkoilmaan, luetaan leikitään... Jne. Mutta kiusanteko on järjetöntä, eläimiä lyödään, potkitaan, revitään, televisio yritetään kaataa tai heitetään sitä jollain...
Miten muut jaksatte uhmaa tai miten ohjaatte lasta olemaan kunnolla 24/7? Kaikki vinkit kehiin.
Kommentit (6)
Niin en pääse ketään tapaamaan, puhumattakaan että kukaan pystyisi ottamaan lasta hoitoon. Mies kyllä löytyy talosta ja onkin hyvä isä, mutta kun tää uhma kohdistuu muhun. Kun ovat isänsä kanssa kahden niin taapero on kuin enkeli. Voisin lähteä vaikka lenkille, ja olenkin sitä harrastanut, mutta koko lenkin ajan pyörii päässä että mitäköhän seuraavaksi uhmataan kun tulen kotiin. Eli 2,5 vuoteen en ole ollut lapsestani erossa kuin välillä päiväkotipäivien ajan. Se harmittaaeniten että kun pinna palaa niin tulee huudettua ja se on nopeasti kierre sislle päivälle ja päivä pilalla
lyöneet vanhempia. Mutta isompana se on loppunut. Eli luulen että ovat vain testanneet kehon eri osia mitä ovat huomanneet kun liikuttavat erilailla. Sekä ovat nähneet vanhempien reaktion tähän joka on ollut täysin erilainen kuin normaalisti.
Ja tuollainen on siis jäänyt kokonaan taa.
Ehdottaisin sinulle taukoa lastenhoidosta ??
Mutta eipä tuo lapsukainen tuosta ilmaankaan haihdu (onneksi)
Ap
En osaa neuvoa, mun uhmaikäiset ei ole koskaa yrittäneet kaataa telkkaria tai kiusata eläimiä. Ovat kyllä muuten olleet rasittavia.
Onko sulla kavereita tai tuttuja edes? Tapaako lapsi ylipäätään muita ihmisiä, vai oletteko aina kahdestaan?