Miten suhtautua lapsen valehteluun?

ilmekään ei värähdä ja tuntuu, että itsekin uskoo juttuihinsa. Tosin vakavista asioista tai sellaisista mitkä liittyvät muihin ihmisiin ei valehtele, mutta kaikesta muusta mahdollisesta. Mä otin sen linjan, että jankkasin varmaan vähän turhaakin, että totuus on parempi kuin valehtelu ja että siitä jää aina kiinni (vaikka eihän siitä oikeasti jää). Sitten aloin ymmärtäväiseksi eli jos lapsi oli tehnyt jotain tyhmää, valehteli ensin, mutta heti kertoi totuuden, en antanut rangaistusta ollenkaan. Muutenkin aloin rennommaksi noissa rangaistuksissa ja yritin nauraa pöljäilyille. Nyt melkein katse riittää, kun se totuus jo tulee sieltä.

lapsenne valehtelee?

Mä olen jo aivan epätoivoinen, 12 v valehtelee ihan joka asiasta, tehnyt sitä jo vuosia ja tuntuu itsekkin aikansa jankuttanenna aina uskovansa tarinoihinsa. mä en kestä enää kun ei voi sanaan luottaan yhtään. opettaja sanoo ihan samaa ja mm isovanhemmilleen kertoo kummallisia asioita.

ihan normaaliälyllä varustettu uuten mutta valehtelu on ihan käsittämätöntä. että jos vaan vinkkejä lisää...????

ja kertoa asiat parhainpäin omalta kannaltaan.



Nuoren miehenalun kasvuun liittyvää, johon ei liian vakavasti tarvitse suhtautua. Joskus voit vain todeta ilmiselvästä asiasta, että tuo ei muuten ole totta ilman, yritätkään selvittää asian todellista laitaa. Valehtelijalta menee pohja pois valehtelulta silloin.



Jos kaivat totuuden väkisin, antaa tämä uutta haastetta valehtelijalle ja seuraavalla kerralla hän yrittää valehdella vielä taitavammin. Lopulta et voi koskaan olla ihan varma siitä milloin sinulle valehdellaan, jos valehtelija on päässyt harjaantumaan.